Muutoksen myötä Tanskan kuntien määrä väheni 271:stä 98:aan. Lisäksi muutos toi mukanaan uudenlaisen palveluiden jakautumisen. Syberg Kjærin mukaan Tanskan julkinen sektori on ollut vahvasti keskittynyt ja reformin aikana yksittäisten kuntien hoidettavaksi siirtyi valtiolta tai laajemmilta alueilta suuri määrä palveluita (ks. kuva alla). Poikkeuksen tästä tekivät sairaalapalvelut, jotka jäivät laajempien alueiden hallinnoitaviksi.

Tanskan muutoksessa haluttiin paikallisuutta ja asukkaiden vahvistamista

Rakeenteellisen muutoksen lisäksi edelleen vallitseva kansallinen ja poliittinen tahtotila on siirtää terveydenhuollon painopistettä kohti paikallista tasoa. Tähän liittyvät mm. kotona ja hoivayksiköissä tapahtuvan kuntoutuksen korostaminen, varhaiset interventiot, akuuttien tilanteiden hyvä hoito, ikäihmisten voimaannuttaminen, teknologian hyödyntäminen ja kotihoidon merkityksen korostaminen.

Jokapäiväinen kuntoutus merkitsee oma-avun vahvistamista, työntekijöiden siirtymistä etualalta taka-alalle, fokuksen siirtämistä jokapäiväiseen elämään, voimaannuttavaa työotetta, intensiivistä alkutilanteiden tukea jne. Painopistettä pyritään siis siirtämään varhaiseen vaikuttamiseen, kompensaatiosta kuntoutukseen, hoivasta ennaltaehkäisyyn sekä kaiken kaikkiaan muuttamaan ajattelua sellaiseksi, että ikäihmiset nähdään voimavarana yhteiskunnassa. 

Voimaannuttavaan asukaslähtöisyyteen liittyy esimerkiksi se, että vaikkapa Svendborgin kunnassa rollaattorin voi hakea apuvälineekseen kuka tahansa, joka sellaisen kokee tarvitsevansa. Byrokratia vähenee ja asukkaiden valta lisääntyy. 

Tanskan muutos voidaan nähdä joiltain osin keskittämisenä, kun kuntia yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Toisaalta muutos tarkoitti hajauttamista ja lokalisointia, kun palveluita siirrettiin näille uusille, suuremmille kunnille. Tanskan tavoite on pitää palvelut lähellä ihmisiä, ja tähän pyritään kuntien vahvistetulla roolilla. Peilasimme kuulemaamme Suomessa käynnissä oleviin sote- ja maakuntamuutoksiin, ja meillä meneillään olevat, osittain vastakkaiset muutossuunnat pohdituttavat. Luennoitsijammekin kysyivät yllättyneinä, onko maassamme todella käynnissä muutos kohti suurempia yksiköitä.

Alueellisen ja kuntien välisen yhdessä tekemisen kulttuurin vahvistuminen kuulosti meistä erityisen hyvältä. Saimme myös kannustusta omalle GeroMetro-verkostossa tekemällemme työlle, kun toisiltamme oppien etsimme yhdessä keinoja tukea ikäihmisten hyvää elämänlaatua ja palveluita.

Kuvat Jacob Meller Jacobsenin esityksestä.