Olen itse työskennellyt Helsingin perusterveydenhuollon Kuntoutuksen osaamiskeskuksessa melkein kymmenen vuotta. Kotiin vietävän kuntoutuksen kehittäminen on ollut pitkään suuri osa työtäni. Kokemuksesta ja osaamisesta ammentaminen verkoston yhteiseen pooliin tuntuu mielekkäältä, ja kuntien yhteisessä verkostossa on mahdollisuus luoda jotain aivan uutta.

Olen vienyt kuntoutusta koteihin myös ihan konkreettisesti tehdessäni oman alani toimintaterapian kotikäyntejä. Monet käynnit ovat suuntautuneet nimenomaan ikääntyneiden helsinkiläisten, yksin asuvien, pariskuntien ja perheiden, koteihin. On ollut etuoikeus päästä tuntemaan ihmisiä erilaisten elämäntilanteiden äärellä. Ihmisen elämänvoima voi kukoistaa monenlaisissa olosuhteissa. Äärimmäinen köyhyys, yksinäisyys, yritteliäisyys, prameat kartanot, saaren mökkimäinen asumus villeine puutarhoineen, kodit high techillä tai ilman kunnallistekniikkaa, elämä apuvälinein tai vaikka lemmikin kanssa osoittavat, että ei ole olemassa ikäihmisen tai hänen kotinsa prototyyppiä. On vain ihmisiä niin kuin me, joiden toimintamahdollisuudet muuttuvat ikääntymisen tuomien muutosten seurauksena, ja joiden ympäristö joko estää tai edistää toimintaa.

Tärkeänä näyttäytyy merkityksellisyys, joka voi syntyä melkein mistä tahansa. Merkityksen syntymistä ei voi ulkopuolelta pakottaa tai määrätä. Sen jäljille voi päästä vain kuuntelemalla ja katsomalla. Aina merkitys ei ole ihmisen sanoissa. Kokemusasiantuntijoita kannattaakin kuulemisen lisäksi opetella tuntemaan syvällisemmin, jotta mallien ja toimintamuotojen lisäksi syntyy auttamisen ja yritteliäisyyden kulttuuri, joka parhaimmillaan kuntouttaa koko yhteiskuntaa.

GeroMetro-verkostossa osaamme toivottavasti nähdä merkittävimmät tarpeet ja rakentaa joustavan, ihmislähtöisen mallin työkaluineen ohjaamaan ja tukemaan asukkaiden, ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistä toimintaa, minkä tuloksena on vaikuttavaa kuntoutusta ja informoituja valintoja. Tavoite on kunnianhimoinen, ja juuri siksi niin inspiroiva.