Artikkeli kokoaa Lapsen etu lastensuojelussa? -osatutkimusten tuloksia ja on luonteeltaan synteesi alkuperäisaineiston analyysin sijaan. Sen pohjana on eri menetelmin kerätty laaja,  moninäkökulmainen ja valtakunnallinen aineisto.

Aineiston hankintaa ja tutkimusta kokonaisuudessaan on ohjannut tässä artikkelissa kuvattu ekologis-systeeminen näkemys arvioinnista. Tutkimustuloksia on koottu yhteen ja kiteytetty, millaisia käytäntöjä ja rakenteita lapsen tilanteen arvioinnista voidaan tunnistaa.

Synteesin keskeiset tulokset:

• Ammattilaiset arvioivat lapsen tilannetta moninaisissa ja vaihtelevissa organisatorisissa rakenteissa, joissa arvioinnilla pyritään palveluvalikointiin tai muutostyön tukemiseen.
• Arviointia ei tehdä vain lainsäädännön edellyttämissä tilanteissa, vaan se on erottamaton osa sosiaalityön ammatillista työskentelyä ja aina myös seurauksellista.
• Lapsen tilanteen arviointi vaatii edelleen sen täsmentämistä, mitä, missä, miten ja miksi arvioidaan. Tämä täsmennystarve koskee kokonaisvaltaisesti arviointia omassa ekologis-systeemisessä ympäristössään.
• Tapauskohtaisen, käsityömäisen ja strukturoidun arvioinnin välistä jännitettä tulee lähestyä tutkimusperustaisesti.

Artikkelissa tarkastellaan tekijöitä, jotka lapsen ja perheen tilannetta arvioivat ammattilaiset liittävät perhesosiaalityön ja lastensuojelun väliseen rajaan. Rajaa lähestytään institutionaalisena rajana, jota ohjaa lainsäädäntö sekä käytännössä tehtävät tulkinnat ja niiden ohjeistukset. Rajaa lähestytään laajan kysely- ja tapausesimerkkeihin pohjautuvan ryhmähaastatteluaineiston pohjalta.

Keskeiset tutkimushavainnot:

• Ammattilaiset tulkitsevat lapsiperhesosiaalityön (peruspalvelu) ja lastensuojelun (erityispalvelu) välistä rajaa jokaisen lapsen ja perheen tilanteen arvioinnissa erikseen.
• Palveluihin ohjaava lainsäädäntö antaa mahdollisuuksia arvioinnin käytäntöjä ohjaaville organisaatioille ja arviointeja tekeville ammattilaisille määritellä lastensuojelun ja lapsiperhesosiaalityön rajaa ylläpitäviä kriteereitä vaihtelevilla sisällöillä.
• Tutkimuksessa näkyy lastensuojelun uudelleenmuotoutuminen Suomessa niin, että lastensuojelun tehtävä on kaventunut. Vanhempien vastentahtoisuus ja kodin ulkopuolelle tehtävät sijoitukset asettuvat uudella tavalla lastensuojelun keskiöön.
• Merkittävä haaste tulevaisuudessa on vahvistaa käytäntöjä ja palvelujärjestelmää niin, että lastensuojelulla on selkeä rooli lapsen tarpeisiin, oikeuksiin ja etuun vastaajana lapsiperhesosiaalityön rinnalla. On myös tärkeää, että rajan määritystä ja sen edellyttämää harkintaa tuetaan ristiriidattomalla säännöstöllä.
  
  
  
  

Sosiaalityöntekijöille suunnatun kyselyn pohjalta artikkelissa tarkastellaan lapsen kehitystiedon merkitystä osana arviointia ja sosiaalityöntekijöiden arviointiosaamista.

Keskeiset tulokset:

• Kehitystiedon käsite kattaa kehityspsykologisen tiedon lisäksi lapsen sosiaalisen ja suhdeperusteisen kasvuympäristön sekä lapsen kehitystä suojaavat ja vaarantavat tekijät.
• Kehitystiedon huomioiminen laajentaa ja täsmentää arviointia sekä vahvistaa lapsen osallisuutta ja osallistumista lapsiperhesosiaalityössä ja lastensuojelussa.
• Kehitystiedon huomioiminen arvioinnissa edistää lapsen tuen tarpeiden tunnistamista ja tarjottavan avun oikeasuuntaista kohdentumista.
• Kehitystiedollisen perusosaamisen tulisi olla osa sosiaalityöntekijöiden peruskoulutusta, ja sen toteuttamisessa voidaan hyödyntää monitieteistä yhteistyötä.

