Blogin kirjoittajat Anu Virtanen, erikoissuunnittelija, Socca ja Veera Korhonen, erityissuunnittelija, Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimi
Mikä on sosiaalinen raportti?
Sosiaalihuoltolain esitöissä (HE 164/2014) sosiaalinen raportointi määritellään yhdeksi rakenteellisen sosiaalityön tiedontuotannon välineeksi, mutta sitä ei määritellä tarkemmin. Rakenteellinen sosiaalityö on lainsäätäjän mukaan keino saada tietoa, “joka jäisi muuten keräämättä, analysoimatta ja hyödyntämättä”. Saadun tiedon avulla voidaan muun muassa kehittää sosiaalihuoltoa ja sen palveluita, kohdentaa toimenpiteitä ja parantaa hyvinvointia edistävän toiminnan vaikuttavuutta. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut myös kiinnittää huomiota “esimerkiksi alueiden fyysisen ja sosiaalisen suunnittelun kiinteään yhteyteen”, jossa yhtenä tiedontuotannon menetelmänä voi olla sosiaalinen raportointi. (Mt.)
Vuoden 2025 lopussa päättyneen RRP-hankekauden myötä hyvinvointialueiden kiinnostus rakenteelliseen sosiaalityön ja sen myötä sosiaaliseen raportointiin on lisääntynyt. Sosiaalisen raportoinnin tuotoksen eli sosiaalisen raportin käsitettä ei kuitenkaan ole hankkeiden aikana täsmennetty kansallisesti. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että sosiaalisista raporteista puhuttaessa saatetaan tarkoittaa aivan eri asioita, alueesta riippuen (mm. Partanen, Leinonen & Lindh 2022, 15).
Sosiaalinen raportti ja sosiaalinen raportti
Lähtökohtaisesti vallassa on kaksi erilaista tulkintaa siitä, mikä on sosiaalinen raportti. Ensimmäinen mukailee Hussin (2005) ja Lylyn (2016) raporteissaan kuvaamaa määritelmää, jossa sosiaalinen raportointi mielletään menetelmänä, jonka tarkoitus on toimia sosiaalityössä asiakastyöstä nousevan tiedon tuottamisen, muokkaamisen ja analysoimisen sekä eri toimialat ylittävään tiedon hyödyntämisen välineenä. Tässä määritelmässä sosiaaliselta raportoinnilta odotetaan tietoa siitä, miksi ja miten palveluja tulee kehittää, jotta ne vastaavat asiakkaiden tarpeeseen. Sosiaalisella raportoinnilla kuvataan prosessia, joka tuottaa laajaa, analysoitua tietoa, osaksi kaupunkitasoista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävää strategista suunnittelua ja päätöksentekoa. Tämän prosessin tuotos on sosiaalinen raportti, johon asiakastyöstä ja mahdollisista muista tietolähteistä kerätty tieto, ilmiön analyysi, johtopäätökset ja suositukset on koottu yhteen.
Jälkimmäinen tulkintatapa puolestaan on yleistynyt vasta 2020-luvulla (esim. Rajala ym. 2024) ja perustuu Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa kehitettyyn sähköiseen sosiaalisen raportoinnin lomakkeeseen. Siinä sosiaalinen raportti ymmärretään yksittäisenä (sähköisenä) lomakkeena, jolla sosiaalialan ammattilainen voi raportoida ilmiön tai asian, johon on kiinnittänyt huomiota sekä esittää mahdollisen ratkaisuehdotuksen havaitsemaansa ilmiöön (Partanen ym. 2022, 15). Työkalun täyttäminen ei edellytä aiheeseen tai ilmiöön tarkempaa paneutumista eikä eri tietolähteistä saatavan tiedon analysointia, sillä työkalun tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa ns. matalan kynnyksen tiedontuotanto.
Käsitteiden epäselvyydet käytännössä
Etelä-Suomen yhteistyöalueella on käytössä molempiin edellä kuvattuihin määritelmiin soveltuvat tavat toteuttaa sosiaalista raportointia. Molemmille tavoille on myös paikkansa.
Selkeät, laajat raportit tietystä ilmiöstä tai asiasta (mm. Helsinki 2025, ks. myös esim. Pirha 2024) tuottavat usein useista tietolähteistä kerättyä ja analysoitua tietoa. Raporteissa voi olla aineistona esimerkiksi yhden sosiaalipalvelun ammattilaisten ja asiakkaiden tuottama tieto tai laajemmin sosiaalipalveluista kerätty tieto. Raportit rakentavat ymmärrettävän kokonaiskuvan ilmiöstä eritasoisen päätöksenteon ja tiedolla johtamisen tueksi.
