Blogin kirjoittajat Enna Toikka, erikoistutkija, Turun yliopisto, Anne-Mari Jaakola, yliopistonlehtori, Turun yliopisto ja Eveliina Heino, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Lastensuojelu toimii vahvasti yksilöiden ja perheiden yksityiselämän alueella, ja sen onnistunut toiminta vaatii asiakkaan ja työntekijän keskinäistä luottamusta. Asiakkailta edellytetään luottamusta sekä lastensuojelua toteuttaviin työntekijöihin, että lastensuojeluun yhteiskunnallisena instituutiona, jota lastensuojelun työntekijät edustavat. Luottamusta tarvitaan siis henkilökohtaisen suhteen lisäksi myös instituutionaalisella tasolla. Tämä luottamuksen määritelmä nojaa yksilön odotuksiin toisen osapuolen hyväntahtoisuudesta ja hyvistä aikomuksista, joihin liittyy aina myös riski luottamuksen menettämisestä (Luhman 1988).
Sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatus- ja opetusalalla tehdään paljon moniammatillista yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Lasten, nuorten ja perheiden tilanteet ovat usein moniselitteisiä ja on melko tavallista, että niiden selvittämiseen tarvitaan usean ammattilaisen yhteistyötä ja ammattilaisten keskinäistä luottamusta. Vaikka moniammatillinen yhteistyö ja ammattilaisten välinen luottamus ovat tärkeä osa lastensuojelua, on erityisesti luottamusta ja sen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä tutkittu hyvin vähän lastensuojelututkimuksessa.
Terveys- ja hoitotieteen tutkimuksessa luottamuksen on tunnistettu olevan keskeinen tekijä moniammatillisten yhteistyösuhteiden onnistumisen kannalta. Ammattilaisten keskinäinen yhteistyösuhde edellyttää luottamusta ja perustuu usein odotuksiin samansuuntaisista tavoitteista yhteistyössä. Moniammatillisessa yhteistyössä luottamus ilmenee muun muassa luottamuksena toisen osapuolen osaamiseen ja ammattitaitoon sekä siihen, että työskentelyllä on yhteiset arvot ja tavoitteet. Luottamusta edistävät myös neuvotteleminen, kompromissien tekeminen, yhteyksien luominen, auttaminen ja ystävällisyys. (Darlington & Feeney 2008, Hesjedal ym. 2015.) Luottamuksen puutetta taas voivat aiheuttaa esimerkiksi toisen työntekijän asiantuntijuuden epäileminen sekä ammattiryhmien väliset korkeat raja-aidat (Cleek ym. 2019).
Lastensuojelu luottamuksen kontekstina moniammatillisissa yhteistyösuhteissa
Olemme tutkineet lastensuojelua kohtaan koettua luottamusta Luottamuksen rakentuminen lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan (LURA) -hankkeessa vuonna 2024 loka-marraskuussa kerätyn kyselyaineiston (N=634) avulla. Olemme selvittäneet sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten luottamusta lastensuojelua kohtaan ja luottamukseen yhteydessä olevia tekijöitä, kuten moniammatillisen yhteistyön toimivuutta, kokemusta tiedonkulun sujuvuudesta sekä lastensuojelun toiminnan koettua läpinäkyvyyttä. Kyselyn tärkeimpänä tuloksena nousee esiin ammattilaisten vahva luottamus lastensuojelua kohtaan. Jopa 94 prosenttia vastaajista luottaa melko tai erittäin paljon lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin. Myös lastensuojeluun alueellisena palveluna ja yhteiskunnallisena instituutiona luotetaan verrattain paljon, mutta hieman vähemmän kuin sosiaalityöntekijöihin (85 % ja 84 %). Kokonaisuudessaan lastensuojeluun siis luotetaan erittäin paljon sote- ja sivistysalan ammattilaisten keskuudessa. Tämä on tärkeä tulos lastensuojelulle ja sen legitimiteetille. Kyseessä on myös ensimmäinen kyselyaineisto, joka selvittää ammattilaisten kokemaa luottamusta lastensuojelua kohtaan Suomessa. Aiemmissa tutkimuksissa on selvitetty kansalaisten luottamusta lastensuojeluun, joka jää selvästi ammattilaisia matalammalle tasolle: noin puolet väestöstä kokee luottamusta lastensuojelua kohtaan (Loen & Skivenes 2023, Skivenes & Benbenishty 2022, Juhasz & Skivenes 2017).
