Blogin kirjoittaja projektipäällikkö Petteri Heino
Kansainvälisesti tekoälyn käyttöönottoa sosiaalityössä on tarkasteltu sekä mahdollistavana teknologiana että riskitekijänä, joka voi tuottaa uusia haavoittuvuuksia jo ennestään haavoittuvassa asemassa oleville asiakkaille. Samankaltaisia jännitteitä näkyy nyt myös suomalaisessa sosiaalihuollossa.
Kysymys ei siten ole ainoastaan uusista työvälineistä, vaan laajemmasta murroksesta:
- Miten tekoäly muuttaa sosiaalialan ammattikäytäntöjä ja toiminnan logiikkaa,
- millaisia vaikutuksia sillä on päätöksentekoon ja asiakkaiden oikeusturvaan, sekä
- millaisin edellytyksin tekoäly voidaan sovittaa yhteen sosiaalialan arvojen ja lainsäädännön kanssa?
Socca tarkasteli näitä kysymyksiä syksyllä 2025 tekoälyä käsittelevässä webinaarisarjassa, jossa näkökulmina olivat hyvinvointialueiden pilotit ja niistä saadut kokemukset, tutkimusperustainen tieto ja tekoälyä koskeva sääntely.
Tekoäly osana sosiaalialan arkea – alustavia havaintoja
Hyvinvointialueilla tekoälypohjaiset ratkaisut ovat jo monin paikoin osa arjen työtä. Kirjaamisen automatisointi, puheentunnistus, käännöspalvelut ja chatbotit tukevat sekä asiakastyötä että hallinnollisia prosesseja. Vaikka käyttökohteet ovat teknisesti erilaisia, niitä yhdistää pyrkimys vapauttaa työntekijöiden aikaa rutiinitehtävistä vaativampaan asiakastyöhön.
Länsi‑Uudenmaan hyvinvointialueella toteutetussa arvioinnissa tarkasteltiin tekoälyavusteisen kirjaamisen vaikutuksia työntekijöiden kokemuksiin ja työprosesseihin. Alustavien tulosten perusteella:
- Kognitiivisen kuorman keveneminen näyttäytyi keskeisenä hyötynä: järjestelmä tuottaa kirjaukset viiveettä asiakastapaamisen jälkeen, jolloin työntekijän ei tarvitse säilyttää muistissaan suuria tietomääriä myöhempää dokumentointia varten.
- Kirjaamiseen käytetty aika lyheni, mikä vapautti resursseja asiakkaan kohtaamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.
- Työprosessit selkiytyivät ja standardisoituivat, kun kirjaamiskäytännöt yhdenmukaistuivat tekoälyratkaisun myötä.
Nämä havainnot ovat linjassa kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kanssa, jossa tekoälyä tarkastellaan ensisijaisesti työn sujuvoittamisen ja kuormituksen hallinnan näkökulmasta.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että kyse on vasta alkuvaiheen kokemuksista. Tällä hetkellä suomalaisessa sosiaalihuollossa ei juurikaan ole systemaattista tutkimusnäyttöä tekoälyratkaisujen vaikuttavuudesta, esimerkiksi palveluprosessien laadun, kustannusvaikuttavuuden tai asiakkaiden kokemusten näkökulmasta. Tarve pitkäjänteiselle, monitieteiselle arvioinnille on ilmeinen.
Eettiset, juridiset ja yhdenvertaisuutta koskevat kysymykset
Tekoäly ei ole neutraali teknologia. Algoritmit rakentuvat olemassa olevan datan varaan, ja siten niihin voi kätkeytyä erilaisia vinoumia, jotka heijastuvat suoraan asiakkaiden kohteluun ja palveluiden kohdentumiseen. Kansainvälisissä keskusteluissa on puhuttu ”algoritmisesta syrjinnästä”, jossa järjestelmä tuottaa systemaattisesti epäedullisia lopputulemia tietyille ryhmille, esimerkiksi sosioekonomisen aseman, etnisen taustan tai toimintakyvyn perusteella.
Sosiaalialalla tämä on erityisen kriittistä, koska palveluiden kohteena ovat usein jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja perheet. Siksi tekoälyn käyttöönottoon liittyy vähintään kolme toisiinsa kietoutuvaa ulottuvuutta:
- Eettinen ulottuvuus – Miten varmistetaan, että tekoäly tukee ihmisarvoa, oikeudenmukaisuutta ja asiakkaan osallisuutta eikä heikennä niitä?
- Juridinen ulottuvuus – Miten tekoälyratkaisut sovitetaan yhteen sosiaalihuollon lainsäädännön, EU:n tekoälyasetuksen (AI Act 2024) ja tietosuojalainsäädännön (GDPR) kanssa?
- Yhdenvertaisuus ja oikeusturva – Miten ehkäistään syrjivät vaikutukset ja varmistetaan, että asiakkaalla on mahdollisuus ymmärtää ja tarvittaessa kyseenalaistaa tekoälyä hyödyntäviä ratkaisuja?
