Hanna Ristolainen (kuvassa), YTT, dosentti, yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto ja Katariina Similä, VTM, YTM, väitöskirjatutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue
Sosiaalityöntekijät hyödyntävät työssään monenlaista tietoa, mutta tutkimustiedon rooli on toistaiseksi jäänyt vähäiseksi. Tähän haasteeseen on tartuttu vuosina 2025–2026 toteutettavassa Näyttöön perustuvan toiminnan vahvistaminen sosiaalityössä (NÄPSÄ) -hankkeessa.
NÄPSÄ- hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten näyttöön perustuvaa toimintaa voidaan vahvistaa sosiaalityössä. Tutkimushankkeessa ymmärrämme näyttöön perustuvan toiminnan tarkoittavan sitä, että sosiaalityössä tehtävä tilannearviointi ja päätöksenteko perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan ja ajantasaiseen tutkimustietoon, asiakkaan näkemyksiin ja arvoihin, sosiaalityöntekijän asiantuntemukseen sekä kontekstin ominaispiirteisiin.
Tutkimus koostuu kolmesta työpaketista: sosiaalityössä vallitsevien käsitysten ja lähtökohtien tarkastelusta, tutkinto-opetuksen arvioinnista sekä sosiaalityöntekijöille suunnatun täydennyskoulutuspilotin kehittämisestä ja arvioinnista.
Myönteisiä asenteita ja käsitteellistä epäselvyyttä
Kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen perustuvat hankkeen ensimmäiset tulokset viittaavat siihen, että sosiaalityöntekijät suhtautuvat näyttöön perustuvaan toimintaan pääosin myönteisesti, mutta käsitteen sisältö koetaan usein epäselväksi. Lisäksi tutkimustiedon käyttö arjen työssä jää melko vähäiseksi, eikä tutkimusnäytön koeta aina vastaavan käytännön sosiaalityön tarpeisiin. (Similä ym. 2026.) Samalla aiemmat tutkimukset osoittavat, että näyttöön perustuvan toiminnan oppimista voidaan vahvistaa erityisesti käytännönläheisillä opetusmenetelmillä, kuten tapausesimerkkien, harjoittelujaksojen ja tekemällä oppimisen avulla.
Hankkeessa toteutetut johtavien sosiaalityöntekijöiden haastattelut täydentävät tätä kuvaa. Kuvaukset näyttöön perustuvan toiminnan määrittelystä vaihtelivat huomattavasti, mutta suhtautuminen tutkimustiedon vahvempaan hyödyntämiseen oli pääsääntöisesti myönteistä. Haastateltavat näkivät kuitenkin useita käytännön esteitä muutokselle. Työkuorma, ajan puute ja johdon vähäinen tuki vaikeuttavat tutkimustiedon hyödyntämistä kiireisessä asiakastyössä. Toisaalta erityisen arvokkaana pidettiin eri tieteenalojen tuottaman tiedon hyödyntämistä sosiaalityön kehittämisessä.
Koulutuksella vahvistusta tutkimustiedon käyttämiseen
Hankkeessa on tarkasteltu myös sosiaalityön tutkinto-opiskelijoiden näyttöön perustuvan toiminnan oppimista kahdella aineopintojen opintojaksolla. Lisäksi yksi hankkeen keskeisistä toimenpiteistä on ollut lastensuojelun ja perhesosiaalityön työntekijöille suunnattu täydennyskoulutuspilotti. Koulutus toteutettiin yhteistyössä kahden hyvinvointialueen kanssa, ja sen tavoitteena oli lisätä osallistujien ymmärrystä näyttöön perustuvasta toiminnasta ja tutkimustiedosta sekä oppia soveltamaan parasta saatavilla olevaa tutkimustietoa käytännössä.
Koulutuksen suoritti loppuun 32 sosiaalityöntekijää. Alustavien tulosten mukaan osallistujat kokivat koulutuksen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Samalla he olivat huolissaan siitä, miten opitut toimintatavat saadaan juurtumaan osaksi hyvinvointialueiden arkea koulutuksen päättymisen jälkeen.
Kokonaisuutena NÄPSÄ-hankkeen alustavat tulokset ovat kuitenkin varsin optimistisia. Sosiaalityöntekijöiden, esihenkilöiden ja sosiaalityön opiskelijoiden asenteet näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan ovat pääosin myönteisiä, ja eri tasoilla toteutettavalla koulutuksella näyttää olevan potentiaalia vahvistaa tarvittavia tietoja ja taitoja. Jatkossa ratkaisevaa onkin, miten organisaatiot pystyvät luomaan rakenteita, aikaa ja tukea tutkimustiedon hyödyntämiselle. Näihin panostaminen hyödyttäisi myös organisaatioita, sillä parhaimmillaan näyttöön perustuvaa toiminta parantaa työn laatua ja vahvistaa asiakkaan mahdollisuuksia saada vaikuttavaa tukea tilanteeseensa.
Tule kuulemaan lisää tuloksia NÄPSÄ-hankkeen loppuseminaariin 26.11. klo 9–11 (ilmoittautuminen).
