Tapahtumaan oli kutsuttu hyvinvointialueiden ja Helsingin sosiaalihuollon TKKI:n parissa työskenteleviä esihenkilöitä ja asiantuntijoita sekä Helsingin yliopiston sosiaalityön tieteenalanhenkilöstöä. Tilaisuus keräsi Teamsiin yhteensä kolmisenkymmentä osallistujaa.
Tutkimusrahoituksen realiteetit edellyttävät pitkäjänteisiä kumppanuuksia käytännön ja tutkimuksen välille
Sosiaalityön tieteenalan ja HPRC:n esittelyjen lisäksi tilaisuudessa kuultiin katsaus tutkimusrahoituksen realiteetteihin. Puheenvuorossaan sosiaalityön käytäntötutkimuksen apulaisprofessori Maija Jäppinen toi mm. esiin, että ulkoinen tutkimusrahoitus on yliopistolle elinehto.
Sosiaalityön tieteenalan henkilöstöstä noin puolet työskentelee täydentävällä hankerahoituksella. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on kovaa ja tutkimusideasta varsinaiseen toteutukseen voi kulua useita vuosia, sillä moni laadukaskin suunnitelma käy läpi usean hakukierroksen ennen rahoituksen saamista. Koska hakemusten valmisteluaikataulu on usein tiukka, tarvitaan pitkäjänteisiä kumppanuuksia käytännön ja tutkimuksen välillä, jotta neuvotteluja ei ole tarvetta aloittaa aina alusta. Maija Jäppinen painotti myös yhteisen pidemmän tähtäimen tutkimusstrategian rakentamista ja hyvinvointialueiden TKI-yksiköiden roolia yhteistyössä.
Kumppanuuksien merkitys on suuri
Paneelikeskustelussa Soccan tutkija Elina Aaltio, Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Hanna Kaunisto ja Diakonissalaitoksen kehittäminen ja hankkeiden johtaja Terhi Laine keskustelivat kokemuksistaan tutkimuskumppanuudesta. Paneelikeskustelijat painottivat, että kumppanuudessa tulee erityisesti huomioida eri osapuolten vahvuudet ja luontevat roolit sekä ajankäytön mahdollisuudet. Yhteistyön tulee olla tasa-arvoista ja tuottaa yhteistä hyötyä. Paneelikeskustelu konkretisoi käytännön ja tieteellisen tutkimuksen vuorovaikutuksen ja yhteyden merkitystä.
Tilaisuudessa kuultiin myös lyhyt katsaus Etelä-Suomen aikuissosiaalityön verkostossa käynnissä olevaan tutkimusaiheen yhteiskehittelyyn, sekä kokemuksia onnistuneesta yhteistyöstä vuorovaikutustaitoja lapsi- ja perhesosiaalityössä käsitelleessä TAITAVA-tutkimushankkeessa, jossa käytännön ja tutkimuksen kumppanuus toteutui tiiviinä tutkimuksen ideoinnista ja suunnittelusta läpi koko toteutuksen.
Pienryhmät käsittelivät tutkimusyhteistyön kehittämistä eri näkökulmista
Aamupäivän lopuksi pohdittiin pienryhmäkeskusteluissa, miten tutkimusyhteistyön rakenteita tulisi kehittää. Lasten, nuorten ja perheiden palveluihin keskittyneessä työryhmässä keskusteltiin tutkimusyhteistyön rakenteista, joiden vahvistaminen ja vakiinnuttaminen on tärkeää. Oma roolinsa niissä on niin hyvinvointialueilla, yliopistoilla, sosiaalialan osaamiskeskuksilla kuin kansalaisjärjestöilläkin.
Sote-integraatiotyöryhmässä nostettiin esiin suuri tarve vammaissosiaalityön ja gerontologisen sosiaalityön tutkimustiedolle. Sosiaalihuollon palvelut voivat olla usein hoito- ja hoivakeskeisiä, ja tutkimuksen avulla on mahdollista hahmottaa resursseja ja prosesseja tarkemmin, ja toteuttaa laatusuosituksia. Tutkimuksen etenemisen kannalta olennaisen tärkeää ottaa mukaan hyvinvointialueen TKI-toimijat heti alkuvaiheessa tutkimuksen suunnittelua.
Työikäisten työryhmässä keskustelussa nousi esiin tarve vahvistaa pitkäjänteisyyttä ja strategista otetta tutkimusyhteistyön rakenteiden kehittämisen puolesta. Menetelmällisyyden ja rakenteellisen sosiaalityön teemat sekä juurisyihin paneutuminen nimettiin konkreettisina aihioina tutkimukselle.
Jatkuvuutta ja foorumeita tutkimusyhteistyölle
Palautteiden perusteella tilaisuus oli onnistunut ja osallistujat kokivat siitä olleen suoraa hyötyä heidän omaan työhönsä. Tutkijoiden, hyvinvointialueen käytännön tekijöiden ja tutkimuspalvelujen edustajien kanssa välillä tarvitaan säännöllisiä tapaamisia ja yhteisiä foorumeita, jotta löydetään yhteisiä ratkaisuja tutkimusyhteistyön rakenteiden sujuvoittamiseksi.
