Helsingin ja Lapin yliopistoissa tutkittiin ikääntyneiden päihteidenkäyttöä ja palvelutarpeita 2024-2025. Yhteistyökumppaneina olivat Helsingin kaupunki ja etenkin mielenterveyttä tukevat senioripalvelut sekä Keski-Uudenmaan hyvinvointialue (Keusote) ja siellä erityisesti kotihoidon alueelliset tiimit.
Muutos ikääntyneiden päihteidenkäytössä
Päihteidenkäytön kulttuurit muuttuvat. Pian sotien jälkeen syntyneet sukupolvet kasvoivat aikana, jolloin alkoholin käyttö yleistyi ja vapautui monella tavalla (Hakkarainen 2004). Ikääntymisen myötä päihteidenkäyttö usein vähenee. Toisaalta ikääntyneet saattavat esimerkiksi käyttää päihteitä tavallaan lääkkeenä vanhuuden tuomiin elämänmuutoksiin. Tällaisia voivat olla muun muassa eläkkeelle jääminen, sairaudet, kivut ja läheisten ihmisten menettäminen. Tällöin puhutaan myöhään alkaneesta (late onset) päihteiden haitallisesta käytöstä. Osa ikääntyneistä, jotka käyttävät haitallisesti päihteitä, ovat aloittaneet haitallisen päihteiden käytön jo elämän varhaisemmassa vaiheessa (early onset) ja tällöin kyse on aikaisemman elämäntavan jatkumosta ikääntyneenä (Kuerbis 2020).
Iäkkäät eivät aina ole tietoisia siitä, että iän myötä esimerkiksi alkoholin käytön riskirajat ovat matalammat kuin nuorilla. Tämä johtuu iän mukanaan tuomista fysiologisista muutoksista, kuten kehon aiempaa matalammasta nestepitoisuudesta ja hitaammasta aineenvaihdunnasta. Naiset käyttävät päihteitä vähemmän kuin miehet, mutta ikääntyneiden naisten päihteiden käyttö on kasvussa. Ikääntyneiden tyypillisin päihde on alkoholi, mutta myös reseptilääkkeiden väärinkäyttöä tapahtuu (Tigersted ym. 2020; Jemberie ym. 2025).
Vähän tunnettu ilmiö
Vaikka ikääntyneiden päihteidenkäytön kasvu on ollut jo pitkään tiedossa, on siitä melko vähän tutkimusta. Myös tilastoissa ilmiö näkyy heikosti. Osin syynä on se, että tilastot saattavat päättyä ikävuoteen 65 ja toisaalta myös se, että palveluiden kautta ilmiöstä ei saada paljon tietoa, sillä ikääntyneiden pääsy päihdepalveluihin on vaikeaa.
Koska ikääntyneiden päihteiden käytöstä on vähän tutkimusta, Helsingin ja Lapin yliopistot toteuttivat yhteisen hankkeen ”Päihteiden käyttö ja palvelutarpeet vanhuudessa: Kohti gerontologisen päihdesosiaalityön mallia” (IKÄPÄ), joka rahoitettiin sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen valtionavustuksella (VN/10018/2023).
Hankkeessa pyrittiin tuomaan ikääntyneiden päihteidenkäyttöä ja sen seurauksia palvelujärjestelmälle näkyväksi. Hankkeen julkaisut ovat vielä pääosin prosessissa, mutta tässä blogissa nostan esiin muutaman seikan hankkeen aineistoista ja julkaisuista. Hankkeen aineistot koostuvat Terve Suomi -kyselystä, kotihoidon työntekijöiden haastatteluista, mielenterveyttä tukevien senioripalveluiden asiakkaiden ja työntekijöiden haastatteluista sekä yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetuista työpajoista.
Päihteistä puhumisen haasteet
Aikaisemmassa tutkimuksessa tuodaan usein esiin se, että sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevillä voi olla ikäsyrjiviä oletuksia ikääntyneiden päihteidenkäytöstä. Saatetaan esimerkiksi olettaa, että ikääntyneellä ei voi olla päihdeongelmaa. Toisinaan päihdeongelma saatetaan sekoittaa ikääntyneille tyypillisiin haasteisiin kuten muistisairauksiin, kaatumisiin, virtsankarkailuun, unettomuuteen tai itsestä huolehtimisen vaikeuksiin (Shaw & Palattiyil 2008).
Havaitsimme haasteita päihteidenkäytön tunnistamisessa, kun tarkastelimme gerontologisen sosiaalityön palvelutarpeen arvioinnin asiakirjoja. Lomakkeen kohta päihteiden käytöstä oli melko usein tyhjä, tai siinä mainittiin, että asia ei ollut tullut puheeksi.
Tämän tiedon pohjalta on toivottavaa, että vanhuspalvelulain edellyttämä RAI:n (Resident Assessment Instrument) käyttö ikääntyneen henkilön palvelutarpeiden ja toimintakyvyn arvioinnissa muuttaa päihteistä kysymisen perinnettä. Siinäkin on kysymyksiä päihteistä. Esimerkiksi haastattelemamme kotihoidon työntekijät arvioviat osaavansa kysyä päihteistä, mutta haasteena oli se, että tarjolla ei ole palveluita, joihin ohjata asiakkaita, vaikka heillä olisi motiivi muuttaa päihteidenkäyttöään.
