Selvää on, että terveyspalveluiden digitaalinen kehitys on nopeaa ja koskee myös ikäihmisiä. Ohjausta omahoitoon ja palveluihin on tarjolla yhä enemmän verkossa, ja digitaaliset ratkaisut mahdollistavat uudenlaista toiminnanohjausta sekä etähoitoa. Kroonisten sairauksien hallintaan on monenlaisia ideoita ja toteutuksia, ja ihmisiä lähiverkostoineen pyritään vahvistamaan niin, että omaa elämää koskevien valintojen tekeminen tapahtuisi riittävän tiedon varassa ja omavaraisesti.

Tieto puhuttikin seminaarissa paljon. Järjestöille tehdyissä haastatteluissa erityisesti tiedon tarve ja laatu nousivat keskiöön. Mikä on luotettavaa tietoa ja luotettava tiedon tarjoaja, kuinka varmistaa nopeasti vanhenevan tiedon päivittäminen, tiedon pinnallisuus ilman syvällistä ymmärrystä, oleellisen tiedon erottaminen, tiedon tavoitettavuus myös erityisryhmille kuten ikääntyneille ja maahanmuuttajille sekä liian sokea mittaritietoon luottaminen nousivat esille ja synnyttivät kommentointia myös yleisössä. Paljon puhuttiin siitä, kuka tiedon omistaa, ja toisaalta Big Datasta, suurten tietomäärien mahdollistamasta kehittämisestä ja siitä tehtyjen analyysien perusteella johtamisesta. Tiedon kysymys on merkittävä. On suuri eettinen ratkaisu, minkälaisen tiedon perusteella ja kuka tekee päätöksiä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisestä ja kohdentamisesta. Tietoa käyttävällä on paljon mahdollisuuksia mutta myös valtaa, sillä tieto ei koskaan ole koko totuus vaan siitä poimitut asiat ohjaavat syntyvää käsitystä.

Esiin nousi myös sosiaalisten digi-innovaatioiden aukko meneillään olevassa kehityksessä. Terveyteen liittyvät ratkaisut ovat usein helpommin ymmärrettäviä ja joskus myös yksinkertaisimpia, ja niihin liittyvissä applikaatioissa piilee mahdollisuus nopeaan rahaan. Yhteiskunnan hyvinvointiin terveystekijöitäkin merkittävimmin vaikuttavat usein kuitenkin sosiaaliset ongelmat. Sosiaaliset terveyden määritteet kuten köyhyys, koulutustaso, osattomuus ja syrjäytyminen, sosiaalisen tuen puute sekä vaikkapa toimintaympäristön rajoitteet vaikuttavat ihmisten terveyteen usein voimakkaammin kuin yksittäinen terveysongelma. Sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen parantaa myös aina koko yhteiskunnan hyvinvointia vähentämällä eriarvoisuutta.

Susanna Kaisla ja Apotti.

Seminaariväki oli yhteisesti sitä mieltä, että meidän, ikäihmisten kanssa tehtävän työn asiantuntijoiden, on aktiivisesti osallistuttava keskusteluun digitaalisesta vallankumouksesta ja pidettävä esillä ikäerityistä näkökulmaa. Tätä voimme kaikki edistää tahoillamme kommentoimalla, kirjoittamalla mielipidekirjoituksia, tekemällä aloitteita kehittämiseen ja tutkimuksiin ja pitämällä itsestään selvänä, että ikääntyneet ja muut erityisryhmät on ehdottomasti huomioitava nykykehityksessä paremmin kuin nyt osataan.

Tutustu seminaarin materiaaleihin