Meillä on jo tutkittua tietoa siitä, että keväällä 2020 alkaneella COVID-19 pandemialla on ollut lukuisia kielteisiä vaikutuksia erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lapsiperheiden arkeen. Sekä Suomessa toteutetut että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että pandemia ja sen leviämisen hallitsemiseksi toteutetut sosiaalisen eristäytymisen keinot muun muassa lisäsivät monien kotitalouksien toimeentulovaikeuksia, sukupuolten välistä eriarvoisuutta, vaikuttivat kielteisesti sekä lasten että vanhempien mielenterveyteen ja kotiväkivallan lisääntymiseen sekä lisäsivät vanhempien kokemaa uupumusta työn ja perhe-elämän yhdistämiseen liittyvien haasteiden vuoksi.

Pandemia muutti myös lastensuojelun työn kontekstia aiempaa haasteellisemmaksi, mutta samalla työn perustehtävät – eli lapsen edun ja hyvinvoinnin turvaaminen sekä vanhempien ja huoltajien tukeminen heidän kasvatustehtävässään – pysyivät täysin samana. Haastattelimme 2021 vuoden lopussa ja 2022 vuoden alussa ETU-hankkeen tutkimuksessa lastensuojelussa sekä lapsi- ja perhepalveluissa työskenteleviä lapsen tilanteen arvioinnista vastaavia esihenkilöitä ja kysyimme heiltä millä tavalla keväällä 2020 alkanut COVID-19 pandemia on vaikuttanut arviointityöhön. Koska pandemian alkamisesta oli kulunut jo aikaa oli kiinnostavaa kuulla mitkä muutokset olivat väliaikaisia ja koskivat ainoastaan pandemian ensimmäistä aaltoa ja mitkä olivat pysyvämpiä. Tässä kirjoituksessa nojaamme tutkimuksemme alustaviin tuloksiin ja pohdimme niihin perustuen etäyhteyksien soveltuvuutta lapsen tilanteen arvioinnissa.

Arviointityössä tietoa kerätään useista eri lähteistä ja se voi olla pirstaleista, puutteellista ja ristiriitaistakin. Lapsen tilanteen arviointiprosessissa usein kuullaan lasta ja tehdään kotikäyntejä, sillä olemalla fyysisesti läsnä perheen kodissa saadaan kokemus lapsen elinympäristöstä ja pystytään havainnoimaan myös sanattomia vihjeitä sekä perheenjäsenten välisiä suhteita. Tutkimukseemme osallistuneet esihenkilöt pitivätkin etäyhteyksien käyttöä toimimattomana arviointeja tehdessä erityisesti uusien asiakkaiden kanssa työskenneltäessä, keskusteluissa alle kouluikäisten lasten kanssa tai jos perheessä oli akuutti tilanne. Useimmissa haastateltavien edustamissa organisaatioissa arviointia tehtiin etäyhteyksillä ainoastaan pandemian alussa.

Lisäksi pandemia aiheutti sen, että riskiarviointi arviointityössä laajeni. Uudessa tilanteessa jouduttiin pohtimaan sitä, minkälaisia terveysriskejä sosiaalityöntekijä voi aiheuttaa asiakkailleen sekä itselleen ja perheelleen tekemällä kasvokkaista asiakastyötä. Asiakkaiden peruessa tapaamisia vedoten koronaviruksen oireisiin tai altistumiseen jouduttiin myös tapauskohtaisesti pohtimaan riskien faktuaalisuutta sekä punnitsemaan eri osapuolille aiheutuvia välittömiä terveysriskejä suhteessa pidempiaikaisiin riskeihin lapsen hyvinvoinnille.

On kuitenkin huomioitavaa, että edellä esitetyistä kielteisistä huomioista huolimatta pandemian aikana saatiin myös onnistuneita kokemuksia ja luotiin pysyviä käytäntöjä etäyhteyksien käyttöön. Hyviksi käytännöiksi kuvattiin esimerkiksi etäyhteyksien hybridikäyttö moniammatillisissa lapsen tilanteen arviointiin liittyvissä verkostokokouksissa. Se säästi ammattilaisten resursseja, vähensi valta-asetelmaa asiakkaiden ja työntekijöiden välillä, mikäli osa ammattilaisissa oli etäyhteyksien päässä kokouksen aikana. Lisäksi arviointityöskentely nuorten kanssa etäyhteyksillä koettiin hyväksi käytännöksi, koska osa nuorista tuntee digitaalisen maailman omakseen. Myös jo tuttujen asiakkaiden kanssa etäyhteyksien käyttö kuvattiin sopivana tapana, mikäli tapaaminen olisi muuten jouduttu perumaan esimerkiksi jonkun perheenjäsenen lievän flunssan vuoksi.

On tulkittavissa, että COVID-19 pandemia kiihdytti digitaalisen sosiaalityön välineiden käyttöönottoa ja kehittämistä. Tulevaisuudessa eräänlainen hybridimalli, jossa on mahdollista säilyttää kasvokkaiset tapaamiset tietyissä tilanteissa ja käyttää digitaalisia välineitä toisissa tilanteissa vaikuttaa olevan paikallaan. Tällä hetkellä erityisen tärkeää olisikin tärkeää löytää keinoja, joiden avulla voitaisiin valtakunnallisesti jakaa tietoa toimivista digitaalisen sosiaalityön käytännöistä.

Kirjoittajat:
Eveliina Heino ja Minna Veistilä ovat tutkijatohtori Tampereen yliopistossa.

ETU-tutkimushanke järjesti Koronapandemia ja organisaatiot arvioinnissa -webinaarin 9.9.22 kello 12.30–14.00. Lisätietoa ETU-tutkimushankkeesta (Socca.fi).