Arviointi päätöksenteon prosessin osana

Arvioinnissa on ensisijaista lasta koskeva tieto, jota vasten sosiaalityöntekijä jäsentää lapsen tilanteen taustatekijöitä sekä lapsen ja hänen perheensä tuen ja avun tarvetta. Arviointi edellyttää sosiaalityöntekijältä asiantuntijuutta, hyvää ammatillista tiedollista valmiutta ja taidollista osaamista tunnistaa lapsen tilanne oikein ja oikea-aikaisesti.
 
Arvioinnin tärkeys ja merkitys tulevat esille lasta koskevassa päätöksenteossa, joka edellyttää tarkkaa ja laadullisesti hyvin tehtyä lapsen tilanteen ja hänen etunsa arviointia. Arviointi onkin perusta päätöksenteolle: arviointi ja päätöksenteko muodostavat eräänlaisen jatkumon, jossa asiakkaan tilannetta arvioidaan ja sen pohjalta tehdään ratkaisu. Tällöin tilanteesta on muodostettu kokonaiskuva ja on tehty päätös siitä, kuinka edetään. 

Ratkaisuihin vaikuttavat päätöksenteosta seuraavien vaikutusten ennakointi. Tämän kaltaista arviointia ja päätöksentekoa voidaan lähestyä systeemisenä prosessina, johon vaikuttavat asiakas (tilanne, toiminta, ominaisuudet), työntekijä (osaaminen, menetelmät ja arvot), organisatorinen ympäristö (aika ja muut resurssit, työn tekemisen rakenteet, organisaation arvot) ja yhteiskunnallinen ympäristö laajemmin (palvelujärjestelmä, kulttuuri, normit) sekä päätöksentekotilanteissa oleva tieto – myös oletus ratkaisun vaikutuksista lapsen tilanteeseen. (Fluke ym. 2020; Gambrill 2012; Shlonsky& Benbenishty 2014.) Arvioinnissa on kyse sosiaalityöntekijän ammatillisesta arviosta lapsen tilanteesta ja sen edellyttämistä toimenpiteistä. Arviointiprosessin aikana sosiaalityöntekijä analysoi tietoa ja tulkitsee sitä kriittisesti. (Jaakola 2020.) 

Moniammatilliset tiimit voivat pohtia ja arvioida sitä, siirtyykö lapsi ja perhe arvioinnin tuloksena sosiaalihuoltolain mukaisiin lapsiperhepalveluihin vai lastensuojeluun. Tällöin kyseessä on moniammatillinen arvio lapsen tilanteesta ja sen edellyttämistä toimenpiteistä. Moniammatillisessa yhteistyössä erialainen asiantuntijuus, arviot ja resurssit yhdistyvät, kun päätetään ratkaisusta, jolla perhettä pyritään auttamaan. Moniammatillisessa arvioinnissa tavoitellaan yhteisesti jaettua ymmärrystä siitä, millaisena lapsen tilanne ja hänen hyvinvointinsa nähdään, miten tilanteeseen kohdistuvat uhat ja uhkien edellyttämät tarpeelliset toimet ymmärretään sekä miten uhkien ja uhkiin vastaamisen arviointia tehdään lastensuojelussa ja sen rajapinnoilla. 

Moniammatillisessa arviointiprosessissa keskeistä on erilaisten lasta koskevien tietojen kasaantuminen. Tietoa jäsennetään suhteessa lapsen tilanteen taustatekijöihin ja lapsen ja hänen perheensä tuen ja avun tarvetta koskeviin tietoihin sekä lapsen edun näkökulmaan. Tällöin eri ammattilaiset analysoivat ja tulkitsevat tietoa kriittisesti eri näkökulmista. Prosessiin voivat tulla mukaan organisaatiokulttuurit arvoineen ja normeineen. Rakenteiden tulisi kuitenkin tarjota tuki ja puitteet arvioinnin läpiviemiselle. 

Lastensuojelun moniammatillisuuden on nähty olevan merkittävää vaikuttavan palvelun tuottamisessa (Alfandari 2019). Eri ammattilaisten välinen yhteystyö voi parhaimmillaan ennaltaehkäistä lapsen ja perheen ongelmien kasaantumista ja kumuloitumista. Lasta ja perhettä autetaan keskitetysti ja moniammatillisesti yhdessä palvelussa, jolloin työskentely voi samalla tukea jaetun ja täydellisemmän kuvan muodostamista perheen tilanteesta. Moniammatillisessa työskentelyssä on tunnistettuna haasteena ammattilaisten käytäntöjen erot ja ammatillinen ymmärrys siitä, milloin on saavutettu riittävän kokonainen kuva lapsen elämäntilanteesta. Arvion päätepiste ja tilanteesta muodostunut ymmärrys ei ole pysyvä, eikä sen merkitys ole sama kaikille ammattilaisille. 

Moniammatillinen työskentely edellyttääkin kontekstien ”kääntämistä” eri osapuolille ymmärrettäväksi (Thompson 2013). Moniammatillinen arviointi tuottaa mahdollisuuksia suhdeperustaiseen työhön mutta myös reunaehtoja. Ammattilaisten vuorovaikutussuhteet vaikuttavat ryhmädynamiikkaan, yhteistyöhön ja myös mahdollisten konfliktien muodostumiseen (Hood 2014, 30). 

