The Danish Institute for Voluntary Effort (DIVE) on tanskalainen vapaaehtoistoiminnan kansallinen ja sitoutumaton osaamis- ja kehittämiskeskus (sosiaalisen hyvinvoinnin sektorilla). Keskuksen tavoitteena on vahvistaa ja kehittää vapaaehtoistoimintaa ja kansalaisaktiivisuutta sekä yhdistää tutkimusta ja käytäntöä. Keskus koordinoi tavallaan vapaaehtoistoimintaa koko Tanskan alueella.  DIVENn tehtäviä ovat mm:

• järjestää vuosittain seminaareja (1-2 vuodessa)
• julkaisee oppaita, kirjoja (1-4 kirjaa vuodessa)
• kouluttaa, järjestää kursseja (n. 100 kurssia vuodessa)
• tarjoaa n. 100 vapaaehtoistoiminnan tehtävää yhdistyksille/kunnille
• 
  julkaisee kuukausittain uutiskirjeen
• tarjoaa neuvontapalveluja (neuvontapalveluun tulee vuosittain n. 850 kysymystä)

Kyselyjen mukaan 40 % tanskalaisesta väestöstä on jollain tavalla osallistunut vapaaehtoistoimintaan viimeisen vuoden aikana. Naisten osuus on 49 % ja miehiä on 51 %. Suuntaus oli menossa siihen, että vapaaehtoinen ei enää tee pitkiä sitoumuksia, vaan lyhyempiä, yksittäisiä ”keikkoja”.

Paikallisella tasolla kunnissa toimivat vapaaehtoistoiminnan keskukset sekä Self- help Denmark (FriSe) , paikallisten keskusten ja selfhelp-toimijoiden jäsenjärjestö, joka pyrkii erityisesti edistämään paikallista vapaaehtoistyötä. Pienempien paikallisten järjestöjen on mahdollista kysyä neuvoja/tukea maan laajuisesta vapaaehtoistoiminnan osaamis- ja kehittämiskeskuksesta.

POHDINTAA …

Suomessa ei ole vastaavaa vapaaehtoistoiminnan valtakunnallista järjestöä, vaan kaikki kunnat organisoivat vapaaehtoistoimintaa omista lähtökohdistaan yhteistyössä paikallisten ja kansallisten toimijoiden kanssa. Suurella osalla järjestöjä ja yhdistyksiä on tarjolla vapaaehtoistoimintaa, esimerkiksi vanhusten ystäväpalvelua, puhelinpäivystystä tai katupartiointia.

Tanskassa suurin vapaaehtoistyötä tekevä ikäryhmä on yli 65-vuotiaat. Heillä on erilaisia syitä vapaaehtoistyölle, mutta varmasti vapaaehtoistyö pitää juuri eläkkeelle jääneet aktiivisina, he tapaavat saman ikäisiä ja samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ja saavat vertaistukea omille valinnoilleen elämässään.  Vapaaehtoistyö varsinkin tuossa ikäryhmässä voi olla merkittävä tekijä ja tuoda mielekästä tekemistä myös vapaaehtoisten omaan elämään, he pääsevät luomaan kontakteja ja vaikuttamaan. Johdettaessa vapaehtoistyötä on vapaaehtoistyöntekijöille mahdollistettava yhteiset tapaamiset, kokemusten vaihto ja myönteinen palaute sekä kiitos työstä. Ihan kuten työelämässäkin tapahtui.

Tanskassa vapaaehtoistyö oli järjestetty systemaattisesti ja organisoidusti. Siellä oli ymmärretty vapaaehtoistyön yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys. Vapaaehtoistyö tulee olla koordinoitua. Työhön tarvitaan osaamista, aikaa, koulutusta ja erilaisia resursseja.  

Suomessa kunnat ja järjestöt toteuttavat vapaaehtoistoimintaa hyvin itsenäisesti. Olisi kiinnostavaa tietää, miten paljon vapaaehtoistoiminnassa jaetaan keskenään hyviä käytäntöjä ja tehdään verkostotyötä. Todennäköisesti kuntien välillä ja sisällä tehdään paljon päällekkäistä työtä, koska Tanskan mallin mukaista valtakunnallista vapaaehtoistoiminnan keskusta ei ole.