Luottamuksesta löytyy tarkastelussamme myös joitakin alakohtaisia eroja; lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin ja palveluihin luotetaan hieman vähemmän kasvatus- ja opetusalalla, kun taas terveydenhuollossa luottamus on hieman sosiaalialaa korkeammalla tasolla. Lastensuojelun instituution kohdalla ei löydetä tilastollisesti merkitseviä eroja. Tulokselle on vaikeaa löytää ilmiselvää tulkintaa, mutta eroja voi selittää alakohtaisten otosten pienet koot tai esimerkiksi erot tiedoissa lastensuojelusta. Ammattilaisten väliltä löytyy eroja myös yhteistyön kokemuksista. Tiedon ei koeta terveydenhuollossa kulkevan yhtä sujuvasti kuin muualla kuin lastensuojelussa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten kesken. Lastensuojelun toimintaa ei myöskään koeta terveydenhuollossa sekä kasvatus- ja opetusalalla yhtä läpinäkyväksi kuin muualla kuin lastensuojelussa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten keskuudessa. Sosiaalialan sisällä koettua yhteistyön sujuvuutta voi selittää alan sisäisten pelisääntöjen, kuten salassapitovelvoitteiden tuntemus. Tulos vahvasta luottamuksesta on tärkeä lastensuojelulle, mutta parannettavaakin löytyy tiedonkulun ja avoimuuden saralla. Vastauksissa saattaa heijastua vastaajien vaihteleva tietämys lastensuojelun salassapitovelvoitteista, mutta on tärkeää ymmärtää tulosta muiden kuin sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta ja pohtia keinoja lisätä tietoa lastensuojelusta eri alan ammattilaisten kesken. Lastensuojelussa on tärkeää pohtia, miltä sen toiminta näyttää muille ammattilaisille ja lisätä yhteistyön avoimuutta ja tiedonkulkua.
Mikä on siis luottamuksen rooli moniammatillisissa yhteistyösuhteiden rakentamisessa lastensuojelun kontekstissa? Tulosten perusteella kokemus tiedonkulun sujuvuudesta eri ammattilaisten välillä selittää vahvempaa luottamusta lastensuojelua kohtaan. Lastensuojelua kohtaan koetaan siis enemmän luottamusta, kun vastaajalla on kokemus tiedonkulun sujuvuudesta lastensuojelun kanssa. Lastensuojeluun luotetaan samoin enemmän, kun sen toiminta koetaan läpinäkyväksi. Myös aiemmissa laadullisissa tutkimuksissa ammattilaisten kesken jaettu luottamus ja kokemukset yhteistyön toimivuudesta on yhdistetty toisiinsa (esim. Hietamäki ym. 2017). Tulosten tulkinnassa on huomionarvoista, että joistakin alakohtaisista eroista huolimatta sote- ja sivistysalan ammattilaisten kokemukset yhteistyön toimivuudesta ovat keskeisessä asemassa rakentamassa luottamusta lastensuojelua kohtaan. Tiedonkulkua sujuvoittavat käytännöt ja toimet lastensuojelun toiminnan läpinäkyvyyden edistämiseksi auttavat siis jokaista lasten ja perheiden kanssa työskentelevää ammattilaista rakentamaan luottamusta lastensuojelua kohtaan riippumatta siitä, kohtaako hän lapsia hammastarkastuksissa tai matematiikan oppitunneilla.
Miten luottamusta lastensuojelua kohtaan on mahdollista lisätä moniammatillisessa yhteistyössä?
