Blogin kirjoittajat Tiina Lehto-Lundén, Principal Research Scientist, HAMK ja Anu-Riina Svenlin, apulaisprofessori, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, Jyväskylän yliopisto
Perhetyö arjen tukena
Perhetyö on yksi käytetyimmistä lapsiperhesosiaalityön ja lastensuojelun avohuollon palveluista. Se on usein ensimmäinen perheille tarjottava tukimuoto, monelle perheelle myös pitkäkestoinen arjen tuki. Palveluna perhetyö sijoittuu sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapinnoille, mutta ennen kaikkea perheiden arjen keskelle. Perheen tukena – perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä (PETU) ‑tutkimushankkeessa[1] olemme keränneet aineistoa valtakunnallisen kyselyn avulla perhetyötä tekeviltä sekä siitä päättäviltä ammattilaisilta. Toisessa osahankkeessa haastattelimme perhetyön ammattilaisia, vanhempia, lapsia sekä nuoria, joilla oli kokemuksia perhetyöstä.
Mitä perhetyöllä saadaan aikaan?
PETU-tutkimushankkeen kyselyyn vastanneiden 445 perhetyön ammattilaisen näkemykset piirtävät varsin selkeän kokonaiskuvan perhetyöstä palveluna: perhetyö vaikuttaa monipuolisesti lasten, nuorten ja vanhempien hyvinvointiin. Ammattilaisten kokemusten mukaan on tavallista, että perhetyön vaikutuksena lapsen turvallisuudentunne vahvistuu, lapsi rohkaistuu puhumaan omista asioistaan ja saa lisää turvallisia aikuissuhteita. Myönteisiä muutoksia havaitaan myös lapsen itsesäätelyssä, itsetunnossa, arjen taidoissa ja perhesuhteissa.[2]
Haluamme nostaa hankkeen tulosten pohjalta esiin erityisesti lasten ja nuorten näkökulman ja aseman perhetyössä. Keräsimme PETU-hankkeessa lasten ja nuorten kokemuksia digitaalisissa työpajoissa Discordissa sekä yhdessä live-työpajassa. Kaikki työpajat toteutettiin kanssatutkijoiden kanssa. Tämä ei ollut vain metodologinen valinta, vaan myös kannanotto. Lasten ja nuorten kokemukset syntyvät ja tulevat jaettaviksi eri tavoin kuin aikuisten, ja tutkimuksen on mukauduttava tähän – ei toisinpäin.
“Verhon takana” – lasten ja nuorten näkymättömyyden kokemus perhetyössä
Lasten ja nuorten kuvauksissa perhetyöstä toistuu kokemus näkymättömyydestä: perhetyötä tehdään, mutta lapsen ääni hukkuu helposti vanhempien tarpeiden ja aikuisten välisten neuvottelujen keskellä. Lapset ja nuoret ovat perhetyössä osallisina ikään kuin “verhon takana”, jolla tarkoitamme sitä, että aikuiset toimivat hyvää tarkoittaen, mutta lasten ja nuorten kokemukset, huolet ja toiveet voivat helposti jäädä huomiotta aikuisten neuvotellessa asioista keskenään. Tämän seurauksena lapsen tai nuoren toiveet ja tarpeet eivät tule tunnistetuiksi eikä niihin vastata.
PETU-hankkeen tulokset osoittavatkin, että lasten ja nuorten toimijuutta perhetyössä on vahvistettava systemaattisesti. Kyse on myös laajemmasta rakenteellisesta ilmiöstä koskien lasten ja nuorten osallisuutta sosiaalipalveluissa ja siitä, kenen toimijuus tunnustetaan ensisijaiseksi.
Konkreettinen työväline lapsen osallisuuden tueksi perhetyöhön
Kehitimme hankkeessa lapsen ja nuorten osallisuuden tukemiseksi konkreettisen, lapsentahtisen työvälineen Minä, perheeni & perhetyö[3]. Työväline toimii ennen kaikkea ammattilaisen ja lapsen yhteisenä muistitauluna, jonka avulla lapsi ja työntekijät voivat tutustua toisiinsa, lapsi voi kertoa omista tarpeistaan ja toiveistaan sekä ammattilainen puolestaan voi kertoa perhetyöstä lapselle ja nuorelle ikätasoisesti. Työväline on tarkoitettu perhetyöhön sen varmistamiseksi, että lapsi ei kiireen keskellä jää ”verhon taakse” pohtimaan, mitä perhetyöntekijä tekee perheessä. Muistitaulun avulla lapsi tulee kohdatuksi toimijana, ei vain perheen osana.
Tiedämme, että ammattilaiset pyrkivät toteuttamaan perhetyötä lapsilähtöisesti. Lasten ja nuorten tarpeita huomioidaan esimerkiksi työskentelyn sisällön suunnittelussa. Tästä huolimatta näemme, että usein työskentely kohdentuu ensisijaisesti vanhempiin, vaikka perhetyö koskettaa aina myös perheen lasta tai lapsia. Lapsilla ja nuorilla on vain vähän vaikutusmahdollisuuksia perhetyön aikatauluihin tai esimerkiksi siihen, jatketaanko työskentelyä perheessä. Lisäksi perhetyön vaikutuksia arvioidaan pääasiassa vanhempien kanssa, toisinaan nuorten, mutta vain harvoin lasten kanssa. On siis varmistettava, että lapsille ja nuorille kerrotaan kehitystason mukaisesti, mitä perhetyö tarkoittaa ja mikä on perhetyöntekijän tehtävä.[4] Siksi onkin välttämätöntä, että perhetyön moninäkökulmaista kehittämistä ja tutkimista jatketaan myös tulevaisuudessa.
Lisätietoa
[1] Perheen tukena – perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä (PETU) -tutkimushanke on toteutettu vuosina 2023–2026. https://www.jyu.fi/fi/hankkeet/perheen-tukena-perhetyo-lapsi-ja-perhesosiaalityossa-petu
[2] Malinen, K., Kannasoja, S., Kiili, J., Möller, S., Ylönen, K., Lehto-Lundén, T., Svenlin, A.-R., & Vuolukka, K. (2025). Perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä: tutkimusraportti perhetyön ammattilaisten kyselytutkimuksesta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja, 348. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-794-8
[3] Perheen tukena – perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä (PETU) | Jyväskylän yliopisto
[4] Perheen tukena – Perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä (PETU) -tutkimushankkeen johtopäätökset ja suositukset Perheen tukena – perhetyö lapsi- ja perhesosiaalityössä (PETU) | Jyväskylän yliopisto
