Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestäminen ja viranhaltijatyön tuottaminen on tulevien hyvinvointialueiden lakisääteinen tehtävä. Laki määrää nykyisin kunnat tai kuntayhtymät ja ensi vuoden alusta alkaen hyvinvointialueet palvelujen järjestämisvastuuseen. Palvelutarpeen arvioinnissa organisaatio valitsee asiakkaat palveluilleen (Hasenfeld 1983). Lasten ja perheiden valikoituminen lastensuojelun ja lapsiperhepalvelujen asiakkaiksi on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti sensitiivinen, tärkeä ja monimuotoinen asia. Onkin kiinnostavaa pohtia sitä, miten tulevat hyvinvointialueet valitsevat asiakkaansa lapsiperhepalveluihin ja lastensuojeluun.

Lapsiperhepalveluiden ja lastensuojelun esihenkilöt johtavat lasten palvelutarpeiden arviointia ja näin toimiessaan toimeenpanevat sosiaalihuollon järjestämisvastuulla olevaa tehtävää, jonka kautta asiakasvalinta käytännössä tehdään. Tutkimuksessamme haastattelimme kuntien ja kuntayhtymien johtavia sosiaalityöntekijöiltä ja palvelupäälliköitä ja kysyimme, miten he tämän tehtävän tällä hetkellä näkevät.

Alustavien tutkimustulosten mukaan arviointi oli organisoitu esihenkilöiden edustamissa organisaatioissa  eri tavoin – yleisimmin kuitenkin keskitettynä erillisiin arviointiyksiköihin, joissa sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan muodostama työpari toteutti arviointitehtävää, tarvittaessa yhteistyössä muiden lapsen ja perheen lähellä olevien toimijoiden kanssa. Keskitetyn palvelun eduksi on aiemmissa tutkimuksissa todettu asiantuntijuuden ja osaamisen kasautuminen, mutta sen haasteita ovat palveluiden pirstoutuminen, siiloutuminen ja osaoptimointi. Tällä tarkoitetaan sitä, että näkemys laaja-alaisemmasta palvelukokonaisuudesta saattaa hämärtyä ja - esimerkiksi talouden reunaehtojen ohjatessa toimintaa - voidaan keskittyä tekemään sellaisia asioita, jotka tuottavat etua omalle yksikölle tai asiakkaalle, huomaamatta, että samalla saatetaan tuottaa haittaa jollekin toiselle yksikölle tai asiakkaalle.

Esihenkilöt kertoivat kuitenkin tässä tutkimuksessa, että siihen, tuleeko lapsesta lastensuojelun vai lapsiperhepalvelujen asiakas, vaikuttavat organisointitavan sijaan eniten organisaatiokulttuuri ja yksittäisen työntekijän harkinta. Esihenkilöiden näkemys yksittäisen työntekijän harkinnan merkityksestä asiakkaaksi valikoitumiselle liittyy hankkeemme tutkimussuuntaan, jossa Jenni Repo ja Tarja Pösö pohtivat arvioinnin samanlaisuuden ja erilaisuuden merkityksiä ja seurauksia.

Tutkimushaastatteluissa ei kysytty jatkokysymystä siitä, miten esihenkilöt määrittelevät organisaatiokulttuurin. Organisaatiokulttuuritutkimuksen perusteella sen voidaan ajatella olevan osa organisaation sosiaalista kontekstia ja ilmenevän organisaation arvoissa, uskomuksissa, normeissa, asenteissa ja traditioissa. Organisaatiokulttuurin merkitys palvelujen asiakkuuteen valikoitumiselle haastaa meidät miettimään sitä, miten hyvinvointialueet uusina organisaatioina rakentavat ja tunnistavat kulttuuriaan. Tulevat hyvinvointialueet ovat parhaillaan strategiatyössään määritelleet arvojaan, missioitaan ja visioitaan sekä palvelustrategioissaan konkretisoineet tavoitteitaan. Onkin syytä kysyä, miten hyvinvointialueet huolehtivat siitä, että organisaatioiden muuttuva sosiaalinen konteksti organisaatiokulttuureineen tukee näiden strategisten tavoitteiden saavuttamista. 

Kirjoittajat:
Minna Veistilä ja Eveliina Heino ovat tutkijatohtoreita Tampereen yliopistossa.

ETU-tutkimushanke järjesti Koronapandemia ja organisaatiot arvioinnissa -webinaarin 9.9.22 kello 12.30–14.00.

VTR-rahoitteisesta ETU-tutkimuksesta vastaa Tampereen yliopisto ja tutkimuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta vastaa Socca. Lisätietoa ETU-tutkimushankkeesta (socca.fi)