Sähköinen sosiaalisen raportoinnin työkalu puolestaan antaa ammattilaisille mahdollisuuden tuottaa ajankohtaista tietoa mistä tahansa ilmiöstä nopeasti ja lyhyesti. Työkalun avulla ammattilaisilta saatu tieto on kokemustietoa, joka kuvaa lyhyesti paikallisia havaintoja palvelujärjestelmien tai rakenteiden kehittämistarpeista tai hyviä käytäntöjä ja onnistumisia. Näistä osa voi olla signaaleja laajemman raportin aiheiksi tai niihin voidaan saada muutosta esimerkiksi sisäisen tai ulkoisen kehittämisyhteistyön avulla.
Tällaiset sähköiset työkalut toteuttavatkin helpolla ja nopealla tavalla rakenteellisen sosiaalityön ydintehtävän sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaista ensimmäistä vaihetta eli sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista. Ne ovat sosiaalisen raportoinnin tiedontuotantoa, mutta ne eivät vielä itsessään sisällä ilmiöihin tai asioihin liittyvää tarkempaa analyysia, joka toimii myös tietoon perustuvien kehittämisehdotusten ja -suositusten perustana. Lomakkeissa olevaa, ammattilaisen ”hiljaiseen” tietoon perustuvaa näkemystä tulee kuitenkin täydentää muulla tiedolla, jotta se toimii luotettavalla ja vakuuttavalla tavalla muutostarpeita kuvaavana ymmärryksenä.
Tarve käsitteiden selkeyttämiselle ja yhdenmukaistamiselle
Sähköisten työkalujen tuottama tieto on ainutlaatuista ja arvokasta, samoin laajempien raporttien syvällisemmin analysoitu ilmiökohtainen tilannekuva. On harhaanjohtavaa käyttää käsitettä sosiaalinen raportti sekä laajoista sosiaalisista raporteista että työkaluun täytetyistä lomakkeista tai niiden koosteista. Työkalussa kyse on yksittäisten työntekijöiden tai tiimien lyhyesti tuottamista havainnoista, kun taas laajojen sosiaalisten raporttien pohjana ovat laajemmat, raportin aiheeseen liittyvät havainnot ja niistä tehty analysointi (esim. Helsinki 2025, Pirha 2024).
Jotta molemmat toteuttamistavat saisivat niille kuuluvan ansaitun arvon ja merkityksen, olisi tarve selkeyttää käsitteistöä. Ehdotammekin, että käsitettä sosiaalinen raportti ei käytettäisi työkaluun täytetyistä lomakkeista tai niistä tehdyistä koosteista, vaan se varattaisiin laajemmille, kokoaville tuotoksille, joissa yhdistetään eri tietolähteistä saatavaa tietoa. Yhtenä tietolähteenä voivat olla myös työkaluun täytetyt lomakkeet ja niiden koosteet. Yhtenäiset käsitteet ja määritelmät ovat luotettavan kehittämisen, päätöksenteon ja tutkimuksen perusta.
Lähteet
HE 164/2014. Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Viitattu 15.1.2026. https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2014/164
Helsinki (2025) Sosiaalinen raportointi. Viitattu 16.1.2026. https://www.hel.fi/fi/paatoksenteko-ja-hallinto/kaupungin-organisaatio/kaupungin-julkaisut/sosiaali-ja-terveyspalveluiden-julkaisut/sosiaalinen-raportointi
Hussi, T. (2005) Sosiaalinen raportointi tiedon rakentajana – menetelmäkuvaus ja käytännön kokemukset. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 4/2005. https://socca.fi/wp-content/uploads/2025/03/sosiaalinen-raportointi-tiedon-tuottajana_hussi.pdf
Lyly, A. (2016) Sosiaalinen raportointi asiakastiedon tuottajana. Esimerkkinä aikuissosiaalityö ja lastensuojelu. Tutkimuksia ja raportteja 2/2016. Helsingin kaupunki. https://www.hel.fi/static/sote/hankkeet/sosiaalinen-raportointi-asiakastiedon-tuottajana.pdf
Partanen, A., Leinonen, J. & Lindh, J. (2022) Rakenteellisen sosiaalityön tietokäytännöt ja kehittämisen paikat Lapissa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 49. https://www.researchgate.net/publication/363587087_Partanen_Anni_Leinonen_Jaana_Lindh_Jari_2022_Rakenteellisen_sosiaalityon_tietokaytannot_ja_kehittamisen_paikat_Lapissa_Pohjois-Suomen_sosiaalialan_osaamiskeskuksen_julkaisuja_49
Pirha (2024) Sisä-Suomessa selvitettiin asunnottomuusilmiötä. Viitattu 15.1.2026. https://www.pirha.fi/w/sisa-suomessa-selvitettiin-asunnottomuusilmiota
Rajala, T., Lähteenmäki, L. & Kallio, J. (2024) Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana. Yhteiskuntapolitiikka 89:3, 217–229. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061250944
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Viitattu 15.1.2026. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1301
