Ikäystävällistä elämää

Ikääntyessä ja toimintakyvyn heikentyessä ihmisen elinympäristö usein kapenee. Silloin koti- ja lähiympäristön merkitys korostuu. Jos asuinalueet suunniteltaisiin huomioimalla ikäystävällisyys, jokainen meistä voisi ikääntyä turvallisesti omalla ja tutulla asuinalueella. Ikäystävällinen ympäristö mahdollistaa kaikkien osallistumisen ja osallisuuden.

Liikkuminen on yksi ihmisen perustarpeista. Ympäristön pitäisi tukea kaikkien ikäryhmien liikkumista ja tarjota tähän tasavertaiset edellytykset toimintakyvystä riippumatta. Ikäystävällisessä ympäristössä jokainen voi elää omannäköistä elämää eivätkä ympäristötekijät rajoita ulkona liikkumista. Tätä tukee ulkoalueiden esteettömyys, ja siinä erityisesti penkit.

Kävely on turvallinen liikuntamuoto ja soveltuu lähes kaikille. Kävelyllä on todettu olevan useita terveyshyötyjä; se ylläpitää niin toimintakykyä, virkistää mieltä kuin parantaa elämänlaatua vähentäen muun muassa kokemusta yksinäisyydestä. Erityisen tärkeää kävely on ikääntyneille, joiden liikkumiskyky on jo heikentynyt. Puiston penkillä istuminen ja ympärillä olevan luonnon ja elämänmenon seuraaminen lisäävät hyvinvointia.

Penkki tukipilarina ja voimavarana

Tarkoituksenmukaiset levähdyspaikat ovat osa esteetöntä ympäristöä. Penkki tukee aktiivista ikääntymistä ja kannustaa liikkumaan. Se parantaa ikääntyneiden toimijuutta ja osallisuutta sekä ehkäisee syrjäytymistä ja yksinäisyyttä.  Penkillä on tärkeä ja merkityksellinen rooli - se kiinnittää ikäihmisen yhteiskuntaan.

Vaikka ihmisellä olisi halua ja tahtoa lähteä kävelylle, niin ulkoilun esteenä voi olla penkkien vähyys tai niiden puute. Uskallus lähteä ulos kärsii, jos ei voi olla varma omien voimien riittämisestä. Ulos lähtemistä motivoi ja turvallisuuden tunne lisääntyy, kun asuinympäristöön on sijoiteltu tasaisin välimatkoin penkkejä, joissa voi tarvittaessa levähtää. Penkki on ikäihmisen tukipilari ja voimavara, mikä tuo luottamusta omaan selviytymiseen.

Yhteistyöllä lisää penkkejä

Penkkien vähäistä määrää tai niiden puuttumista perustellaan usein ilkivallalla, häiriökäyttäytymisen lisääntymisellä, turvallisuusnäkökulmilla tai sopivan tilan puuttumisella. Kannattaako ilkivallan tai häiriökäyttäytymisen edessä kuitenkaan taipua? Ulkoilun myönteiset vaikutukset ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyteen pitäisi asettaa etusijalle.

Miten saisimme asuinympäristöön lisää penkkejä ja erikorkuisia istuimia ilkivallasta tai häiriökäyttäytymisestä huolimatta? Voisivatko penkit ja istuimet toimia ympäristötaiteena ja olla samalla oman asuinalueen tunnusmerkkejä? Olisiko yrityksillä kiinnostusta toimia vaikka penkkien sponsoroijina?

 Asukasosayhdistykset voisivat haastaa alueen asukkaat, yritykset ja muut toimijat sekä päättävät tahot ideoimaan yhteistyössä uusia ratkaisu- ja toimintamalleja, jotka toimisivat omalla alueella. Myös muiden alueiden hyviä käytäntöjä kannattaisi hyödyntää. Esimerkiksi Kallio-liike ja Diakonissalaitos järjestivät muutama vuosi sitten Tule ulos, istu alas -tuolikampanjan, jolla haluttiin helpottaa ikäihmisten liikkumista Kallion alueella. Tuolikampanjaan osallistuminen oli helppo tapa auttaa ja samalla heräteltiin ihmisiä huomaamaan, että jo pienillä teoilla voi vaikuttaa oman asuinalueen viihtyvyyteen. Penkit lisäävät asuinalueen viihtyisyyttä ja niistä on erityisesti ikäihmisille, mutta myös kaikille muillekin hyötyä ja iloa. 

Lähteet                        

Helsingin Uutiset 2014. Tuolikampanja pyytää istuimia lainaan. 6.6.2014. Saatavana osoitteessa: <http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/221498-tuolikampanja-pyytaa-istuimia-lainaan>. Luettu 1.10.2017.

Hynynen, Raija (toim.) 2015. Palvelualueen ja ikäystävällisen asuinalueen kehittäminen. Ympäristöministeriön raportteja 5. Saatavana osoitteessa:

<http://www.ym.fi/download/noname/%7B3EB1D152-BD19-4064-B1DD-F88B7B71E867%7D/107817>.           

Rantakokko, Merja – Rantanen, Taina 2013. Ulkoympäristö ja toimintakyky. Teoksessa Heikkinen, Eino – Jyrkämä, Jyrki – Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 141–548