Selvitys tarkastelee sosiaalisen luototuksen toteutumista vuoden 2023 lakiuudistuksen jälkeen. Selvitystä varten kerättiin tietoa palvelun toteutumisesta ensi kertaa hyvinvointialueuudistuksen ja lakimuutoksen jälkeiseltä ajalta. Lakiuudistuksen tavoitteena oli vahvistaa sosiaalisen luototuksen alueellista saatavuutta ja yhdenvertaisuutta.
Sosiaalisen luototuksen tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön itsenäistä suoriutumista. Hyvinvointialue voi myöntää luoton pienituloiselle tai vähävaraiselle henkilölle, jonka se arvioi selviytyvän luoton takaisinmaksusta.
Selvityksen mukaan kaikki hyvinvointialueet tarjoavat palveluun hakeutumiseen liittyvää tietoa ja ohjausta, ja sosiaalista luottoa myönnettiin vuonna 2025 ainakin 19 hyvinvointialueella. Luottoa myönnettiin yhteensä noin 300 asiakkaalle.
Lakiuudistus ei näyttäisi lisänneen luottoa saavien henkilöiden määrää, sillä sosiaalista luottoa on myönnetty aiempia vuosia vähemmän alueellisesta laajentumisesta huolimatta. Palveluun hakeutuvien määrä on monilla alueilla selvästi suurempi kuin luottoa saavien. Hakijoille voidaan kuitenkin antaa talousohjausta ja -neuvontaa, vaikka heille ei voitaisi myöntää luottoa. Lakiuudistus on haastateltavien mukaan selkeyttänyt ja yhtenäistänyt luoton myöntämisen kriteerejä ja on siten osaltaan voinut vähentää myönnettyjen luottojen määrää.
Selvityksen aineisto on kerätty kyselyn, asiantuntijahaastattelujen ja verkkomateriaalin avulla. Kyselyvastaukset kattavat kaikkien 21 hyvinvointialueen sekä Helsingin kaupungin sosiaalisen luototuksen toiminnan. Lisäksi selvitystä varten haastateltiin hyvinvointialueiden tai Helsingin kaupungin edustajia, palvelun yhteistyötahoja sekä sosiaalisen luototuksen valtakunnallisen verkoston organisoijia. Verkkopohjainen aineisto koostuu hyvinvointialueiden verkkosivuilla esitetyistä tiedoista koskien sosiaalisen luototuksen palvelua ja siihen liittyviä myöntökriteerejä.
Sosiaalisen luototuksen jatkamista ja vahvistamista kannatettiin laajasti
Selvityksessä tarkasteltiin lisäksi näkemyksiä koskien sosiaalisen luototuksen palvelun toimivuutta ja vaihtoehtoisia järjestämisen tapoja sekä suhdetta muihin palvelukentän toimijoihin. Sosiaalisen luototuksen jatkaminen nykyisen kaltaisena palveluna sai hyvinvointialueiden vastaajilta eniten kannatusta. Noin neljäsosa vastaajista kannatti palvelun siirtämistä Kelan järjestettäväksi.
Lähes kaikki haastateltavat esittivät painavan toivomuksensa sosiaalisen luototuksen säilyttämisestä ja sen aseman vahvistumisesta järjestäjätahosta riippumatta. Palvelulle katsottiin olevan kasvava tarve, vaikka sosiaalista luottoa voidaankin myöntää vain määrätyn ja suhteellisen suppean asiakasryhmän taloudellisen tuen tarpeisiin.
Hyvinvointialueilla sosiaalisen luototuksen vahvuuksina pidettiin palvelun joustavuutta, yksilöllisyyttä ja sosiaalisten perusteiden huomioimista. Kasvokkaiset tapaamiset ja luottamuksen rakentaminen mahdollistavat asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisen selvittämisen. Myös palveluun liittyvä talousohjaus ja -neuvonta nähtiin tärkeinä, vaikka luottoa ei lopulta myönnettäisi.
Sosiaalisen luototuksen näkyvyyttä ja oikea-aikaista palveluohjausta tulisi vahvistaa
Selvityksessä nousi esiin tarve vahvistaa sosiaalisen luototuksen näkyvyyttä ja palveluohjausta. Palvelusta tiedottaminen on monilla hyvinvointialueilla ollut vähäistä, ja myös sosiaalihuollon ammattilaisten keskuudessa on epäselvyyttä siitä, milloin asiakas tulisi ohjata sosiaalisen luototuksen palveluun.
Keskeiseksi haasteeksi tunnistettiin asiakkaiden tavoittaminen riittävän varhaisessa vaiheessa. Palvelu ei useinkaan tavoita asiakkaita ennen kuin velkaa on kertynyt huomattavasti. Useilla alueilla nähtiin tarpeelliseksi vahvistaa taloussosiaalityön osaamista koko sosiaalipalvelujen tasolla sekä kehittää palvelujen välistä yhteistyötä. Oikea-aikainen ohjaus voisi auttaa asiakkaita saamaan kokonaisvaltaista tukea taloudellisiin ongelmiinsa ennen tilanteiden vaikeutumista.
Selvityksessä tunnistettiin kehittämistarpeita myös tietojärjestelmissä, henkilöstöresursseissa, palvelun valtakunnallisessa ohjauksessa ja seurannassa sekä käytäntöjen yhdenmukaistamisessa. Lisäksi sosiaalisen luototuksen asemaa suhteessa muiden toimijoiden, kuten Takuusäätiön tarjoamiin palveluihin on tarpeen selkeyttää.
