Tervetuliaispuheenvuorossa Metropolia Ammattikorkeakoulun Carita Hand iloitsi Myllypuron kampuksen lähitilaisuudesta ja ammattilaisten ja opiskelijoiden kiinnostuksesta surun teemaa kohtaan.

”Tuntuu hyvältä nähdä ihmisiä koolla. Se on merkki koronaepidemian hiljaiselon päättymisestä. Ihmisten aito kohtaaminen on tärkeää. Sen voi aistia tänään, kun olemme koolla pohtimassa, miten suru on läsnä meissä kaikissa ja mihin kaikkeen suru vaikuttaa”, Hand sanoo.

Kohtaamisen teema nousi keskeiseksi teemaksi ikäihmisten palvelujen kehittämisverkosto GeroMetron saattohoitokyselyssä, joka tehtiin keväällä ja alkusyksyllä 2021 pääkaupunkiseudun kunnissa, Kirkkonummella ja Lohjalla. Tiina Autio kertoi, että hoitotyön ammattilaisten vastaukset olivat seminaarin suunnittelun taustalla.  Vastaajat toivoivat lisäkoulutusta omaisen ja potilaan kohtaamiseen sekä tilanteen arvostavaan sanoittamiseen.

Voin olla silta – suru on silta 

Tilaisuuden teeman virittäjänä toimi Laurea-ammattikorkeakoulun pedagogisen draaman sosionomi-opiskelijoiden tarinateatteri-ryhmä opettaja Anu Hagmanin johdolla. Kitaramusiikin jälkeen esiintyjät lukivat lauseita heitä itseä koskettaneista teksteistä. Esiintyjät tulivat yksi kerrallaan riviin auditorion eteen lauseen saattelemana.

 ”Mulla on niin ikävä, että se sattuu. Aion pitää susta kii, vaikka kaukana oot.”
 ”Ikävä on vuotava taakka. Se ajassa kevenee. Kunhan kannat sen perille saakka.”
 ”Suru on betonipaino kengässä. Se hukuttaa voi, jos sä lipeät.”

Esityksen runkona toimivat Happoradion ja Chisun kappaleet. Loppumuodostelmassa opiskelijat seisoivat rinnakkain pitäen toisiaan olkapäästä kiinni. Esitys välitti tunnelmaa siitä, miten suru voi toimia siltana ihmisten välillä.

Suremisen taito – kuinka ymmärtää kuolemansurua paremmin?

Filosofian tohtori, tietokirjailija Mari Pulkkinen tarjosi esityksessään tietoa surun kokemuksesta, surutulkintojen kehityksestä ja surun kokonaisvaltaisuudesta. Mukana kulki vahva omakohtainen surutarina kahden syntymättömän lapsen menettämisestä.

Pulkkisen vuonna 2016 valmistuneessa suomalaisten surua käsitelleessä väitöskirjassa tuli esille se, että kohtaamiset aiheuttivat lisäkärsimystä surevalle. Kohtaamiset koettiin vaikeiksi varsinkin siksi, että surua joko vähäteltiin tai kiirehdittiin.

Ihmisten on vaikea suhtautua suruun. Pulkkisen mukaan muut voivat kokea harmitusta toisen surusta. Sureva voi kokea, ettei hän saa tilaa surulleen. Surevat voivat näyttäytyä muille ilonpilaajina, ja muut ihmiset voivat tuntua sureville surunpilaajina. Syvässä surussa eivät lohduta sanat: ´hänhän oli jo niin vanha´. Myös surun keston rajaaminen koetaan loukkaavaksi, kuten ´eikös sun pitäisi jo laittaa vainajan tavarat pois´.

Pulkkinen toivoo, että me näkisimme ja tunnistaisimme kaikki kuolemaan liittyvät tunteet. Toisille suru on rakkautta. Usein suru on paljon muutakin. Ihmissuhteisiin kuuluvat vaikeatkin tunteet. Kuoleman surussa tulee esille koko elämän ja ihmissuhteiden raadollisuus ja rosoisuus.

”Jos me nähtäisiin ja tunnistettaisiin kaikki kuolemaan liittyvät vaikeatkin tunteet, se helpottaisi menetyksen kanssa elämistä, sillä silloin suru voisi olla rehellistä”, Pulkkinen sanoo.

"Nyt ei tarvitse olla vahva – minä hoidan tämän"

Elämme eetoksessa, että meidän pitäisi olla alati onnellisia ja menestyviä. Ja, että pitäisi elää ilon kautta. Tähän kaikkeen surevien kokemus sopii huonosti.

”Sen sijaan, että surua pidetään yksilön sinnikkään mielen ponnisteluna, voisiko suru olla laskeutumista muiden varaan? Jos emme enää toivottaisi surevalle voimia ja jaksamista, vaan sanoisimme: `Nyt ei tarvitse olla vahva´ tai ´mä hoidan tämän´”, Pulkkinen ehdottaa.

Resilienssistä puhutaan usein yksilön sisäisenä voimavarantona, josta voi tarvittaessa ammentaa. Mutta Pulkkinen kysyy, voisiko resilienssi olla enemmän toisissa ihmisissä, yhteiskunnan rakenteissa ja ympäröivissä systeemeissä? Voisimmeko olla toinen toistemme resilienssi silloin, kun voimat ovat vähissä? Ja voisiko yhteiskunta tukirakenteineen olla verkko, jonka varaan saa hädän hetkellä laskeutua?

