Emma Huttunen
Soccan strategiset painopisteet tutkimusperustaisuuden vahvistamisesta, tietoon perustuvasta kehittämisestä, monipuolisesta vaikuttamisesta ja monialaisuuden edistämisestä olivat raikas tuulahdus todellisuuteen, jossa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävä sosiaalityö tuntui olevan jatkuvissa vaikeuksissa.
Vaikka sosiaalityön opiskelijat näkevät vaikuttamisen tärkeänä, kolmasosa sosiaalialan opiskelijoista kokee, että asiakastyön ohella tehtävä yhteiskunnallinen vaikuttamistyö on asiakastyön ohella tehtynä liian iso vaatimus. Alan opiskelijoiden enemmistössä ollaan ylipäätään motivoituneempia tekemään yksilökohtaista asiakastyötä, kuin yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Lisäksi pidemmälle opinnoissaan edenneet opiskelijat olivat vähemmän sitoutuneita yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kuin vähemmän aikaa opiskelleet. [1]
Siinä missä sosiaalityön poliittisen ulottuvuuden ohikatsomista on kritisoitu [2], alan opiskelijalle kriittisemmät teoriat toimivat ajattelun työvälineinä pitkälti yksilökeskeiseen asiakastyöhön keskittyvällä alalla, jossa toimitaan niin ikään tiukentuneiden resurssien keskellä.
Rakenteellista sosiaalityötä koskevassa keskustelussa tullaan usein vastakkain asetelleeksi kriittinen ja radikaali sosiaalityö institutionalisoituneemman sosiaalityön kanssa, mikä on vaikuttanut myös omiin käsityksiini arjen sosiaalityön ja yhteiskunnallisesti vaikuttamiseen pyrkivän sosiaalityön välisistä suhteista. Opiskelijan näkökulmasta voi herätä kysymys siitä, voiko omassa ruohonjuuritason työssä ylipäätään olla aidosti vaikuttamassa alan tilanteeseen.
Soccassa huomasin, että teoreettisilta juuriltaan hyvin erilaiset lähtökohdat keskustelivat kehittämistyön kontekstissa kiinnostavasti keskenään. Työprosessit, kuten toteuttamani kehittämistehtävä, hankkeiden suunnittelu ja yhteisösosiaalityön työpajan suunnittelemiseen osallistumien, tarjosivat mahdollisuuksia pohdiskella vaikuttamisen keinojen lisäksi mahdollisia vaikuttamisen rajoja. Jos ahtaassa toimintaympäristössä toimivalle nuorelle työntekijälle yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuntuu lähinnä taakalta, eräs rajoista voi olla niukkuus. Opiskelijalle kokemus toimivasta rakenteissa paikkansa ottavasta verkostomaisesta vaikuttamistyöstä oli tärkeä.
Vaikuttavan käytännön sosiaalityön edellytyksenä on, että kehittämiskohteiden paikantamisen lisäksi opiskelijat oppivat tuntemaan vaikuttamisen käytännön rakenteita ja väyliä, joiden kautta alaa voidaan kehittää. Ehkä Soccan kaltaisten organisaatioiden toteuttaman verkostomaisen kehittämistyön mahdollisuutena on väistää yhteiskunnallisen vaikuttamistyön ja yksilökeskeisen asiakastyön vastakkainasettelu sosiaalityön arjessa.
Emma Huttunen opiskelee sosiaalityötä Itä-Suomen yliopistossa. Emma oli Soccassa maisteriharjoittelussa keväällä 2025. Hän toteutti harjoittelutyönään selvityksen aikuissosiaalityön digitalisaatiosta asiakastyöntekijöiden näkökulmasta Etelä-Suomen alueella. Työ on viimeistelyssä ja julkaistaan kesän jälkeen.
Lähteet
[1] Salonen, S., Kallio, J., & Jaakola, A.-M. (2024). Sosiaalityön opiskelijoiden näkemykset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 32(4), 392–409. https://doi.org/10.30668/janus.131536
[2] Mullaly, R. P., & Dupré, M. (2019). The new structural social work: Ideology, theory, and practice. Ontario: Oxford University Press.
