Kaisa Palomäki ja Kaisa Pasanen
Yhdessä suunnitellun käytäntötutkimuksen mahdollisuudet
Soccan kehittämispäällikkö Kaisa Palomäki ja sosiaalityön työelämäprofessorit Minna Veistilä ja Heidi Muurinen luotsasivat päivillä yhteistä työryhmää. Työryhmässä tarkasteltiin, miten yhteissuunnittelu hyvinvointialueiden edustajien ja tutkijoiden välillä voi edistää sosiaalityön käytäntötutkimushankkeiden toteuttamista ja tutkimusperustaista kehittämistä.
Työryhmän esitykset käsittelivät yhteiskehittämistä, käytäntötutkimuksen yhteistä suunnittelua ja toteutusta, käytännön ja tutkimuksen välistä tiedonmuodostusta, sosiaalityön uramallikokeilua ja välittäjäagenttien roolia yhteistyön edistämisessä. Soccasta Kaisa Pasanen esitteli työryhmässä väitöskirjatutkimuksensa prosessia, joka toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Helsingin kaupungin ammattilaisten, kehittäjien ja kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Työryhmän esityksissä tuotiin esiin, miten tutkimuksen ja käytännön yhteistyö voi vahvistaa tutkimuksen toteutusta ja edistää sitoutumista tutkimusprosesseihin. Lisäksi nostettiin esiin yhteistyötä tukevien rakenteiden merkitys. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi hyvinvointialueille sijoittuvat tutkijan tehtävät, joissa sosiaalityöntekijät voivat käyttää osan työajastaan tutkimukseen. Tutkimusorientoituneet ammattilaiset voivat toimia organisaatioissaan välittäjäagentteina, jotka edistävät tutkimusten toteutusta ja tulosten käyttöönottoa.
Tutkimusperustaisuuden vahvistaminen edellyttää vahvoja yhteistyörakenteita
Työryhmässä virisi innostunutta keskustelua tutkimuksen ja käytännön yhteistyön vahvistamisesta. Erilaisia kokeiluja ja hyviä käytäntöjä on muodostunut eri puolilla Suomea, mutta systemaattiset rakenteet tutkimuksen tuomiseksi osaksi sosiaalihuollon käytäntöä puuttuvat vielä. Hyvinä esimerkkeinä tuotiin esiin tutkijasosiaalityöntekijämallien lisäksi Itä-Suomen yliopiston malli, jossa väitöskirjatutkijat tekevät puolet työstään yliopiston ja puolet hyvinvointialueen rahoituksella.
Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamisen todettiin edellyttävän myös kansallista ohjausta ja tukea. Nykytilanteessa hyvinvointialueiden on haastavaa resursoida riittävästi tutkimustoimintaan. Toisaalta tarvitaan myös hyvinvointialueiden rajat ylittävää yhteistyötä. Työryhmä nähtiinkin tärkeänä tapana tuoda yhteen yhteistyön vahvistamisesta kiinnostuneita tutkijoita, käytännön ammattilaisia, johtajia ja kehittäjiä.
Laadukas tieto tukee johtamista ja kehittämistä
Soccalaisten puheenvuoroja kuultiin myös työryhmissä Asiakasturvallisuus, laatu ja vaikuttavuus sosiaalityössä sekä Sosiaalityön asiantuntijuus ja osaamisen vahvistaminen monialaisissa rakenteissa hyvinvointialueilla. Näissä erikoissuunnittelija Anu Virtanen esitteli sosiaalisen raportoinnin työkalun tuottamaa tietoa osana asiakasturvallisuuden vahvistamista sekä hyvinvointialueiden ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä Kanta-palveluihin liittymisessä.
Sosiaalialan kehittämisessä tarvitaan sekä laadullista että määrällistä tietoa, jotta asiakkaiden tilanteita, palvelujen sisältöjä ja palvelujärjestelmän toimivuutta voidaan ymmärtää. Sosiaalinen raportointi tuottaa arvokasta tietoa sosiaalialan asiakastyössä havaituista ilmiöistä ja heikoista signaaleista, jotka voivat toimia lähtökohtana tutkimukselle ja kehittämiselle. Määrällisen tiedon avulla puolestaan saadaan tietoa ilmiöiden laajuudesta ja palvelujen käytöstä. Laadukkaasti kirjattu asiakastieto on edellytys asiakastyössä kertyvän tiedon hyödynnettävyydelle tutkimuksessa, kehittämisessä ja tiedolla johtamisessa.
Sosiaalihuollon tutkimusyhteistyö vahvistuu Etelä-Suomessa
Socca on tiiviisti mukana Etelä-Suomen yhteistyöalueen TKKI-työssä, jonka tavoitteena on vahvistaa tutkimusyhteistyötä ja tutkimusperustaista kehittämistä myös sosiaalihuollossa. Vuoden 2026 alussa käynnistyneissä TAITAVA II- ja VAPGE-hankkeissa kehitetään ja juurrutetaan tutkimusperustaisia toimintamalleja sosiaalihuollon käyttöön. Soccan koordinoimissa korkeakouluyhteistyön verkostoissa vahvistetaan käytännön toimijoiden ja tutkimuksen yhteistyötä. Hyvinvointialueille sijoittuvat työelämäprofessorit ja muut tutkijat ovat tärkeitä resursseja tutkimusperustaisen toimintakulttuurin vahvistamisessa alueella.
