Mikko Huovila on entinen osaamiskeskuslainen, joka työskentelee nykyisin konsulttina NHG:lla ja tekee tietosuojaa ja tiedonhallintaa käsittelevää väitöskirjaa Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselle.
Paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden nostaminen keskiöön on ollut SOTE-uudistuksen keskeisiä tavoitteita. Odotus on ollut, että isommat organisaatiot pystyvät koordinoimaan palvelupolkuja paremmin ja järjestämään palvelut kokonaisvaltaisemmin asiakkaiden tarpeiden mukaan.
Tälle odotukselle onkin hyvät perusteet niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Paljon palveluita käyttävät henkilöt ovat usein niitä, joiden elämäntilanteet ovat haastavimpia ja toisaalta tiedetään, että 10-20 % asiakkaista synnyttää 80 % sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksista.
Asiakasryhmien moninaiset tarpeet haastavat palvelujärjestelmää
Paljon palveluita käyttävät eivät kuitenkaan ole mikään yksittäinen joukko, vaan palvelutarpeet ovat erilaisia sekä monenlaista tukea ja osaamista edellyttävää. Lasten, vammaisten, ikäihmisten, mielenterveyspotilaiden tai syöpää sairastavien tilanteet vaihtelevat paljon.
Palvelujärjestelmän vaikeudet vastata näiden erilaisten ryhmien tarpeisiin tunnetaan hyvin. Palvelupolkujen koordinointi ja yhteisesti sovitut toimintamallit puuttuvat, ammattilaiset eivät tunne toisiaan, toimintamallit eivät jousta ja johdon tuki yhteistyölle ei ole riittävää. Ei siis ihme, että asiakkaatkin uupuvat ja turhautuvat tuen saamisen vaikeuksiin.
Yksi keskeinen haaste on ollut tiedon liikkumisen ja asiakkaan kokonaistilanteen hahmottamisen ongelmat. Lainsäädäntö on koettu hankalana ja jopa yhteistyön estävänä. Useimmat tietojärjestelmät tukevat myös huonosti monialaista yhteistyötä.
Asiakastietolain muutokset edistävät tiedon monialaista hyödyntämistä
Tiedon yhteiskäyttöön liittyvien esteiden purkamiseksi asiakastietolakiin on tuotu uusia elementtejä, jotka mahdollistavat tiedon käytön sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä ja ns. yhteisissä palveluissa. Kun asiakas saa sekä sosiaali-, että terveyspalveluja, hän voi luvittaa tietojensa käytön yli toimialarajojen.
Mikäli palvelu taas on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen eli palvelua annetaan molempien toimialojen lainsäädännön nojalla, palvelussa työskentelee molempien alojen ammattilaisia, siellä syntyy sekä asiakas-, että potilastietoa ja se annetaan yhteisessä toimipisteessä, niin tietoja voidaan käyttää ristiin ilman asiakkaan erillistä luovutuslupaa.
Uudistetulla lainsäädännöllä on pyritty vastaamaan odotuksiin, joita on pitkään toivottu tiedon liikkumisen helpottamiseksi. THL:n tuoreen selvityksen mukaan sen toimeenpano on osoittautunut kuitenkin haastavaksi. Muutokset ja sen tuomat mahdollisuudet ovat vielä huonosti tunnettuja ja tarvittavien muutosten eteenpäinviemisessä koetaan epävarmuutta.
Tiedonhallinnan kehittäminen vaatii muutakin kuin teknisiä ratkaisuja
Vaikka monet käytännön haasteet liittyvät tietosuojan tulkintoihin, käyttöoikeuksiin ja tietojärjestelmien kehittämisen kankeuteen, niin vaikuttaisi kuitenkin siltä, että vähintään yhtä keskeistä on erilaisiin toimintakulttuureihin ja professionaaliseen eriytymiseen liittyvät kysymykset. Sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikuttaa vahvoja erilaisia ”institutionaalisia logiikoita”, jotka heijastuvat yhteistyöhön ja yhteiskehittämiseen ja ne tulevat tällä hetkellä näkyviksi tiedonhallinnan kehittämisen kautta. Vahvasti sisäistetyt ajattelutavat, kuten ammatilliset arvot, odotukset ja erilaiset käsitykset tavoitteista tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta paljon moniulotteisemman kysymyksen kuin vain tiedonhallinnan käytäntöjen muuttamisen.
Onkin olennaista kysyä, että miten moniammatillisen yhteistyön kehittämistä johdetaan ja kenen vastuulla se sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa on? Miten toimintakulttuurisia ja erilaisiin toimintatapoihin liittyviä esteitä puretaan? Kuinka ammattilaiset voisivat oppia toisiltaan ja ymmärtämään erilaisia ajattelutapoja?
Viime kädessä SOTE-uudistuksen onnistumisen yksi kohtalonkysymyksiä on, että miten onnistutaan palvelujen uudelleenorganisoinnissa paljon palveluita käyttävien näkökulmasta? Ilman tätä kipeimmin tukea tarvitsevien tarpeisiin ei pystytä vastaamaan eikä myöskään kustannusten kasvua taittamaan.
Lisäluettavaa
Hujala, A & Lammintakanen J. (2018) Paljon SOTE-palveluja tarvitsevat ihmiset keskiöön. KAKS.
Koivisto, J & Tiirinki H (toim.). (2020) Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:38
Leskelä R-L ym. (2013) Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävät asiakkaat Oulussa. Suomen Lääkärilehti 48/2013 vsk 68
Roth, M. & Vakkuri, J. (2023) Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemi hybridihallinnan järjestelmänä – institutionaalisten logiikkojen näkökulma. Teoksessa Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit. Rannisto, P.-H., Leponiemi, U., Nordling, N. & Kolehmainen, J. (toim.). Tampere: Tampere University Press
Rötsä, M. (2024) Asiakastietolain ja -asetuksen toimeenpanon tilanne ja soveltamisen haasteet. THL
Timperi, T. (2022). Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22
Ylitalo-Katajisto, K. (2019) Paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden yksilöity sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteen kokoaminen. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 1540. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Juvenes Print, Tampere.
