Pääkaupunkiseudun ikäihmisten palveluidenkehittämisverkoston GeroMetron Helsingin Idän kehittämistyöryhmässä pohditaan vanhuspalvelulain mukaista vastuutyöntekijyyttä (17§) sosiaalityön näkökulmasta. Tähän liittyvässä käytäntötutkimuksessani haluttiin erityisesti selvittää, miten ikääntyneet itse käsittävät vastuutyöntekijyyden ja millaista apua he vastuutyöntekijältä toivovat. Käytäntötutkimukseni tavoitteena olikin tuoda asiakasnäkökulmaa kehittämistyöhön ja ottaa asiakkaat mukaan yhteisen tiedon tuottamiseen sekä kehittämiseen.

Aloitin selvittämällä, miten ikääntyneet hahmottavat itseään koskevan palvelutarjonnan ja etuudet. Haastattelin kolmea ikääntynyttä heidän kotonaan tammikuussa 2015. Elämäntilanteet ja tapaukset vaihtelivat suuresti ja tämä muistutti, etteivät ikääntyneet ole homogeeninen joukko samanlaisine tarpeineen ja rooleineen.

Omaa rooliaan palvelujärjestelmässä haastateltavat hahmottivat erityisesti palvelujärjestelmän haasteiden valossa. He pohtivat, millaisia rajoitteita järjestelmä heille asettaa, ja samalla he tuottivat myös tietoa ja käsityksiä vastuutyöntekijän toimenkuvasta. 

Pirstaleinen palvelujärjestelmä – tai palvelutulva

Palvelujärjestelmä oli haastateltavien mukaan vaikeaselkoinen ja pirstaleinen. Tietoa eri palveluista ei ollut tai niiden soveltaminen omaan elämään koettiin hankalaksi. Toisaalta haastateltavia kohtasi palvelutulva. Heillä oli useita palvelutarjoajien yhteystietoja, mutta se kuka oikeasti heidän asiaa hoitaisi kulloinkin ja missä instanssissa, oli hämärän peitossa.  

Palvelujärjestelmän sektoroituminen ja etuuksien vaikea hakeminen kuormittivat sekä ikääntyneitä että palvelujärjestelmää. Rajoituksia asettivat myös omaisen vaikea muistisairaus, omat terveydelliset/ taloudelliset rajoitteet tai se, että palvelujärjestelmä ja avun tarve eivät kohdanneet. Erityisen hankaliksi koettiin elämäntilanteessa tapahtuvat nopeat muutokset, joissa palvelujärjestelmä ei ehtinyt mukaan vastaamaan muuttuneeseen avuntarpeeseen.  

Vastuutyöntekijän tehtäväksi nähtiin etuuksien ja palvelujen turvaaminen sekä verkoston koordinointi ikääntyneen osallisuus ja toimintakyky huomioiden. Haastateltavat kokivat oman yhteiskunnallisen asemansa hyvin negatiiviseksi, he nimittivät itseään jopa yhteiskunnallisiksi menoeriksi ja taakaksi. Vastuutyöntekijän kirjaaminen lakiin koettiin yhteiskunnan haluna parantaa tällaisia ikääntyneihin kohdistuvia asenteita.

Mikä saatujen tulosten anti sitten on ollut kehittämistyölle? Kehittämistyössä tulee aina pohtia, keitä varten työtä kehitetään. Jos vastaamme että asiakkaiden, on selvää että heidän näkökulmiaan kuullaan ja heidät otetaan huomioon tasavertaisina tiedon tuottajana. Käytännönläheisen tutkimukseni kautta on saatu hieman valaistua, miten ikääntyneet itse hahmottavat järjestelmämme, sekä mitkä ovat sen mahdollisuudet ja haasteet.  

Vastuutyöntekijälle tärkeintä on empaattisuus

Ikääntyneet pitivät vastuutyöntekijyyttä sosiaalityöntekijän tehtävänä, mutta ammattialaakin tärkeämpänä koettiin vastuutyöntekijän empaattisuus. Keskeistä oli ymmärtää ikääntyneiden elämismaailmaa ja kohdata heidät kokonaisvaltaisesti.  

Empatia mahdollistaa osallisuuden

Empatian vaatiminen voi suoralta kädeltä tuntua asialta, josta ei ole takeita. Sosiaalityössä ei ole mittareita, joilla työntekijän empatiakykyä mitataan.  Mutta käytäntötutkimuksen kautta huomasin empatian kätkevän taakseen osallisuuden merkityksen.

Kuten eräs haastateltava toteaa: ”Jos kemiat käy yhteen, niin siitä saa molemmat osapuolet ja tulee todellista mitä se arki on kotona. Voi paremmin auttaa, kun tietää todellisuuden.”

Tästä näkökulmasta totean osallisuuden olevan myös väylä kumppanuuteen. Osallisuutta sekä toimijuutta tukeva työote ja työn kehittäminen korostavat asiakkaiden roolia kumppaneina. Kumppanuus tuottaa arvoa kaikille osapuolille ja sen liike on vastavuoroinen. Osallisuudesta hyötyvät kaikki: niin asiakkaat, työntekijät kuin kehittämistyöryhmäkin.  

Lisätietoja tutkimuksesta

Sosiaalityön opiskelijan Sari Mutkan käytäntötutkimus "Vanhusempatiaa ja asioiden hoitoa – ikääntyneiden näkemyksiä vastuutyöntekijyydestä” on osa Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen käytännönopetuksen kokonaisuutta. Lue lisää opiskelijoiden käytäntötutkimuksista

Ota yhteyttä käytäntötutkimuksen tekijään!

Sari Mutka
sari.mutka(at)helsinki.fi