Kyselyssä vastaajille annettiin mahdollisuus kertoa avovastauksena, mitkä tekijät lisäisivät lastensuojelua kohtaan koettua luottamusta. Nämä vastaukset avaavat tarkemmin yhteistyön toimivuuden ja luottamuksen välisen yhteyden taustalla olevia syitä. Huomattavan suuressa osassa vastauksia tuodaan esiin kokemukset tiedonkulun yksipuolisuudesta erityisesti lastensuojeluilmoitusprosessissa. Lastensuojelu näyttäytyy joillekin sote- ja sivistysalan ammattilaisille epäselvänä tai vaikeasti hahmotettavana kokonaisuutena, jonka toimintaa on vaikea ennakoida. Vastauksissa toistuu tarve saada lisää tietoa lastensuojelusta ja sen toiminnasta. Monissa avovastauksissa esitetään toive lastensuojelun sosiaalityön toiminnan esittelystä muille ammattilaisille. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden toivotaan kertovan työstään muille ammattilaisille ja yhteistyökumppaneille avoimesti ja positiiviseen sävyyn. Lisäksi esiin nousee toive konsultointikynnyksen madaltamisesta, joka toteutuisi paremmin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden yhteystietojen laajemmalla jakamisella yhteistyökumppaneille kasvottomiksi koettujen yhteissähköpostien sijaan.
Erityisen tärkeää olisi pohtia hyvinvointialueilla rakenteita yhteistyön syventämiseksi. Miten hyvinvointialueet voisivat luoda hyvät olosuhteet ja käytännöt yhteistyölle? Vastaukseen näyttäisi käsillä olevan tutkimuksen perusteella sisältyvän ainakin lastensuojelua koskevan tiedon lisääminen sote- ja sivistysalan ammattilaisille. Myös jokainen työntekijä voi vaikuttaa yksilötasolla siihen, miten lastensuojelusta kertoo yhteistyökumppaneille. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä kyselyn perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin luotetaan henkilötasolla vielä enemmän kuin hyvinvointialueiden palveluihin tai lastensuojeluun instituutiona, joita kohtaan koettu luottamus on niin ikään korkealla tasolla. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden voidaankin ajatella antavan kasvot lastensuojelulle moniammatillisen yhteistyön kontekstissa.
Kirjallisuus
Cleek, E.A., Johnson, N.L. & Sheets, L.K. (2019). Interdisciplinary collaboration needed in obtaining high-quality medical information in child abuse investigations. Child Abuse and Neglect 92, 167–178.
Darlington, Y. & Feeney, J.A. (2008). Collaboration between mental health and child protection services: Professionals’ perceptions of best practice. Children and Youth Services Review 30(2), 187–198.
Hesjedal, E., Hetland, H. & Iversen, A.C. (2015). Interprofessional collaboration: Self-reported successful collaboration by teachers and social workers in multidisciplinary teams. Child and Family Social Work 20(4), 437–445.
Hietamäki, J., Kuusinen, V., Pursi, K., & Rajala, R. (2017). Lastensuojeluilmoitusprosessi moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 82(4), 417–429. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135193/YP1704_Hietamakiym.pdf?sequence=2&isAllowed=y.
Juhasz, I. & Skivenes, M. (2017). The Population’s Confidence in the Child Protection System – A Survey Study of England, Finland, Norway and the United States (California). Social Policy and Administration 51(7),1330–1347.
Lastensuojelulaki 2007/417. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 (haettu 2.5.2025).
Loen, M. & Skivenes, M. (2023). Legitimate child protection interventions and the dimension of confidence: A comparative analysis of populations views in six European countries. Journal of Social Policy 17(4), 508–527.
Luhmann, N (1988). Familiarity, Confidence, Trust. Problems and Alternatives. Teoksessa Gambetta, Diego (toim.): Trust. Making and Breaking Cooperative Relations. New York: Blackwell, 94–107.
Skivenes, M. & Benbenishty, R. (2022). Populations trust in the child protection system: A cross-country comparison of nine high-income jurisdictions. Journal of European Social Policy 32(4), 422–435.
