Työstän tällä hetkellä geronomi (AMK) opinnäytetyötäni osana valtakunnallista Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä -hanketta. Yhtenä hankkeen tehtävänä on kerätä haastattelemalla tietoa ikäihmisiltä, minkälaisia toiveita heillä olisi tulevaisuuden ruokapalvelujen kehittämiselle ja miten he toivovat ruokahuoltonsa tulevaisuudessa järjestyvän. Uskon, että kysymällä ideoita ikäihmisiltä ruokapalveluita on mahdollisuus kehittää vastaamaan enemmän yksilöllisiä tarpeita.

Ruuan hankinta ja ruokailu

Liikuntaneuvojana ravitsemus, hyvinvointi, terveys ja liikunta ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten opinnäytetyön aihealue oli luonnollinen valinta. Myös omat kokemukset ravintosisällön, määrän tai esimerkiksi ruokailuaikojen säännöllisyyden vaikutuksista jaksamiseen eri tavoin tukevat kiinnostuneisuuttani aihealuetta kohtaan. Ravinto on polttoainetta kehollemme, jotta jaksamme toimia. Ei ole siis yhdentekevää, mitä ja miten syömme. 

Ravitsemuksella ja sen toteuttamisella on suuri merkitys myös ikääntyneenä.
Kokosin aineiston haastattelemalla hyväkuntoisia ikääntyneitä ja ikääntyneitä, jotka ovat kotihoidon asiakkaita. Haastattelujen perusteella ikääntyneet elävät vahvasti tässä ja nyt. 

Tulevaisuutta ei välttämättä osata ajatella ja kertoa, miten ruokahuolto tulisi järjestymään. Ikääntyneet osasivat enemmän kertoa siitä, miten heidän ruuan hankinta ja ruokailunsa tapahtuvat tällä hetkellä. Keskustelun herättäjänä kävimme läpi erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa päivittäiset ruokailut sekä teknologisia ratkaisuja ja apuvälineitä kuten robotiikka. Kannustin kertomaan myös mahdollisesti hieman mahdottomilta tuntuvista toiveista. 

Sosiaalisten suhteiden merkitys ravitsemuksessa

Vaikka nykyisin on keksitty ja kehitelty paljon erilaisia teknologiaan perustuvia keinoja ravitsemuksen toteuttamisen avuksi, haastattelemani ikääntyneet kokivat niitä kohtaan hieman epäluuloa. Mahdollisesti nuoremmat ikääntyneet ja ikääntyneet tulevaisuudessa suhtautuvat teknologisiin välineisiin eri lailla. 

Sosiaalisten tekijöiden, aidon ihmiskontaktin merkitystä ruokailun järjestämiseksi korostettiin. Ikääntyneet toivat esiin myös halun päättää itse, mitä ruokaa päivittäin haluaa syödä ja kenen seurassa.

Aineistoa kerätessäni koin, että haastattelut saivat ikäihmiset ajattelemaan omaa tulevaisuutta tarkemmin ja miettimään tilannetta sitten, kun ruokailun järjestäminen vaikeutuu oman toimintakyvyn heikkenemisen takia. Omien lasten ja sukulaisten avun sekä tuen merkitys on melko suuri esimerkiksi kaupassa käymiseen.

Mielestäni erilaisten sosiaalisten mahdollisuuksien tarjoamista ruokailujen järjestämiseksi tulisi kehittää ja tarjota enemmän. Myös esteettömien olosuhteiden järjestäminen on tärkeää, että erikuntoiset ikääntyneet niin halutessaan voisivat ruokailuihin osallistua. 

Onko kuitenkin kustannuksilla ja tehokkuudella enemmän vaikutusta? Näin ei saisi mielestäni olla, kun kyse on monipuolisen ravitsemuksen ja hyvän ruokailun järjestämisestä. 

Lisätietoa hankkeesta 

Ikäihmisten ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristossä -hanke

Kirjoittaja on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun geronomiopiskelija Mirja Selväntö, joka oli harjoittelijana Pääkaupunkiseudun ikäihmisten palvelujen kehittämisverkostossa GeroMetrossa.