EU:n tekoälyasetus (AI Act 2024) luokittelee sosiaali- ja terveyspalveluissa käytettävät monet tekoälysovellukset korkean riskin järjestelmiksi, mikä tarkoittaa tiukkoja vaatimuksia läpinäkyvyydelle, dokumentaatiolle ja riskienhallinnalle. GDPR puolestaan asettaa raamit henkilötietojen käsittelylle, profiloinnille ja automaattiselle päätöksenteolle. Sääntely ei siis ole erillinen tekninen kehys, vaan olennainen osa sosiaalialan arjen työtä ja riskienhallintaa.
Toiminnallinen muutos – ei vain tekninen käyttöönotto
Usein tekoälyn käyttöönotosta puhutaan teknisenä projektina, jossa hankitaan järjestelmä, koulutetaan henkilöstö ja otetaan työkalu käyttöön. Sosiaalialan näkökulmasta kyse on kuitenkin ennen kaikkea toiminnallisesta muutoksesta, joka koskee:
- Työn organisointia ja työnjakoa,
- ammattirooleja ja asiantuntijuuden rajoja sekä
- dokumentoinnin, päätöksenteon ja vastuunjakojen uudelleen neuvottelua.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemissa suosituksissa (2024) korostetaan, että teknologian tulee tukea sosiaalialan arvoja ja ammatillista harkintaa – ei korvata niitä. Tämä edellyttää osallistavaa kehittämistä, jossa sosiaalialan ammattilaiset eivät ole pelkästään järjestelmän ”käyttäjiä”, vaan aktiivisia asiantuntijoita, jotka määrittelevät, millaisia tehtäviä tekoälylle ylipäätään on perusteltua siirtää.
Tutkimusperustainen kehittäminen edellyttää sekä näyttöön perustuvaa tietoa että käytännön työn kokemuksia. Tekoälyratkaisuja arvioitaessa on tärkeää yhdistää:
- Tutkimusnäyttö (esimerkiksi vaikuttavuus- ja käyttöliittymätutkimus),
- ammattilaisten kokemusperäinen tieto sekä
- asiakkaiden kokemukset ja näkemykset palveluiden muutoksista.
Eettinen tekoäly vaatii yhteistyötä ja jatkuvaa arviointia
Eettinen tekoäly ei synny yksittäisen hankkeen tuotoksena, vaan se edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä ja yhteisen ymmärryksen rakentamista. STM:n linjausten (2024) mukaan sosiaali‑ ja terveydenhuollossa tekoälyn kehittämisen ja käytön tulisi perustua seuraaviin periaatteisiin:
- Läpinäkyvyys – tekoälyn rooli ja toimintalogiikka tehdään mahdollisimman ymmärrettäväksi työntekijöille ja asiakkaille,
- vastuullisuus – vastuut päätöksenteosta ja sen perusteista säilyvät ihmisillä, eivätkä siirry ”mustille laatikoille”,
- oikeudenmukaisuus – tunnistetaan ja ehkäistään algoritmien vinoumia sekä seurataan vaikutuksia eri asiakasryhmiin sekä
- osallistavuus – ammattilaiset, asiakkaat ja kokemusasiantuntijat otetaan mukaan kehittämiseen.
Sosiaalityön tutkimus on tässä keskeisessä roolissa. Tekoälyä koskevat hankkeet voivat tarjota välineen tarkastella uudelleen myös perinteisiä kysymyksiä: mitä pidämme ”hyvänä” ja vaikuttavana sosiaalityönä, miten dokumentoimme asiakkaan tilanteen ja toimijuuden sekä millaista tietoa tarvitsemme päätöksenteon tueksi.
Tekoäly tukena, ei ihmisen korvaajana
Tekoäly ei korvaa inhimillistä vuorovaikutusta, ammatillista harkintaa tai sosiaalityön eettistä perustaa. Sen potentiaali liittyy ennen kaikkea työn sujuvoittamiseen, tiedon käsittelyn tukemiseen ja kuormituksen vähentämiseen – siis siihen, että ammattilaisille vapautuu enemmän aikaa asiakkaan kanssa työskentelyyn.
Kun teknologia suunnitellaan ja otetaan käyttöön sosiaalialan ehdoilla, tekoäly voi:
- Vahvistaa työn laatua ja yhdenvertaisuutta,
- tukea näyttöön perustuvaa päätöksentekoa sekä
- luoda uusia mahdollisuuksia rakenteelliseen sosiaalityöhön ja ilmiölähtöiseen tiedontuotantoon.
Kysymys ei siis ole siitä, tuleeko tekoäly sosiaalialalle – se on jo täällä. Keskeistä on, millaisin periaattein ja millä tavoin se otetaan käyttöön. Vastuullisesti toteutettuna tekoäly voi tehdä tilaa inhimilliselle työlle ja vahvistaa sosiaalialan perustehtävää: ihmisten kohtaamista, tukemista ja oikeuksien turvaamista.
Lähteet
DigiFinland: Sote‑tekoälyn visio 2025
STM: Tekoälyn eettinen käyttö sosiaali‑ ja terveydenhuollossa (2024)
Socca: Tekoälyä käsittelevä webinaarisarja sosiaalipalveluissa (2025)
