Lastensuojelun tilannearviointia varten kehitetyillä strukturoiduilla arviointivälineillä pyritään yhdenmukaistamaan ja ohjaamaan lasta ja perhettä koskevaa tiedonkeruuta ja tiedon käsittelyä. Strukturoiduilla välineillä tarkoitetaan standardoituja lomakkeita, joissa kysymyksiin annetaan vastauksia valitsemalla valmiista vastausvaihtoehdoista.

Syitä strukturoitujen välineiden kehittämiseen ja käyttöönottoon on useita. Yksi liittyy työntekijöiden arviointiosaamiseen, toinen arvioinnin yhteydessä kerätyn tiedon jäsentämiseen. On esimerkiksi esitetty, että työntekijät eivät aina huomaa käydä läpi kaikkia olennaisia tekijöitä lapsen suojelun tarvetta arvioitaessa. Tällöin arviointilomake toimii hyvänä tarkistuslistana. Varsinkin nuoret, aloittelevat työntekijät voivat hyötyä tällaisesta. Toisaalta, lastensuojelun työntekijät ovat usein hyviä keräämään monipuolista tietoa lapsesta ja perheestä. Kompleksisissa tilanteissa tämän tiedon jäsentäminen ja johtopäätösten tekeminen on kuitenkin hankalaa, jolloin strukturoitu arviointiväline voi mahdollisesti tulla avuksi.

Arviointiviitekehykset ja -välineet

Englannissa ja Walesissa arviointia on pyritty kehittämään yhteisellä kansallisella viitekehyksellä, The Framework for the Assessment of Children in Need and their Families (myöhemmin Assessment Framework) (Department of Health 2000), ja ottamalla käyttöön tätä viitekehystä tukevia välineitä. Assessment Framework perustuu tutkijoiden tekemään synteesiin lapsen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Se esitetään kolmiona, jonka yksi sivu edustaa lapsen kehityksellisiä tarpeita, toinen vanhemman toimintakykyä ja kolmas perheeseen ja ympäristöön liittyviä tekijöitä. Suomessa tämä kolmio tunnetaan paremmin BBIC-mallina, joka on ruotsalaisten kehittämä sovellus Assessment Frameworkista. 

On hyvä muistaa, että arviointiviitekehys ei vielä itsessään ole strukturoitu arviointiväline. Viitekehys ohjaa tarkastelemaan lapsen tilannetta kokonaisvaltaisesti useista näkökulmista ja eri ulottuvuuksien kautta, mutta eri asia on, onko se operationalisoitu arviointilomakkeiksi. Esimerkiksi BBIC-malli ei sisällä strukturoituja arviointivälineitä siitä huolimatta, että sen käyttö on lisensoitu ja sen käyttämiseksi on tuotettu paljon ohjeistuksia ja materiaaleja. 

Strukturoidut välineet mittareina

Strukturoitujen välineiden vastausvaihtoehdot voivat olla luokiteltuja (sanallisia kuvauksia) tai numeerisia. Osa välineistä tuottaa yhden tai useamman lapsen tilannetta kuvaavan pistemäärän, jolloin voidaan puhua mittarista. Mittareilla on se etu, että asiakkaiden tilanteessa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata vertailukelpoisesti eri mittaushetkien välillä. Ideaalitapauksessa tällaista tietoa voidaan hyödyntää lastensuojelun eri toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnissa.

Ensin on kuitenkin varmistuttava siitä, että mittarit ovat luotettavia. Tällöin arvioidaan mittarin psykometrisia ominaisuuksia: mittaako mittari sitä, mitä sen on tarkoitus mitata (validiteetti), ja mittaako se tätä luotettavasti (reliabiliteetti). Asiakastyössä käytettävien mittareiden kohdalla on myös syytä tarkastella mittarin käyttökelpoisuutta. 

Kansainvälinen katsaus välineisiin

Barlow’n ym. (2012) kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin strukturoituja välineitä koskevaa tutkimusta. Tutkijat jakoivat löytämänsä välineet viiteen eri kategoriaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat riskinarviointivälineet, joilla kartoitetaan lapsen kaltoinkohteluun kytkeytyviä tekijöitä. Näitä välineitä (esim. Structured Decision-Making system of tools, SDM) käytetään etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Toiseen ryhmään kuuluvat voimavarojen ja tarpeiden arviointivälineet, joita ovat esimerkiksi Briteissä kehitetyt Safeguarding Assessment and Analysis Framework ja Graded Care Profile. Kolmanteen ryhmään kuuluvat ns. priorisointi-kaaviot, joita käytetään kiireellisimpien tapausten tunnistamiseksi. Neljänteen kategoriaan kuuluvat erilaiset tarkistuslistat, joita käytetään sijoituspäätöksen päivittämisen yhteydessä. Viidenteen kategoriaan kuuluvat auditointivälineet, joiden avulla arvioidaan tehtyjä päätöksiä jälkikäteen.

Barlow ym. (2012) havaitsivat, että välineiden sisällöllinen kattavuus ja kysymysten ja vastausvaihtoehtojen konkreettisuus vaihtelivat. Tutkimusnäyttöä strukturoitujen välineiden validiteetista, luotettavuudesta ja vaikutuksista asiakastyöhön ja perheisiin oli vielä vähäisesti. Sittemmin tutkimustietoa on kuitenkin tullut lisää.

Pohjoismaissa käytössä olevia välineitä

Strukturoituja arviointivälineitä on kehitetty myös Pohjoismaissa. Ruotsissa kehitetty ESTER on riski- ja suojatekijöiden strukturoitu arviointiväline, jonka luotettavuudesta ja vaikuttavuudesta on jo jonkin verran tutkimustietoa. Norjassa puolestaan on käytössä Kvello-lomake, jonka soveltuvuutta ei ilmeisesti ole vielä arvioitu. Suomessa käytetään ainakin ARVOA© -menetelmää, jonka ominaisuuksien arvioiminen on yksi ETU-hankkeen tutkimustehtävistä. Kentällä on mahdollisesti kehitetty ja käytössä myös muita arviointivälineitä, joita hankkeessa myös kartoitetaan.

Arviointivälineiden arvioinnista

Arviointivälineiden hyötyjä ja mahdollisia haittoja pohdittaessa on muistettava erottaa toisistaan itse väline ja sen käyttö. Luotettavaakin mittaria voidaan käyttää puutteellisesti, jos työntekijöille ei ole tarjolla riittävää koulutusta tai mittaria ei ole istutettu toimivaksi osaksi organisaation muuta toimintaa. Toisaalta käytössä voi olla mittareita, joiden luotettavuudesta ei ole vielä tutkittua tietoa. Tässä kehittäminen ja tutkimus kulkevat käsi kädessä. Jotta mittarin luotettavuudesta saadaan tutkimustietoa, sitä on ensin jonkin verran käytettävä – ilman käyttökokemuksia ja mittauksia asiaa ei voi tutkia.

Kirjoittaja:
Elina Aaltio, tutkija

Lähteitä

Barlow, J., Fisher, J. & Jones, D. (2012) Systematic Review of Models of Analysing Significant Harm. Research Report DFE-RR199. Department for Education.

Tietoa sosiaalialan mittareista ja soveltuvuusarvioinnista TOIMIA-tietokannassa (terveysportti.fi)