Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan siihen, miten opettajat, oppilashuollon ammattilaiset ja sosiaalihuollon ammattilaiset kuvaavat osallistumistaan moniammatilliseen yhteistyöhön, ja millaiset tekijät yhtäältä edistävät ja toisaalta vaikeuttavat heidän osallistumistaan tähän yhteistyöhön.
Tutkimuksen aineistona oli alakouluikäisten lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten yksilö-, pari- ja ryhmähaastattelut. Yhteensä haastateltavia oli 28, joista 8 oli opettajia, 12 oppilashuollon ammattilaisia ja 8 sosiaalihuollon ammattilaisia.
Osatutkimus toteutettiin Soccan, Päijät-Hämeen hyvinvointialueen ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen SOTEPALA-tutkijoiden yhteistyönä.
Ammattilaisryhmillä erilaiset roolit moniammatillisessa yhteistyössä
Tutkimuksessa havaittiin, että eri ammattilaisryhmät kuvasivat osallistumistaan moniammatilliseen yhteistyöhön eri tavoin.
Opettajat kuvasivat rooliaan tiedonvälittäjinä opiskelijahuoltoon, sosiaalihuoltoon ja koteihin. Opiskelijahuollon ammattilaiset kertoivat puolestaan toimivansa koulun, sosiaalihuollon ja kodin välisen yhteistyön koordinaattoreina. Sosiaalihuollon ammattilaiset kuvasivat rooliaan koulun ja kodin välisen yhteistyön edistäjinä. Rooli oli palvelukeskeinen ja sosiaalihuollon palveluihin ohjaava.
Moniammatillisessa yhteistyössä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia
Kaikki ammattiryhmät tunnistivat kommunikointi- ja tiedonkulun haasteita yhteistyössä. Kuitenkin erityisesti opettajat ja oppilashuollon ammattilaiset kokivat, että yhteistyö koulun ja sosiaalihuollon välillä oli liian vähäistä tai siiloutunutta. Salassapitovelvoitteen uskottiin vaikuttavan siihen, ettei sosiaalihuollosta esimerkiksi juurikaan kommunikoitu koulun suuntaan sosiaalihuollon prosessien alkamisesta tai etenemisestä. Tämä aiheutti epävarmuutta, huolta ja kuormitusta koulun ammattilaisissa.
Myös moniammatillisten verkostotapaamisten käytänteet koettiin sosiaalihuollon ja oppilashuollon ammattilaisten taholta toimimattomiksi. Usein tapaamisten agenda ja johtajuus olivat epäselviä. Verkostotapaamisille toivottiin myös seurantaa, johon eri osapuolet sitoutuisivat.
Lisäksi koulun ja sosiaalihuollon ammattilaisilla oli riittämätön tuntemus toistensa työnkuvista. Tuttuus eri ammattiryhmiä edustavien välillä vaikutti kuitenkin positiivisesti tiedonkulkuun, kommunikaatioon ja yhteistyön onnistumiseen. Rehtorin rooli moniammatillisen yhteistyön edistäjänä nähtiin myös merkittävänä, jos hänellä oli tietämystä sosiaalihuollosta ja kokemusta moniammatillisesta yhteistyöstä tai jos hän piti tätä yhteistyötä tärkeänä.
Vuoropuhelua eri ammattilaisten välillä tulisi tiivistää
Ammattilaiset osallistuvat moniammatilliseen yhteistyöhön omista lähtökohdistaan ja ammatillisista rooleistaan, mikä voi edistää, mutta myös vaikeuttaa keskinäistä yhteistyötä. Tästä syystä eri ammattilaisryhmien keskinäistä vuoropuhelua tulisi tiivistää, jotta vältytään epäselvyyksiltä ja siten ristiriitaisilta tai kielteisiltä odotuksilta toisten osapuolten toimintaa kohtaan. Kouluissa erityisesti rehtori voi toimia tämän vuoropuhelun edistämiseksi. Pienimmillään yhteistyötä voidaan lähteä kehittämään jo aivan käytännön tasolta, alkaen verkostotapaamisten käytänteistä.
Koska moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvat ammattilaiset toimivat usein päällekkäisten vastuiden ristipaineissa, tulisi eri ammattilaisryhmille taata myös ajalliset resurssit moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen.
Soccassa toteutettu tutkimus on osa laajempaa SOTEPALA-tutkimushanketta (2024-2025), jossa on tutkittu kouluikäisten lasten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kohdentumista Etelä-Suomessa. Tutkimuksen rahoitus on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP), ja sen toteutukseen ovat osallistuneet Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, Helsingin kaupunki, Etelä-Suomen muut hyvinvointialueet (Vantaa-Kerava, Keski-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala ja Päijät-Häme), sosiaalialan osaamiskeskukset Socca ja Verso, sekä Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto ja HUS.
