Ikääntyneiden yksinäisyys on ollut viime vuosina aihe, joka on puhuttanut paljon. GeroMetron uuden kauden aloitusseminaarissa yksinäisyydestä puhui Itä-Suomen yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Elisa Tiilikainen. Elisa puhui paitsi yksinäisyyden subjektiivisuudesta, myös sen ajallisesta ja kulttuurillisesta luonteesta.

Ikääntymiseen liittyy usein merkittäviä muutoksia ja sosiaalisen verkoston harventumista: eläköitymistä, leskeytymistä ja sairastumista. Elinpiirin rajoittuessa osallisuuden kokemukset jäävät myös usein rajallisiksi ja lisäävät tunnetta yksinäisyydestä. Kokemuksena yksinäisyys on aina omakohtainen. 

Joku viihtyy yksin ja toinen tuntee olonsa yksinäiseksi, vaikka olisikin ihmisten seurassa suurimman osaa päivästä.

Yksinäisyys voi kuitenkin aiheuttaa masennusta ja edesauttaa monien muiden sairauksien syntyä ja etenemistä. Yhä useampi suomalainen ikäihminen myös asuu yksin, tilastokeskuksen mukaan jopa puolet yli 75-vuotiaista. FinSote-tutkimuksen mukaan noin 10 prosenttia yli 75-vuotiasta kertoo olevansa jatkuvasti yksinäinen, miehet hieman naisia useammin. Yksinäisyyttä vähintäänkin toisinaan kokee kuitenkin huomattavasti suurempikin osuus ikääntyneistä.

Etsivä vanhustyö vaatii vahvaa yhteistyötä

Etsivä vanhustyö on osa gerontologista sosiaalityötä. Työtavan avulla pyritään tavoittamaan ne ikääntyneet, joita ei ole muilla keinoin löydetty tai kyetty tarpeeksi auttamaan. Asiakkaat ovat usein yksinäisiä, syrjäytyneitä tai vaarassa syrjäytyä, he saattavat kärsiä mielenterveys- tai alkoholiongelmista ja muista toiminnanrajoitteista. 

Työ on verkostotyötä ja vaatii onnistuakseen eri toimijoiden välistä vahvaa yhteistyötä, jotta ihminen löydetään, häntä voidaan auttaa ja yksilölliset tarpeet ja itse ihminen tulevat nähdyiksi.

Tärkeää työtavassa on tunnistaa ikäihmisen omia voimavaroja ja tarjota tukea, mahdollisuuksia toimia ja osallistua. Onnistuessaan etsivä vanhustyö voikin tuoda ikäihmiselle paljon uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia osallisuudesta ja aidosta kohdatuksi tulemisesta.

Etsivää vanhustyötä tekevät Suomessa järjestöt, kunnat ja seurakunnat. Etsivän vanhustyön hankkeita on etenkin suuremmissa kaupungeissa monia. Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamos toimii Helsingin Kalliossa ja nykyisin myös rajatuilla alueilla Espoossa ja Tampereella. Mereo taas toteuttaa etsivää työtä projektimuotoisesti Vantaan Myyrmäessä ja Helsingin kantakaupungissa. Turussa puolestaan toimintaa on muun muassa Fingerroos-säätiön Löytävä-hankkeessa.

Etsivän vanhustyön toimintamalleja käytetään kuitenkin sovelletetusti avuksi laajemminkin. Useat seurakunnat ja monet pienemmät organisaatiot hyödyntävät etsivän työn periaatteita onnistuneesti sekä kaupungeissa että maaseudulla. 

Vuosina 2018–2021 toteutettavassa, Ikäinstituutin ja Valli ry:n yhteistyössä koordinoimassa Elämänote-ohjelmassa on mukana puolestaan lähes 20 erilaista hanketta. Ohjelman hankkeiden yhteisenä tavoitteena on luoda osallisuuden kokemuksia sekä tukea haasteellisissa elämäntilanteissa olevien ikäihmisten kotona asumista ja elämänhallintaa. Valli ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskus kokoaa yhteen alan toimijoita. Sen tarkoituksena on viedä yhdessä etsivää vanhustyötä eteenpäin, sen toimintamalleja jatkuvasti kehittäen.

Etsivää vanhustyötä kannattaa hyödyntää kaikkialla 

Köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät Suomessa tuoden mukanaan erilaisia ongelmia, yksinäisyyttä ja syrjäytyneisyyttä. Toisaalta kuka tahansa voi kokea olonsa yksinäiseksi, olla syystä tai toisesta kotinsa vanki. Etsivän vanhustyön avulla ainakin osa heistä on kuitenkin mahdollistaa paikantaa, kohdata ja tarjota heille tarpeenmukaisia palveluita, tukea ja toimintaa.

Olisikin merkityksellistä kehittää etsivää vanhustyötä ja ottaa näitä etsivän työn toimintatapoja käyttöön kaikkialla. Lisätä yhteisöllistä, alueellista ja osallistavaa, matalan kynnyksen toimintaa. 

Suomalaista yhteiskuntaa ei myöskään koeta välttämättä kovin yhteisöllisenä ainakaan kaupungeissa, tuskin autioituvalla maaseudullakaan. Erilaiset yhteisöllisen asumisen muodot ja seniorikommuunit tulevat toivottavasti kaupungeissa lisääntymään ja tällainen kehityssuunta onkin jo nähtävillä. 

Jokainen tahtomattaan yksin jäänyt on liikaa, toivottavasti huolen osoittaminen ja asiasta puhuminen tulevat tuomaan lisää ratkaisuja tähän monia ikäihmisiä koskettavaan ilmiöön.

Linkkejä aiheesta

Valli ry, Etsivä vanhustyö meillä ja muualla - raportti suomalaisista ja eurooppalaisista käytännöistä 

Etsivä vanhustyö dokumentti (Eloisa ikä-ohjelma)

Kirjoittaja

Kirjoittaja Elina O'Carrol on geronomiopiskelija, joka suorittaa viimeistä harjoitteluaan Pääkaupunkiseudun GeroMetro-verkostossa.