Katseen suunta vaikuttaa kertomukseen

Lastensuojelun asiakasnäkökulmainen tutkimus painottuu kokemusten kautta saatavaan tietoon, joka on nykypäivänä oikeutetusti olennainen elementti lastensuojelun tutkimuksessa ja kehittämisessä. Hyvinvointialueille valmistellaan kokemusasiantuntijarakenteita, jotta vanhempien, nuorten ja lasten ääni saataisiin kuuluviin entistä suoremmin ammattilaisille ja palveluiden ohjausjärjestelmiin. 

Asiakasnäkökulmaisessa tutkimuksessa tiedon kertymiseen vaikuttaa katseen suunta. Kokemuspohjaisessa tutkimuksessa tarkastellaan retrospektiivisesti taaksepäin omaa kokemusta, kun taas näkemyksiä selvittävässä tutkimuksessa haastateltavat voivat hyödyntää monenlaista koettua, nähtyä, luettua, kuultua ja jaettua tietoa. ETU-tutkimushankkeessa asiakasnäkökulmaista tietoa hankitaan haastattelemalla kokemusasiantuntijavanhempien ja -nuorten ryhmiä, jolloin heille syntyy myös mahdollisuus peilata omia ajatuksia toisten ryhmäläisten näkemyksiin. 

Kertomuksen vaarat -kirjassa keskustellaan nykyhetken kokemusvetoisesta tarinallistamisesta. Rakastamme kertomuksia, joissa on selkeä ja ymmärrettävä tarinan kaari. Kirjoittajat varoittavat näkökulman liiallisen vahvistumisen myötä siitä, että ihmisenkokoiset tarinat voivat jättää varjoonsa muita näkökulmia. Lastensuojelun rajapinnoilla tehtävään arviointiin vaikuttavat monimutkaiset perheen tilanteeseen, työntekijöiden ja asiakkaiden vuorovaikutukseen, organisaatioon ja koko palvelujärjestelmään kiinnittyvät tekijät. Voidaan sanoa, että yksi näkökulma kutsuu toista rinnalle. Eräässä brittitutkimuksessa todettiin, että nuorelle yksi tavoitettavissa oleva työntekijä voi merkitä luottamuksen syntymistä koko palvelujärjestelmään. Tällöin kysymyksen suunta voisi olla, miten palvelujärjestelmä mahdollistaa luottamuksen syntymistä, tai miten palvelujärjestelmä varmistaa lasten ja nuorten tiedon esille tulemisen.

Aiempaa tutkimusta asiakkaiden kokemuksista arvioinnista

Vanhempien asiakkuuskokemuksista löytyy lastensuojelun arviointiin kohdistuvaa tutkimusta. Lasten kokemuksia käsittelevä tutkimus painottuu sijaishuoltoon. Asiakkuuden alku- tai arviointivaiheesta löytyy vähemmän tutkimusta. Aiemman tutkimustiedon  hyödynnettävyydessä on omat rajoitteensa. Lastensuojelua koskevaa kokemuspohjaista tutkimustietoa on paljolti maista, joissa lastensuojelu on suojelupainotteista. Tämä tarkoittaa sitä, että kynnys arvioinnin aloittamiselle on paljon korkeampi (laiminlyönti ja lapseen kohdistuva väkivalta) kuin meillä Suomessa, jossa orientaatio on hyvinvointipainotteinen. Suojelupainotteinen arviointi korostaa riskin näkökulmaa ja arvioinnin kohteena on varmistaa lapsen turvallisuus, kun taas hyvinvointipainotteinen arviointi tarkoittaa laajempaa, koko perheen tilanteeseen ja psykososiaalisen tuen tarpeeseen perehtyvää arviointia. Eri maiden orientaatioissa on kuitenkin liukumaa toisiinsa nähden. 

Johanna Hietamäki on tehnyt väitöskirjan vanhempien kokemuksista lastensuojelutarpeen arvioinnissa. Sen perusteella arviointiin vaikuttaa se, kenen aloitteesta se on käynnistetty ja se, onko kyse lapseen tai vanhempaan kytkeytyvästä seikasta. Jos arviointi käynnistetään vanhempien aloitteesta, sen onnistumisella on hyvät edellytykset. Arvioinnissa on tärkeää huomioida, että vanhempaan kytkeytyvä ongelma antaa erityisen sensitiivistä työskentelyotetta vaativan lähtökohdan. Lisäksi vanhemmat ja lapset saattavat olla ensimmäisessä neuvottelussa peloissaan, mikä vaikeuttaa osallistumista sekä annetun informaation ymmärtämistä. Vanhempien kokemuksissa työntekijöiden voimavaraorientoitunut työskentely, ystävällisyys ja avoin informointi edistävät asiakkaan osallisuuden kokemusta, jolloin asiakkaan tiedolla on mahdollisuus tulla esiin. 