Webinaariin osallistuneiden näkemyksiä moniammatillisesta arvioinnista

Kysyimme ETU-tutkimushankkeen webinaariin osallistujilta heidän näkemyksiään siitä, mitä moniammatillisuus tuo lapsen lastensuojelutarpeen arviointiin ja siitä seuraavaan päätöksentekoon. Kysymystä pohdittiin niin organisaation, työntekijän, vanhempien kuin lapsenkin näkökulmasta.

Moniammatillinen lähestymistapa arviointiin nähtiin positiivisena asiana, johon kuitenkin voi liittyä myös haasteita. Moniammatillisen arvioinnin organisoinnissa oli merkityksellistä, että se mahdollisti lapsen asian ja edun ajamista yhdessä ja erikseen ammattilaisina. Toisaalta moniammatillisen lähestymistavan epäonnistuessa rakenne vaikuttaa epäselvältä ja sekavalta. Hyvä organisointi mahdollistaa sen, että työntekijät voivat jakaa taakkaa, vastuuta ja omaa erityistä tietämystään ja osaamistaan tiimin kesken. Tämä edellyttää, että työntekijöiden välinen roolijako on selkeä ja tiedetään, kenellä on kokonaisvastuu arvioinnista. Monen ammattilaisen osaamisen hyödyntäminen mahdollistaisi kustannustehokkuutta, esimerkiksi jos asiakkaalle löydetään nopeasti oikeat palvelut.

Moniammatillisuus tuo osallistujien mukaan arviointiin myös luottamusta ja turvallisuutta. Kun lapsen etu on useiden toimijoiden prioriteetti, ei arviointi ja päätöksenteko ole vain yhden ammattilaisen mielipiteen ja arvioinnin varassa. Työntekijänäkökulmasta tiedon ja vastuun jakaminen ja asian yhdessä pohtiminen yksin jäämisen sijaan voi lisätä varmuutta arvioinnista ja päätöksenteosta ja parhaimmillaan lisätä työhyvinvointia.

Moniammatillisuuden ehdottomana vahvuutena pidettiin sitä, että se mahdollistaa monipuolisen, moninäkökulmaisen ja kokonaisvaltaisen tiedon saamisen ja keräämisen lapsen ja perheen tilanteesta. Tällä on vaikutusta myös arvioinnin ja päätöksen laatuun, kun virheiden todennäköisyys pienenee yhteisesti jaetun tiedon ja osaamisen kautta. 

Toisaalta moniammatillinen asetelma ei ole neutraali. Osallistujat toivat esiin moniammatilliseen arviointiin sisältyvän valta-asetelman, joka voi johtaa siihen, ettei asiakas pysty ilmaisemaan eriävää näkökulmaa. Merkityksellisenä nähtiin se, että tunnistetaan hyvien tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välinen mahdollinen ristiriita. Tärkeää on tärkeää tarkastella omaa toiminta - arvioida moniammatillista arviointia.

Lopuksi

ETU-hankkeessa on selvitetty sitä, mitkä tekijät tukevat tai estävät moniammatillista arviointia silloin, kun ammattilaiset tekevät päätöstä lapsen ottamista lastensuojelun toimien piiriin. Aineisto kerättiin ryhmissä, joissa oli lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia sekä eri alojen lastensuojeluun kytkeytyviä ammattilaisia joko monialaisen tai moniammatillisen työryhmärakenteen tai konsultatiivisten rakenteiden pohjalta. Tutkimuksen tuloksista julkaistaan tieteellinen artikkeli ensi vuoden puolella. Julkaistut artikkelit tullaan kokoamaan Soccan ja Tampereen yliopiston verkkosivuille.

Tuuli Lamponen on tutkijatohtorina ja Jenni Repo tutkijana hankkeessa.

ETU-tutkimushankken päätösseminaari järjestetään Tampereella ja etäyhteydellä 25.11.2022 kello 12.15-15.45 Tästä linkistä lisätietoa ohjelmasta ja ilmoittautuminen 16.11. klo 12 mennessä 

VTR-rahoitteisesta ETU-tutkimuksesta vastaa Tampereen yliopisto ja tutkimuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta vastaa Socca. Lisätietoa ETU-tutkimushankkeesta 

Lähdekirjallisuutta

Alfandari, R. (2019) Multi-professional work in child protection decision-making: An Israeli case study. Children and Youth Services Review, 98, 51-57ym. 2020

Gambrill, E. (2012)Critical Thinking in Clinical Practice: Improving the Quality of Judgments and Decisions. New York: Wiley. 

Hood, R. (2014) Complexity and Integrated Working in Children’s Services.British Journal of Social Work,44(1), 27–43. 
 
Jaakola, A. (2020) Lapsen tilanteen arviointi lastensuojelun sosiaalityössä. Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 229. Kuopio: Itäsuomen yliopisto. 

Shlonsky, A. & Benbenishty, R. (toim.) (2014) From Evidence to Outcomes in Child Welfare. New York, Oxford University Press. 

Thompson, K. (2013) Multi-agency information practices in children`s services: The metaphorical jigsaw`and professionals`quest for a `full`picture. Child and Family Social Work, 18, 187- 197.