Pääsin mukaan kehittämiseen tekemään gradua, ja tämä oli kuin ikkuna uuteen maailmaan minulle, kauppislaiselle opiskelijalle, joka ei ole tehnyt päivääkään vanhustyötä. Tehtävänäni oli paneutua siihen, miten saisimme liikuntakykyisempiä kotihoidon asiakkaita käymään palvelukeskuksessa. Tämä tarkoitti tietenkin jalkautumista vanhusten pariin.

Yhdessä Rudolfin palvelukeskuksen ohjaajan Ilja Miskalan kanssa vierailimme 18 kotihoidon asiakkaan kotona ja jututimme heitä. Puhuimme elämästä ylipäänsä, perheestä ja ilon aiheista. Puhuimme myös toiveista ja haasteista sekä tietenkin palvelukeskuksista.

Löydökset ovat varsin mielenkiintoisia.

1. Palvelukeskuksen imago on sekava, tiedonvälitys ilmeisen heikkoa ja tapahtumista ja harrastemahdollisuuksista ei tiedetä

• Ei tiedetä, mistä on kyse
• On epäselvää, kenelle palvelukeskukset on tarkoitettu
• Harrastus- ja muut mahdollisuudet ovat epäselviä
• Kinaporissa tai Kampissa käyneet eivät mieltäneet käyneensä palvelukeskuksessa

2. Liikuntaa ja sosiaalista elämää kaivataan eniten eli nykyinen tarjonta on kohdallaan

• Toiminnan sisällöllä ei ollut niin suurta merkitystä, tärkeintä oli että sai tehdä yhdessä toisten kanssa.
  
• Poikkeuksen tästä teki liikunta, jota pidettiin tärkeänä.

4. Matka kodin ja palvelukeskuksen välillä on suuri este osallistumiselle

• Esteitä aiheuttivat vaihtelevat fyysiset ja psyykkiset syyt.
• Monet syyt olivat suhteellisen pieniä ja voisi todennäköisesti ratkaista.

5. Iloa elämään tuovat perhe, lapset ja lapsenlapset, neljättä sukupolvea unohtamatta

Haastateltavat olivat passiivia, he odottavat puheluita sekä vierailuja sen sijaan että itse soittaisivat tai kutsuisivat kylään. Vierailu muualla on monelle hyvin hankalaa.

6. Identiteetti on ilmeisen voimakkaasti sidoksissa sairauteen ja lääkitykseen

Parannusehdotukset: yhteinen työntekijä ja palvelukeskusbussi

Pohdin gradussani näitä löytöjä ja niiden merkitystä ja päädyin kahteen parannusehdotukseen.

1.) Kotihoidolla ja palvelukeskuksella olisi hyvä olla yhteinen työntekijä. Hän kävisi kotihoidon ensimmäisen kartoituskäynnin jälkeen keskustelemassa ikäihmisen kanssa tämän toiveista, voimavaroista, haasteista ja verkostoista. Hän tekisi yhdessä asiakkaan kanssa aktivoivan suunnitelman, jonka avulla asiakas saataisiin palvelukeskustoiminnan piiriin.

2.) Palvelukeskusbussi, joka kuljettaisi ryhmätoimintaan tulevia alueen asiakkaita kodin ja palvelukeskuksen välillä.

Varsinkin yhteinen työntekijä helpottaisi tilannetta olennaisesti ja yhdessä palvelukeskusbussin kanssa moni kotihoidon asiakas pääsisi osallistumaan palvelukeskustoimintaan ja saamaan elämäänsä aktiviteettejä, jotka tapahtuvat kodin ulkopuolella.

Tämä on tärkeää, sillä monet asiakkaat joiden kanssa keskustelimme, arvioivat oman mielialansa huomattavan matalaksi. Sosiaalinen elämä, aktivisuus, ulkoilu ja liikunta tiettävästi parantavat mielialaa ja elämänlaatua – tarjotaan mahdollisuus tähän myös ikäihmisille!

Rudolfin palvelukeskuksen työntekijöitä yhteiskehittämistapaamisessa

Lisätietoja tutkimuksesta

Anna Porko (2015): Service Design in Customer Acquisition in the Context of Public Services: Engaging Home Care Customers in Service Centre Activities