Suru olemisen tilana ja menetyskokemuksena

Pulkkinen toivoo, että voisimme nähdä menetyksen elämäntapahtumana, joka ei ole häiriötila vaan olemisen tila. Muiden elämäntapahtumien tavoin menetyskin vaikuttaa meihin koko elämämme ajan. Sureminen on yksinkertaisesti menetyskokemuksen kanssa elämistä. Lauri Rauhalan sanoin: ihminen on kokemustensa summa.
 Pulkkinen kannustaa ihmisiä kohti hyvää suremisen taitoa. ”Surraan ja annetaan muiden surra. Olkoon surusi hyvä ja syvä.”

Kuolevan ja omaisen kohtaaminen

Helsingin kaupungin kotisairaalan osastonlääkäri, vuoden syöpälääkäriksi 2020 valittu, Laura Palanterä kertoi tilaisuudessa työstään saattohoidosta. Kotona tapahtuvassa saattohoidossa hoitajat tekevät valtaosan hoitotyöstä. Lääkärin työnkuva on erilainen. Lääkäri vastaa tarvittavista lääkkeistä, kivunhoidosta ja tilanteen arvioinnista.

”Olen lääkäri, joka ei enää paranna. Tärkeää työssäni on olla suora, rehellinen ja inhimillinen. Tehtäväni on luoda turvallista ilmapiiriä kotiin kuolevan ihmisen ja läheisten luokse. Jos ihminen haluaa, hän saa kuolla kotiin. Yritän ohjeillani rohkaista omaisia olemaan kuolevan rinnalla. Omaisten tunnelmat ovat usein aaltoilevia. Pyrimme tukemaan voimavaroja hoitaa kuolevaa kotona.

Palanterän mukaan on haasteellista, että saattohoito kotona on kestoltaan lyhyt, eli ihmiset tulevat vasta loppusuoralla avun piiriin. Usein ihmiset kaipaavat kotitilanteessa yksityisyyttä ja rauhaa. Paras systeemi on se, että ihmiset voivat pyytää apua saattohoitohenkilökunnalta, kun on tarve. Apu ja tuki on puhelinsoiton päässä.

”Saattohoidossa kuoleva on läsnä perheessä, ja hän aistii kaiken ympärillä olevan. Kotona kuolemisessa on hyvää, kun surutyö alkaa jo kotona. Suru ei häviä, mutta se muuttaa muotoaan”, Palanterä toteaa.

Hoitaja on ihminen ja ammattilainen Terhokodissa  

Terhokoti on Helsingin Lassilassa sijaitseva saattohoitokoti. Terhokodin hoitajat Miina-Liisa Flinkkilä ja Carita Olkkonen toivat esille, että on oleellista erottaa oma suru ja myötätuntosuru toisistaan. Saattohoitotilanteissa omat tunteet voivat tulla pintaan, ja on tärkeä tunnistaa oma tunnekokemus. Inhimillisyys on läsnä myötätuntoisena toimintana ja rinnalla kulkemisena. Työssään hoitajat seisovat tukevasti ammattitaidon varassa

”Kun työtä tekee sydän auki, niin kyllä kuolema ja suru koskettavat. Koen, että en tule koskaan valmiiksi kohtaamaan kuolemaa. Joskus oma suru voi tulla pintaan ja joskus asiakkaan tilanne herkistää. Olen kuitenkin tilanteessa se, joka toimii asiantuntijana. Hoitaja ei hajoa. Minun itkuni on äänetöntä”, Flinkkilä kuvailee.

Terhokodin henkilökunnan jaksamisesta ja vaikeiden tilanteiden purkamisesta huolehditaan eri tavoin. Keinoina ovat muun muassa säännöllinen työnohjaus, moniammatilliset kokoukset ja suulliset raportit. Terhokodin huolenpito ulottuu myös potilaiden poismenon jälkeiseen aikaan. Läheiset kutsutaan kaksi kuukautta kuoleman jälkeen tapaamiseen ja sen jälkeen heidän on mahdollista jatkaa sururyhmässä.

Erätauko-keskusteluissa jaettiin kokemuksia ja tunteita 

Puheenvuorojen jälkeen osanottajat keskustelivat kuolemaan liittyvästä surusta Erätauko-ryhmissä Helsingissä ja Lohjalla. Osallistujat saivat keskustella omista ajatuksistaan ja kuoleman herättämistä tunteista. Keskustelut koettiin toimiviksi ja tarpeellisiksi. Keskusteluissa nousi esille ammattilaisten tietotason ja osaamisen kehittäminen saattohoidon toteutuksessa, potilaan yksilölliset tarpeet ja toiveet, surun olemus ja kesto sekä se, miten hoitajan oma elämäntilanne ja kokemukset surusta vaikuttavat saattohoitotyöhön.

Nostoja keskusteluista 

- Surulla on monenlaiset kasvot ja suru koetaan yksilöllisesti, elämäntilanteesta ja kokemuksesta riippuen.
-Kohtaamisen keskellä toivomme läsnäoloa, "normaalia" käytöstä. Kysytään ihmiseltä, haluaako puhua aiheesta?
-Ole läsnä surevalle ja anna aikaa, älä pelkää toisen surua.
-Kaikki kuolema on samanarvoista.
-Toiset surevat hiljaisuudessa, toiset puhumalla, toiset tekemällä.
 -Avoin keskustelu ennen saattohoitoa luo hyvän, turvallisen ja yksilöllisen kuoleman, auttaa suruprosessin aloittamista ja hyväksymistä.
-Suru on erilaista eri kulttuureissa.