Kirjoittaja: Maija Jäppinen, apulaisprofessori ja dosentti, Helsinki Practice Research Centre, Helsingin yliopisto
Sosiaalityössä puhutaan usein tutkimuksen ja käytännön välisestä kuilusta [esim. 8, 6, 2]. Tällä kielikuvalla viitataan siihen, että liian usein tutkimus jää yliopistojen seinien sisään, kun taas asiakastyötä ja siihen kytkeytyvää kehittämistä saatetaan tehdä ilman riittävää tutkimusperustaa. Rakenteita tutkimuksen ja asiakastyön yhdistämiseen on sosiaalihuollossa niukasti, ja kiinnostus tutkimukseen ohjaa ammattilaisen helposti kokonaan pois asiakastyöstä.
Tutkimuspainotteinen uramalliohjelma ratkaisuksi tutkimuksen ja käytännön yhdistämiseen
Helsinki Practice Research Centren ja Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan yhteistyönä pilotoitu tutkimuspainotteinen uramalliohjelma tarjosi lupaavia ratkaisuja tutkimuksen ja käytännön yhdistämiseen. Esittelen tässä blogikirjoituksessa tutkimuspainotteisen uramalliohjelman pilottia esimerkkinä tutkimuksen ja käytännön kumppanuudesta [3, 4, 5], joka tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalityön käytännön tutkimusperustaisuuden vahvistamiseen [1, 7].
Pilotissa kaksi sosiaalityöntekijää käytti 30 % työajastaan tutkimukseen jatkaen samalla 70 % työajalla asiakastyössä omassa tehtävässään. Kokeilu toteutettiin osana Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan uramalliohjelman kokonaisuutta (vuodesta 2025 alkaen Kehitä ja kehity työssäsi -ohjelma). Pilotin tavoitteena oli tarjota sosiaalityöntekijöille mahdollisuus tehdä tutkimusta osana yliopistolla toimivaa tutkimusryhmää ilman, että se tarkoittaa suuntaa pois asiakastyöstä. Näin se vahvistaa tutkimuksen hyötyjen välittymistä käytäntöön ja tutkimusperustaista kehittämistä.
Tutkijasosiaalityöntekijät TAITAVA-hankkeen tutkimusryhmän jäseninä
Vaikuttavuutta lastensuojeluun sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaitoja vahvistamalla (TAITAVA) oli sosiaali- ja terveysministeriön VTR-rahoituksella vuosina 2023–2024 toteutettu tutkimushanke. Sen tavoitteena oli jäsentää sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaitoja ja kartoittaa niihin liittyviä kehittämistarpeita, toteuttaa motivoivaan haastatteluun nojaava koulutuspaketti sosiaalityöntekijöille sekä arvioida koulutuksen toteuttamiskelpoisuutta ja vaikuttavuutta. Tutkimushanke suunniteltiin alusta alkaen yhteistyössä Helsingin lastensuojelun ja perhesosiaalityön kanssa.
Tutkijasosiaalityöntekijät osallistuivat tutkimusryhmän jäseninä muun muassa koulutuspaketin muokkaamiseen Suomen kontekstiin ja koulutuksessa käytettyjen tapausesimerkkien hiomiseen suomalaisen lastensuojelun ja perhesosiaalityön arkeen sopiviksi. He toimivat myös tiedonvälittäjinä työyhteisöissä kertoen hankkeesta, rekrytoivat osallistujia koulutukseen sekä osallistuivat aineistonkeruuseen ja tutkimusjulkaisujen kirjoittamiseen.
Tutkimushankkeessa opittu heti hyödyksi asiakastyöhön
Kokemukset pilotista olivat rohkaisevia. Tutkijasosiaalityöntekijät kokivat, että tutkimukseen osallistuminen toi vaihtelua ja lisäsi työhyvinvointia. Lisäksi osallistuminen syvensi ymmärrystä omasta työstä, koska se mahdollisti oman työn sisällön rauhallisen ja analyyttisen pohdinnan. Tähän asiakastyön arjessa ei ole riittävästi aikaa.
Erityisen mielekkäänä tutkijasosiaalityöntekijät kokivat sen, että tutkimushankkeessa opittua oli mahdollista hyödyntää heti omassa asiakastyössä. Tutkimukseen osallistuminen mahdollisti oman ammatillisen vuorovaikutuksen kehittämisen ja reflektoinnin sekä lisäsi kiinnostusta tutkimustiedon hyödyntämiseen. Esihenkilöjen mukaan hyödyt ulottuivat koko työyhteisöön.
