Julkisen talouden heikentymisen vuoksi hallitus esittää vanhuspalvelulakia muutettavaksi siten, että hoitajamitoituksen tulisi olla vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohden 1.1.2025 lähtien. Nyt voimassa oleva mitoitus on 0,65. Ehdotettu uudistus ei Soccan mielestä tuo juurikaan säästöjä, vaan on hallinnollisesti raskas ja voi pahentaa hoitajapulaa, jos henkilöstö kokee työn kuormituksen lisääntyvän ja lähtee alalta. Mitoituskeskustelussa olisi hyvä huomioida myös hoivayksiköissä työskentelevien kuten liikunta- ja kulttuurialan ammattilaisten, hoiva-avustajien sekä vapaaehtoisten käytön lisääminen ja vahvistaminen hoitotyötä tekevien rinnalla.Hoitajamitoituksen alentaminen ei vaikuta oleellisesti henkilöstön määrään, mutta muutos lisää hallinnollista työtä. Hoitoalan ammattilaisten saatavuushaaste on suuri, eikä tule helpottamaan lähitulevaisuudessa eri toimenpiteistä huolimatta. Hoidon laatua ei ratkaise vain hoitajien määrä, mutta mitoituksen pienentäminen voi vaikuttaa hoitohenkilökunnan lähtemiseen alalta, jos työ koetaan yhä raskaammaksi. Tämä voi johtaa veto- ja pitovoiman vähenemiseen. Hoitotyön kehittämisessä on tehtävä paljon työtä ja sen on oltava jatkuvaa. Hoitajille tulisi luoda erilaisia urapolkuja, jotka sitouttavat työhön vahvemmin.
Hoiva ja huolenpito ei yksin riitä. Mitoituskeskustelussa unohtuu muiden hoivayksiköissä työs-kentelevien, kuten liikunta- ja kulttuurialan ammattilaisten, hoiva-avustajien sekä vapaaehtois-ten käytön lisääminen ja vahvistaminen hoitotyötä tekevien rinnalla. Ikääntyneiden arvokas elämä ja riittävän monipuolisen arjen mahdollistaminen vaativat monimuotoisen ja monialaisen yhteisön.
Monipuolistamalla muuta henkilöstöä hoitajille jää enemmän aikaa hoitoalan tehtäviin. Hyvin suunniteltuna tämä luo yhteisöllisyyden kokemusta, mikä vaikuttaa positiivisesti sekä asiakkaiden toimintakykyyn että asumisyksiköiden työntekijöiden työhyvinvointiin. Myös teknologiset ratkaisut tulee ottaa aktiivisesti osaksi hoiva- ja hoitotyötä sekä turvallista asumista.
Järjestöjen ja yhdistysten sekä vapaaehtoisten nivominen osaksi asumispalvelua on tärkeää ja sitä voisi myös edellyttää esimerkiksi kilpailutuksissa. Näin voidaan tuottaa monimuotoista asumispalvelua ikääntyneille, hyödyntää järjestöjen asiantuntijuutta sekä tarjota vapaaehtoi-sille mielekästä toimintaa.
Ikääntyneiden asumispalvelut ovat muutoksessa, ja yhteisöllistä asumista rakennetaan yhdeksi vaihtoehdoksi. Tämän asumismuodon vaikutuksia ei vielä tiedetä, esimerkiksi tuoko se helpotusta kotihoitoon tai lisääntyvätkö ympärivuorokautisen hoidon paikat sen myötä. Yhteisölliseen asumiseen liittyvässä hybridiasumisessa on myös mitoituksen haasteita, kun ympärivuorokautisessa hoiva-asumisessa mitoitus on määritelty, mutta yhteisöllisessä asumisessa vaadetta ei ole.