Sosiaalityöntekijä Tuula Vainio esittelee käsipeilityöskentelyä espanjalaiselle vierailijalle.

- Tärkeintä sosiaalityössä on asiakkaan kohtaaminen, kuuntelu ja ajan antaminen, sanoo sosiaalityöntekijä Tuula Vainio Helsingin etelän palvelualueen sosiaali- ja lähityöstä. Hän on yksi Helsingin etelän palvelualueen sosiaalityöntekijöistä, joka on katsellut omaa työtään ”Käsipeilistä”. 

Käsipeili on oman työn reflektoinnin ja vertaisarvioinnin välineenä toimiva lomake, ja se muokattu laajemmasta Kuvastin – reflektiivistä itse- ja vertaisarviointimenetelmän työkaluista erityisesti huonomuististen ja muiden erityistä tukea tarvitsevien vanhusten kanssa työskentelyyn sopivaksi. Käsipeiliä hyödynnettiin erityisesti psykososiaalisen työotteen arvioinnissa

Kuinka työskentely eteni?

Työntekijä esitteli yhteisessä tapaamisessa asiakascasen kollegoilleen ja reflektoi lomakkeen avulla tekemäänsä työtä ja asiakkaan tilannetta ikään kuin ulkopuolisen silmin ja sanallisti työskentelyään. Tavoitteena oli selventää ja jäsentää asiakkaan tilannetta ja oman työskentelyn tavoitteita ja keinoja itselle ja kollegoille. Yhdessä käytävä keskustelu lomakkeen teemakysymysten avulla toi laajan kirjon erilaisia näkemyksiä asiakkaan tilanteeseen.

Peilissä näkyi erilaisia kuvia johtuen esimerkiksi siitä, että eri rooleissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden asiakassuhteiden pituus vaihteli kovasti. Sairaalan päivystyksessä tai SAS-työssä laitoshoidon tarvetta arvioitaessa sosiaalityöntekijä tapaa yleensä asiakkaan vain kerran, kun taas aluesosiaalityössä asiakassuhde voi jatkua vuosia. Yhteistä kaikille oli kuitenkin pyrkimys asiakkaan kuunteluun ja hyvään vuorovaikutukseen.

Psykososiaalinen työ vaatii aikaa, tarvetta ja halua

Psykososiaalisen työn vaatima avoin ja syvällinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa vaatii työntekijältä aikaa ja halua paneutua syvällisesti asiakkaan tilanteeseen. Lisäksi se edellyttää, että asiakas tarvitsee, haluaa ja antaa luvan sosiaalityöntekijälle yhteisiin tapaamisiin. 

Käsipeili heijasti psykososiaalisesta työstä tärkeinä asioina kokonaisuuden hahmottamisen, toivon ylläpidon sekä uusien mahdollisuuksien näkemisen. Paneutuvalla psykososiaalisella työskentelyllä on mahdollista ymmärtää asiakkaan tilannetta ja käsityksiä, löytää hänen voimavarojaan ja edistää asiakkaan omia oivalluksia siitä, miten tilanteen tai asian voisi ratkaista, hoitaa tai kohdata uudella, itseä paremmin hyödyttävällä tavalla. 

Tavoitteena oli nostaa esiin muun muassa ”voimaa antavia tekijöitä sairauksien leimaaman elämän keskellä” ja asiakkaalle tärkeitä elämän käännekohtia ja selviytymiskeinoja. Menetelmänä tähän käytettiin muun muassa muistelua. 

Onnistuneen psykososiaalisen työn tunnusmerkkejä - alustavia tuloksia

 ”Asiakas ei suutu keskustelun aikana. Hän löytää oman luovuutensa ja/tai muistoja, jotka kannattelivat aiemman elämän vaikeissa tilanteissa ja jotka voivat kantaa myös eteenpäin elämässä.”
(päihdeongelman kanssa kamppaileva äkkipikainen ja epäluuloinen muistisairas asiakas)

 ”Asiakas saa ilmaistua keskustelussa omia mielipiteitään ja käsityksiään, vaikka hän suhtautui palveluun alun perin kielteisesti ja luottamusta hänen kanssaan oli vaikea rakentaa”
 (psyykkisesti oireileva muistisairas asiakas)

 ”Asiakas luottaa sosiaalityöntekijään ja kotihoitoon ja ottaa vastaan apua.”
(omaisen kaltoinkohtelema vanhus)

 ”Asiakas sai tehtyä omaa elämäänsä koskevan päätöksen asiakkaan ja työntekijän yhteisen pohtimisen avulla”
(asiakas, jolla on mielenterveysongelmia)

”Työntekijänä opin, että aina ratkaisukeskeinen sosiaalityö ei ole tarpeen asiakkaan auttamiseksi vaan psykososiaalisella työllä eli kuuntelulla ja kohtaamisella sekä ajan antamisella voi auttaa asiakasta.”
(asiakas, jolla on mielenterveysongelmia). 

Tutustu myös laajempaan raporttiin käsipeilin hyödyntämisestä

Lisätietoja

Eija Antikainen-Juntunen
Erityissosiaalityöntekijä
Helsingin kaupunki/Sosiaali- ja terveysvirasto
Etelän sosiaali-ja lähityö
eija.antikainen-juntunen(ät)hel.fi

Tuula Vainio kuuluu 14 sosiaalityöntekijän ryhmään, joka on kuluneen vuoden aikana kehittänyt psykososiaalista sosiaalityötä GeroMetron helsinkiläisessä etelän sosiaalityöntekijöiden kehittämisryhmässä. Kehittämistä on tehty itse- ja vertaisarviointien avulla.

Kirjoittaja Eija Antikainen-Juntunen on Helsingin etelän palvelualueen sosiaalityöntekijöiden kehittämisryhmän yhdyshenkilö.

Pääkaupunkiseudun ikäihmisten palvelujen kehittämisverkosto GeroMetro on pääkaupunkiseudun kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) yhteistyötä, jonka tavoitteena on hyvinvoiva ikäihminen. 

Vauhdilla käyntiin pyörähtäneessä verkostossa yhdistyy moninainen sosiaali- ja terveydenhuollon osaaminen, kehittäminen ja tutkimus. Ensimmäinen yhteinen kehittämisteema vuosille 2014–2016 on muistisairaan ikäihmisen kotona asumisen tukeminen.

Lue lisää www.socca.fi/gerometro