Vanhuspalvelujen laatusuositukset ja I&O-kärkihanke painottavat ikääntyneiden kotona asumista ja palvelujen kehittämistä sen tueksi. Tarveharkintainen lyhytaikaishoito tukee ikääntyneiden kotona asumista, erityisesti omaishoitoa.

Selvitimme opinnäytetyössämme, millaiset ikäihmiset käyttävät Helsingin kaupungin lyhytaikaishoitoa ja miten lyhytaikaishoito (lah) palvelee näitä asiakkaita.

Muistisairaudet ja hauraus yleisiä

Kyselymme paljasti, että lyhytaikaishoidon ikääntyneistä asiakkaista monet ovat hauraita ja haavoittuvassa asemassa. Entistä pidempään jatkuva kotona asuminen heijastuu siten myös lyhytaikaishoitoon. Asiakkaista 85 vuotta täyttäneitä oli liki 40 prosenttia. Valtaosalla (71 %) heistä on jonkinasteinen muistisairaus. Merkittäviä käytösoireita asiakkaista oli 30 prosentilla, pääosin yhdistyneenä muistisairauksiin.

Lah-asiakkaista merkittävällä osalla oli selviä psykososiaalisen tuen tarpeita. Masennusoireita oli havaittu yli viidesosalla. Lisäksi tuloksista välittyi ikääntyneiden yksinäisyys. Läheissuhteet olivat vähäisiä 41 prosentilla asiakkaista. Lyhytaikaishoitoa käyttävät Helsingissä paljon myös yksin asuvat ikäihmiset verrattuna moneen muuhun kuntaan, jossa lyhytaikaishoito rajataan tiiviimmin omaishoidettaville. Yksinasuvia muistisairaita ikäihmisiä kaikista asiakkaista oli 18 prosenttia, ja heistä useimpien sosiaaliset suhteet olivat niukat.

Asiakkaista joka viides oli ns. sas-prosessissa, jossa heille haettiin pitkäaikaissijoituspaikkaa. Osa asiakkaista oli vastaajien mukaan jo jopa liian huonokuntoisia lah-jaksolle. Jaksoista 8 prosenttia peruuntuikin, yleensä ikääntyneen sairaalaan joutumisen vuoksi.

Lyhytaikaishoidossa erityistä huomiota tulisi kiinnittää hauraisiin vanhuksiin, joiden palveluita olisi  katsottava kokonaisuutena ja seurattava heidän tilannettaan säännöllisesti. Muistiosaamista, käytösoireiden ihmislähtöistä kohtaamista ja kuntouttavaa työotetta on vahvistettava edelleen.

Uupuvat omaiset tiiviimmin mukaan 

Lyhytaikaishoidon käyttäjistä suurin osa on omaishoidossa (65 %). Tulosten mukaan omaisen uupumisriski on merkittävä sopimusomaishoitajista 62 %:lla, ja ilman sopimusta omaistaan hoitavista vielä useammalla (72 %).

Sopimusomaishoitoperheistä osalla on niukasti kotona asumista tukevia palveluja, esimerkiksi kotihoitoa. Osa asiakkaista myös kieltäytyi lyhytaikaishoidosta tai muista palveluista.

Koko omaishoitoperheen hahmottaminen asiakkaana ja heidän toiveidensa huolellinen kartoitus olisi enemmän kuin tarpeellista. Palveluita tulisi pystyä räätälöimään omaishoitoperheen tarpeisiin yksilöllisesti.

Lyhytaikaishoito osana vanhuspalveluja

Asiakaskuntaan vaikuttavat mm. kotihoidon varassa pidentynyt asuminen kotona ja asiakkaan muut palvelut. Lyhytaikaishoitoa onkin kehitettävä osana muita vanhuspalveluja. Helsingin lyhytaikaishoito tavoittaa myös yksinasuvia ja hätätilanteissa eläviä ikääntyneitä. Asiakkaiden tarpeet ovat moninaiset.

Laitospainotteisen lyhytaikaishoidon rinnalle olisi perusteltua kehittää vanhuspalvelujen laatusuositusten mukaisesti perhehoitoa ja yöhoitoa sekä vastata yksinasuvien turvattomuuteen kotihoidon monipuolisilla, kiireettömillä käynneillä. Sijaishoidon vaihtoehdot rohkaisisivat myös useampia omaishoitajia pitämään jaksamisensa kannalta tärkeitä vapaita.

Ikäihmisen omia ja hänen läheistensä toiveita kuuntelemalla ja yksilöllisten palveluiden turvin jokainen vanha ihminen, ehkä myös oma vanhempasi, uskaltaisi kokeilla kodin ulkopuolista apua ja hoivaa ensimmäistä kertaa. Myönteiset kokemukset rohkaisevat käyttämään palvelua uudelleenkin.

Anne Eronen ja Tanja Tähti

Kirjoittajat ovat Metropolia AMK:n geronomiopiskelijoita

Tulokset perustuvat verkkokyselyyn, johon vastasivat lyhytaikaishoidon sijoituspäätöksiä tekevät työntekijät touko-kesäkuussa 2017. Tietoa kertyi 465 asiakkaasta ja vastaajia oli 54. Aineisto on edustava ja kuvaa hyvin Helsingin lyhytaikaishoidon ajankohtaista tilaa.