Ikääntynyt voi kuntoutua
Aikaisemmasta tutkimuksesta oli luettavissa myös toinen ikäsyrjintään viittaava olettamus, nimittäin se, että ikääntyneet eivät olisi kykeneviä tai motivoituneita päihdekuntoutukseen (esim. Emlet ym. 2002). Elina Virokannas (2025) analysoi hankkeessamme haastateltujen ikääntyneiden naisten kokemuksia mielenterveyttä tukevista senioripalveluista. He eivät vastustaneet kuntoutusta, vaan paljon alkoholia käyttävän kategoriaa, työntekijöiden epäkunnioittavaa käytöstä, heille epäsopivia tapoja tuottaa palvelua sekä palveluissa heille asetettuja tavoitteita. Haastateltavat olivat asiakkaina vapaaehtoisesti, joten heillä oli varmasti myös myönteisiä kokemuksia.
Ehkä myönteisiä kokemuksia tuottivat samojen palveluiden työntekijät, joiden näkökulmia Eeva Rossi kollegoineen (2026) tarkasteli. Työntekijöiden kuvaamana työssä oli keskeistä asiakaslähtöisyys ja asiakkaiden omaehtoisen toiminnan tukeminen. Erityisesti näitä korostettiin, kun työntekijät arvioivat asiakkaiden tilanteita ja suunnittelivat yhteisen työskentelyn tavoitteita.
Tulokset osoittavat, että ajoittain asiakkaiden ja työntekijöiden kokemukset ja tulkinnat voivat olla melko erilaisia. Päihdekuntoutuksessa ja ylipäätään -palveluissa on tärkeää pohtia miten ja kenen näkökulmasta ymmärretään päihdeongelma, toipuminen, tavoitteet ja onnistunut hoitotulos tai millaisia vuorovaikutuksellisia lähestymistapoja ammattilaiset käyttävät (Karttunen & Rossi 2025).
Tutkimuksissa suositellaan yleensä ikääntyneille omia päihdepalveluita, sillä heidän lähtökohtansa, elämäntilanteensa, toimintatapansa ja tavoitteensa ovat usein erilaisia verrattuna työikäisiin (esim. Jones ym. 2023).
Kirjoittaja
Minna Zechner on IKÄPÄ-hankkeen johtaja ja sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaisprofessori Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosiaalityön tieteenalalla. Osahankkeen johtaja oli sosiaalityön professori Elina Virokannas Lapin yliopistosta. Helsingin yliopistossa työskentelivät myös yliopistonlehtori Teija Karttunen ja väitöskirjatutkija Ilona Kaitala sekä Lapin yliopistossa yliopisto-opettaja Eeva Rossi sekä yliopisto-opettaja Heidi Kankkonen.
Lähteet
Hakkarainen, Pekka (2004) Suuret ikäluokat ja päihdekulttuurin muutos. Teoksessa Jani Erola & Terhi-Anna Wilska (toim.) Yhteiskunnan moottori vai kivireki? Suuret ikäluokat ja 1960-lukulaisuus. Jyväskylä: SoPhi, 69–84.
Jemberie, Wossenseged Birhane, Niklasson, Johan, Lönnroth, Knut & Boman, Erika (2025) Prevalence and gender-specific correlates of hazardous and binge drinking among Swedish and Finnish older adults. Alcohol: Clinical and Experimental Research, 00, 1–15. doi: 10.1111/acer.70098
Jones, Katie, F., Beiting, Kimberly, J., Ari, Mim, Lau-Ng, Rossana, Landi, Andrea, J., Kelly, Lauren, Pravodelov, Vassiliki & Han, Benjamin, H. (2023) Age-friendly care for older adults with substance use disorder. The Lancet 4, e531-e532. https://www.thelancet.com/action/showPdf?pii=S2666-7568%2823%2900174-5
Karttunen, Teija & Rossi, Eeva (2025) Motivaation ja motivoitumisen kysymyksien tarkastelua ikääntyneiden kanssa tehtävässä päihdetyössä. Kuntoutus (hyväksytty julkaistavaksi)
Kuerbis, Alexis (2020) Substance Use among Older Adults: An Update on Prevalence, Etiology, Assessment, and Intervention. Gerontology 66 (3),249–258. https://doi.org/10.1159/000504363
Rossi, Eeva Virokannas, Elina, Kankkonen, Heidi & Karttunen, Teija (2025) Taiteilua suhteissa. Työntekijöiden toimintakategoriat ikääntyneille suunnatuissa päihteiden käytön huomioivissa palveluissa. Focus Localis (hyväksytty julkaistavaksi)
Shaw, Catherine & Palattiyil, George (2008) Issues of Alcohol Misuse among Older People: Attitudes and Experiences of Social Work Practitioners. Practice 20(3), 181–193. https://doi.org/10.1080/09503150802341418
Tigerstedt, Christoffer, Mäkelä, Pia, Karlsson, Thomas, Härkönen, Janne, Lintonen, Tomi & Warpenius, Katariina (2020) Change and continuity in Finnish drinking in the 21st century. Nordic Studies on Alcohol and Drugs 37(6), 609-618. doi:10.1177/1455072520954324
Virokannas, Elina (2025) Everyday resistance within the context of the Finnish welfare service system from the standpoint of older women with a history of harmful substance use. Nordic Social Work Research, 1–14. https://doi.org/10.1080/2156857X.2025.2548811