Artikkelissa tarkastellaan erityiskysymyksiä, joita asiakkaiden vieraskielisyys tuottaa lastensuojelun sosiaalityöhön. Aineistona ovat tapausesimerkkeihin pohjautuvat ammattilaisten ryhmähaastattelut.

Keskeiset tutkimustulokset:

• Kielitietoinen sosiaalityö pyrkii ymmärtämiseen ja osallisuuden esteiden poistamiseen huomioimalla aktiivisesti kielen liittyviä kysymyksiä. Keinoja kielitietoisuuden vahvistamiseen ovat muun muassa selvät ohjeet ja riittävät resurssit tulkkivälitteiseen työskentelyyn ja kirjallisten käännösten tilaamiseen, erilaisten kielitaidon tasojen huomioiminen työskentelyssä sekä palvelujen ja toimenpiteiden kuvaaminen mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.
• Tulkkivälitteinen työ vahvistaa sekä asiakkaan että työntekijän oikeusturvaa ja työskentelyn onnistumista tilanteissa, joissa riittävän hyvää yhteistä asiointikieltä ei ole. Tulkin käytöstä on hyvä neuvotella. Luottamusta ja tietosuojaa koskevat huolet on syytä ottaa vakavasti ja etsiä niihin ratkaisuja yhdessä. Tulkkauksen kaikkien osapuolten toimijuuden ja selkeiden roolien varmistaminen on tärkeää. Selkeys näissä edellyttää vuorovaikutusta.
• Tutkimuksen perusteella kirjallisia käännöksiä koskevissa toimintatavoissa on vaihtelua ja puutteita, jotka ovat uhka asiakkaiden oikeuksien toteutumiselle. Kaikilla hyvinvointialueilla on syytä laatia kirjallisia käännöksiä koskevat ohjaukset ja linjaukset, joilla varmistetaan hallintolain noudattaminen myös kirjallisten käännösten osalta.
• Yhteistyötä tulkkien ja sosiaalialan ammattilaisten välillä esimerkiksi tulkki- ja sosiaalityöntekijäkoulutuksessa on hyvä vahvistaa. Tällainen yhteistyö mahdollistaisi käytäntöjen kehittämisen ja yhteisen tietopohjan rakentamisen.

Jäppinen, Maija & Heino, Eveliina & Turtiainen, Kati (2024) Vieraskielisyyteen liittyvät kysymykset ja asioimistulkkaus lastensuojelun sosiaalityössä.

Teoksessa Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen & Elina Stenvall (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Gaudeamus.

1. yksilöllinen ja kokonaisvaltainen arviointi
2. pysyvät ja muuttuvat rakenteet
3. ristiriitainen tai yhteinen ymmärrys
4. epäspesifinen oikeudellinen ohjaus 

• Lastensuojelun tilannearviointiin Suomessa käytettyjen välineiden ja menetelmien pätevyydestä ei ole tutkittua tietoa.
• Arviointilomakkeita, joissa lapsen tilannetta koskeviin kysymyksiin annetaan vastaus valmiista vastausvaihtoehdoista, voidaan kutsua strukturoiduiksi arviointivälineiksi. Tällaisia on lastensuojelun tilannearviointiin kehitetty Suomessa tiettävästi yksi, ARVOA®-menetelmä.
• Tutkimuksessa tarkasteltiin ARVOA®-menetelmän sisältövaliditeettia analysoimalla sen kattavuutta, kysymysten sanoitusta, vastausvaihtoehtoja, soveltuvuutta eri asiakasryhmille ja suhdetta lapsen edun määritelmään.
• Tutkimus on ensimmäisiä avauksia tuottaa tutkittua tietoa Suomessa kehitetystä lastensuojelun tilannearviointivälineestä.
• ARVOA®-menetelmän lomakkeiden kysymyksissä, vastausvaihtoehdoissa ja rakenteessa havaittiin kehittämistarpeita.
• Suomessa olisi hyvä muodostaa käytännön työtä ja arviointivälineiden arviointia hyödyntävä jäsennys konkreettisista tekijöistä, jotka tutkimuksen ja arvojen perusteella ovat keskeisimpiä lastensuojelun tilannearvioinnissa.

• Arvioinnin tehtävänä on selvittää ja selittää ongelmat ja luoda näkymiä niiden ratkaisemiseen. 
• Arvioinnissa korostuu ammattilaisten monipuolinen tieto ja osaaminen sekä yksilöllinen, vuorovaikutteinen ja kokonaisvaltainen työskentely.