Tutkimukseen osallistuminen asiakastyön ohella uravaihtoehdoksi sosiaalityöntekijöille
Tutkimuspainotteisen uramalliohjelman tapaiset käytännöt tarjoavat sosiaalityöntekijöille uudenlaisen mahdollisuuden työssä kehittymiseen ja työuralla etenemiseen. Tämä voi vahvistaa sosiaalityön veto- ja pitovoimaa. Parhaimmillaan tämänkaltaisilla rakenteilla voidaan vahvistaa sosiaalityöntekijöiden tutkimusosaamista ja tutkimusmyönteisyyttä koko työyhteisössä.
Pilotin tulokset viittaavat siihen, että vastaavia rakenteita olisi hyödyllistä juurruttaa pysyvämmin osaksi sosiaalityön käytäntöä ja tutkimusta. Tutkimukseen osallistuminen asiakastyön rinnalla voisi olla yksi uravaihtoehto muiden rinnalla – ei yksilön tekemä poikkeuksellinen ratkaisu, vaan normaali tapa kehittää omaa työtä ja edetä uralla.
Yhteistyö vahvisti tutkimuksen käytäntörelevanssia
Tutkijoiden näkökulmasta tutkijasosiaalityöntekijöiden työpanos varmisti elävän yhteyden käytännön sosiaalityöhön ja käytännön näkökulman huomioimisen hankkeen suunnittelun ja toteutuksen eri vaiheissa. Yhteistyö toi tutkimukseen ajankohtaista tietoa asiakkaiden ja työntekijöiden arjesta ja paransi tutkimuksen laatua ja käytäntörelevanssia. Olisi hyvä, jos tutkimusryhmässä olisi mahdollisimman usein mukana käytännön työtä tekevä ammattilainen.
Tutkijasosiaalityöntekijämallin kehittäminen jatkuu TAITAVA II -hankkeessa
Helsinki Practice Research Centressä tutkijasosiaalityöntekijämallin kehittäminen jatkuu lokakuussa 2025 käynnistyvässä TAITAVA II -hankkeessa. Tässä tutkimusryhmään liittyy tutkijasosiaalityöntekijät Helsingin kaupungin lisäksi myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta.
Lisätietoja
Tutustu TAITAVA -hankkeen tuloksista kertovaan artikkeliin:
Asiakastyön ja tutkimuksen yhdistäminen vahvistaa sosiaalipalvelujen tutkimusperustaisuutta
Nanne Isokuortti, Maija Jäppinen, Meri Haikonen, Enni Hyrri, Kaisa Pasanen, Marjo Alatalo & Suvi Laakso-Kiviluoto. Yhteiskuntapolitiikka 1/2025.
Kuva: Harry Lunabba
Lähteet
[1] Aaltio, Elina & Isokuortti, Nanne (2024) Uusien interventioiden tutkimusperustainen kehittäminen ja arviointi lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityössä. Teoksessa Johanna Kiili & Anne-Mari Jaakola & Merja Anis & Tuuli Lamponen & Elina Stenvall (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 245–259.
[2] Denvall, Verner & Skillmark, Mikael (2021) Bridge over troubled water – Closing the research–practice gap in social work. The British Journal of Social Work 51(7), 2722–2739.
[3] Drahota, Amy & Meza, Rosemary & Brikho, Brigitte & Naaf, Meghan & Estabillo, Jasper & Gomez, Emily & Vejnoska, Sarah & Dufek, Sarah & Stahmer, Aubyn & Aarons, Gregory (2016) Community-academic partnerships: A systematic review of the state of the literature and recommendations for future research. The Milbank Quarterly 94(1), 163–214.
[4] Isokuortti, Nanne & Julkunen, Ilse & Jäppinen, Maija & Pasanen, Kaisa & Nikula, Ida (2024) Features and outcomes of community-academic partnerships in social work: a scoping review. European Journal of Social Work 27(6), 1178–1200.
[5] Joubert, Lynette & Hocking, Alison (2015) Academic practitioner partnerships: A model for collaborative practice research in social work. Australian Social Work 68(3), 352–363.
[6] Muurinen, Heidi & Kääriäinen, Aino (2020) Integrating Theory and Practice in Social Work: An Intervention with Practitioners in Finland. Qualitative Social Work 19(5/6), 1200-1218.
[7] Palinkas, Lawrence & He, Amy & Choy-Brown, Mim & Hertel, Amy (2017) Operationalizing social work science through research–practice partnerships: Lessons from implementation science. Research on Social Work Practice 27(2), 181–188.
[8] Teater, Barbra (2017) Social work research and its relevance to practice: «The gap between research and practice continues to be wide». Journal of Social Service Research 43(5), 547-565.
