Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen ikääntyneiden päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittäminen starttasi Helsingissä tammikuussa 2021. Alusta asti oli selvää, että haluamme hankkeen parantavan merkittävästi ikääntyneille tarjottavia palveluja. Syntyi Mielenterveyttä tukevat senioripalvelut - sosiaaliset kuntoutukset Tsemppi ja Puhti sekä ikääntyneiden vertaistukiryhmät, joihin sukelletaan tässä blogissa syvemmin.

Hankkeen alkukartoituksessa haastatellut asiakkaat kertoivat hyvistä vertaistukikokemuksistaan ja toivoivat, että vertaisryhmiä olisi enemmän tarjolla. Olin itsekin pohtinut aihetta jo aiemmin työurallani ollessani ryhmänohjaajana. Ryhmien esiasteita testattiin jo vuosia sitten Roihuvuoren seniorikeskuksessa mutta nyt oli otollinen aika levittää vertaistukiryhmät koko kaupunkiin.

Vertaistuki on toimiva ja vaikuttava keino auttaa ihmisiä, joilla on haasteita päihteiden tai mielenterveyden kanssa. On myös tutkittu, että ikääntyneet hyötyvät enemmän vertaistuesta, kun he ovat oman ikäistensä seurassa. Ymmärrettävästi elämäntilanne voi olla hyvin erilainen parikymppisellä opiskelijalla ja 78-vuotiaalla rouvalla, vaikka esimerkiksi päihdesairaus olisikin yhteinen nimittäjä.

Ikääntyneiden vertaistukiryhmiä on neljä

Kööri – ikääntyneille, jotka haluavat vähentää tai lopettaa päihteiden käytön
Peesi – ikääntyneille, joiden läheisellä on päihdeongelma
Vire – ikääntyneille, joilla on masennusoireita
Toivo – ikääntyneille, jotka ovat menettäneet läheisensä

Ryhmiin otetaan mukaan korkeintaan kymmenen osallistujaa ja niissä on 8–14 tapaamista. Yksi ryhmäkerta on kestoltaan kaksi tuntia. Kööri, Peesi ja Vire perustuvat kognitiivisiin menetelmiin. Toivon taustalla taas on merkityksellisyyssuuntautunut menetelmä.

Ryhmillä on eri teemat mutta samanlainen rakenne. Ennen ryhmiä potentiaalinen asiakas tavataan kahden kesken. Tällöin ohjaajat pystyvät arvioimaan onko ryhmä oikea-aikaista apua vai hyötyisikö asiakas enemmän jostain toisesta palvelusta. Asiakkaan on myös mukavampi tulla ryhmään, kun vastassa ovat tutut kasvot. Varsinaisten ryhmäkertojen jälkeen, noin pari kuukautta ryhmän päättymisestä pidetään Miten menee? -ryhmätapaaminen, jossa arvioidaan, tarvitseeko asiakas vielä lisätukea. Ryhmän aikana asiakkaita pyritään myös sitouttamaan seniorikeskusten muuhun toimintaan.

Käsikirjat ohjaajien tukena 

Kaikista ryhmistä on julkaistu ohjaajakäsikirjat sekä tehtäväkirjat, jotka löytyvät Innokylästä. Käsikirjan ja taustalukemiston avulla teemasta kiinnostunut sosiaali- tai terveysalan ammattilainen pystyy ohjaamaan ryhmää missä päin Suomea tahansa. Helsingissä ryhmiä ohjaavat pareittain seniorikeskusten työntekijät, joiden toimenkuvaan muutenkin kuuluu ryhmänohjaus kotona asuville eläkeläisille. 

Asiakkaat ohjautuvat ryhmiin joko itsenäisesti ilmoituksen nähtyään tai työntekijän ohjaamana. Pelkkä puhelinsoitto riittää, lähetteitä ryhmiin ei tarvita. Koronarajoitukset toivat omat haasteensa, kun ryhmätoimintoja ei saanut julkisesti markkinoida ja jännitimme, ovatko seniorikeskukset ylipäätään auki. Kuitenkin saimme pilottiryhmät pidettyä, tosin osan hieman vajaina. Nyt kolmannella kierroksella ryhmät täyttyivät selvästi vilkkaammin, kun saimme markkinoida ryhmiä vapaasti ja toiminta alkaa olla tuttua eri yksiköidenkin työntekijöille. Ryhmät käynnistyvät nykyään helmi- ja syyskuussa, mutta meillä on valmius lisätä ryhmiä kysynnän kasvaessa. 

Vaikuttavaa toimintaa

Asiakkaat ovat antaneet ryhmistä positiivista palautetta. Yhteistä kaikkien ryhmien palautteelle on ollut ryhmissä vallinnut avoin, rento ja luottamuksellinen ilmapiiri sekä oman ikäisten vertaistuki. Kööriläiset täyttivät ennen ja jälkeen ryhmän Alkoholinkäytön itsearvioinnin yli 65-vuotiaille, muissa ryhmissä täytettiin myöhäisiän masennusseula GDS-15. Itsearviointien mukaan kööriläisten alkoholinkäyttö oli vähentynyt ja muissa ryhmissä asiakkaiden masennukseen viittaavat oireet olivat vähentyneet. Kyseessä on siis vaikuttava ja kustannustehokas auttamisen muoto!