Sekä kansainvälisen tutkimuksen että Johanna Hietamäen väitöstutkimuksen perusteella arviointiin osallistuvilla vanhemmilla on halu päästä samanlaiseen näkemykseen arviota tekevien työntekijöiden kanssa. Vaikka samanlaiseen näkemykseen ei olisi mahdollista päästä, merkityksellistä vanhemmille on se, että työntekijä ymmärtää vanhemman näkemyksen. Kokemus ymmärtämisestä ehkäisee myös vastustuksen syntymistä. Lasten ja nuorten kokemuksissa puolestaan toistuu eri maissa tehdyn tutkimuksen mukaan aikuisten äänen korostuminen lasten äänen sijaan. Lasten ja nuorten kokemuksissa riittävän tiedon saamisessa on haasteita tai se voi olla osittaista. Osallisuuden jäädessä vähemmälle huomiolle, lapsi ei tule välttämättä kertoneeksi perheeseen liittyvistä vaikeuksista kuten esimerkiksi väkivallasta tai päihteistä. 

Toiveita asiakasnäkökulmaiseen tutkimukseen 

Webinaarissa kysyimme osallistujilta, millaista asiakasnäkökulmaista tietoa he kaipaisivat arviointityön tueksi lapsiperheiden sosiaalityössä ja lastensuojelussa. Yksi keskeinen tiedontarve koski asiakkaiden näkemystä siitä, onko työskentely vaikuttavaa, koetaanko se tarpeenmukaiseksi ja millaisia mielipiteitä asiakkailla on strukturoiduista arviointimenetelmistä. Toiseksi kaivattiin tietoa siitä, miten luottamuksen ja yhteisen näkemyksen rakentaminen asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välille onnistuu parhaiten. Kolmanneksi osallistujat pitivät tärkeänä, että lapsilta kysyttäisiin, kokevatko he ymmärtävänsä saamaansa tietoa ja tulleensa kuulluiksi lastensuojelun prosesseissa.

Joihinkin näistä kysymyksistä saamme näkökulmia ETU-tutkimuksen kautta, mutta paljon jää katveeseen. Näkemystiedon kautta emme pääse yksittäisten monimutkaisten tilanteiden äärelle, joissa ammattilaiset ja asiakkaat kohtaavat. Anneli Pohjolan näkemyksen mukaan ihmisen kertomus sisältää aina katkelmia historiasta, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Palvelujärjestelmän lineaarinen aika ei aina kohtaa ihmisen syklistä aikaa. Voisimme kysyä, onko ihmisen oltava valmis avautumaan institutionaalisessa mielessä sopivaan aikaan. Ehkä on lohdullista ajatella, että ihmisen kaikki ajat ovat läsnä koko elämän ajan, myös palvelutarpeen arvioinnin jälkeen. 

Kirjoittajat:
Noora Aarnio, tutkija
Jenni Repo, tutkija

Lastensuojelu lapsen etuna? Lapsen hyvinvoinnin arviointi lastensuojelussa ja sen rajapinnoilla hankkeen (ETU-tutkimus) webinaariin Arvioinnin kohteena ja kumppanina 21.1.2022 osallistui sosiaalityöntekijöitä, kehittäjiä ja muita asiantuntijoita eri puolilta Suomea. Tutkimushankkeen yksi tavoite on käytäntösuosituksen pohtiminen. Keskustelu käytännöistä ja kokemuksista on osa tutkimushanketta. Seuraava ETU-webinaari Mitä tekemistä lapsen edulla on arvioinnissa 11.2.22 klo 12.30-13.30 (linkki).


Blogin pohjana käytettyjä lähteitä:

Buckley, H., Carr, N. and Whelan, S. (2011), ‘Like walking on eggshells’: service user views and expectations of the child protection system. Child & Family Social Work, 16, 101-110.https://doi.org/10.1111/j.1365-2206.2010.00718.x 

Hietamäki, Johanna (2015). Lastensuojelun alkuarvioinnin seuraukset vanhempien näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/46576

Jobe, A. & Gorin, S. (2013) “If kids don’t feel safe they don’t do anything”: young people’s views on seeking and receiving help from Children’s Social Care Services in England.Child & Family Social Work,4:18, 429–438. https://search.ebscohost.com/login.aspx?direct=true&AuthType=cookie,ip,uid&db=sxi&AN=90080876&site=ehost-live&scope=site

Mäkelä M, Björninen V, Hämäläinen V, Karttunen L, Nurminen M, Kaipola J & Rantanen T toim. (2020) Kertomuksen vaarat –kriittisiä ääniä tarinataloudessa. Tampere: Vastapaino. 

Pohjola, Anneli (1991) Ajattomuudesta aikaan. Sosiologia 28:4, 250-258.

Wilson S, Hean S, Abebe T, Heaslip V (2013) Children’s experiences with Child Protection Services: A synthesis of qualitative evidence, Children and Youth Services Review, 133. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2020.104974.