Kirjoittajat Soccan kehittämispäällikkö Kaisa Palomäki ja erikoissuunnittelija Anu Virtanen
Tämän vuoden Sosiaalityön tutkimuksen päivät järjestettiin lähes yöttömän yön Rovaniemellä teemalla sosiaalityö haavoittuvuuden kohtaajana. Sosiaalityön keskeinen ydintehtävä on oikeudenmukaisuuden vahvistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Palveluiden leikkaukset ja säästöt haastavat sosiaalityön asiakkaita kotimaassa ja samaan aikaan maailmalla tapahtuvat konfliktit ja sodat vaikuttavat monien perusturvallisuudentunteeseen.
Lapin yliopiston sosiaalityön professori Elina Virokannas käsitteli avauspuheenvuorossaan haavoittuvuuden eri määritelmiä ja ulottuvuuksia. Haavoittuvuuden rakenteellisesta näkökulmasta sitä aiheuttavat erilaiset institutionaaliset tekijät, kuten taloudelliset ja poliittiset rakenteet. Virokannas korosti puheenvuorossaan tutkijoiden vastuuta teoreettiseen ja eettisen tarkkuuteen haavoittuvuuden käsitteen käytössä. Professori Sanna Hautala puolestaan herätteli kuulijoita miettimään, kenen hätä on oikeutettua.
THL:n kehittämisjohtaja Anu Muuri esitteli kommenttipuheenvuorossaan suosituksia sote-uudistuksen jatkotoimenpiteiksi. Muuri nosti esiin, että väestön luottamuksen varmistaminen on soten kohtalonkysymys, ja että sotesta tulee viestiä tosiasioihin pohjautuen uhkakuvien maalailun sijaan. Sote-ammattilaiset ovat järjestelmän avaintoimijoita, joiden näkökulma ja tarpeet tulee huomioida.
Tutkimuksen päivillä oli paljon erilaisia työryhmiä, joissa kuultiin monipuolisesti erilaisista tutkimuksista ja tutkimushankkeista haavoittuvuuden teeman ympäriltä. Sosiaalityön vaativuutta käsitelleessä työryhmässä esiteltiin myös uunituoretta, samasta aiheesta tehtyä Sosiaalityön vuosikirjaa. Lainaus kirjan artikkelista tiivistää hyvin sosiaalityön vaativuuden todellisuutta.
”Vaativuuden kuvaa etsittäessä tulevat vastaan asiakkaiden tai asiakasryhmien erityiset tarpeet, kompleksiset, vaikeat ja hankalat ongelmat, ja sosiaalityön hyvin epävarma asema ja rooli yhteiskunnassa. Sosiaalityössä käytetään harkintavaltaa, kamppaillaan erilaisten resurssivajeiden keskellä, luovitaan institutionaalisissa rakenteissa ja usein myös työn vaativuuteen nähden vähäisen arvostuksen kanssa. ” (Puurunen ym. 2025, 23.)
