Katri Viitasalo, Kaisa Palomäki ja Tytti Hytti
Etelä-Suomen erityisyys
Vaikka Suomi on pieni maa, suomalaisen sosiaalityön tutkimuksen kenttä on monimuotoinen. Yliopistoissa korostuvat erilaiset lähestymistavat ja tutkimusperinteet. Paikallisuus ja yhteys alueellisiin sosiaalipalveluihin saa yliopistotason tutkimuksessa erilaisia painotuksia eri puolilla maata.
Etelä-Suomi tarjoaa ainutlaatuisen ympäristön sosiaalityön tutkimukselle. Alueella asuu lähes 40 % Suomen väestöstä, ja sen monimuotoiset asuinympäristöt, jotka ulottuvat tiiviistä kaupunkikeskuksista maaseutumaisiin alueisiin, tarjoavat laajan kirjon sosiaalisia ilmiöitä ja palvelurakenteita.
Eriarvoisuus, maahanmuutto ja kaupunkiköyhyys ovat keskeisiä haasteita, mutta myös maaseudun palvelujen saavutettavuus ja yhteisöllisyyden muutokset vaativat huomiota. Tämä monimuotoinen konteksti haastaa tutkijoita työskentelemään yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa kehittääkseen innovatiivisia ja paikallisesti soveltuvia ratkaisuja. Helsingin yliopistossa sosiaalityön tieteenalalla painottuu käytäntötutkimus, joka korostaa yhteistoimintaa ja yhteistä tiedonmuodostusta. Tiivis yhteys käytännön ja tutkimuksen välillä on tärkeää molemmille tahoille (Isokuortti ym., 2025).
Kanssatutkijuuden idea
Kanssatutkijuus on periaate, joka viittaa siihen, että tutkimusta tehdään yhdessä niiden kanssa, joita tutkimus koskee. Tutkimusstrategiana se on osallistava ja pyrkii tiedontuotannon demokratisointiin (Kulmala ym., 2024). Sosiaalityön tutkimuksessa voidaan kanssatutkijuutta hyödyntää toteuttamalla tutkimusta yhdessä työntekijöiden, asiakkaiden ja tutkijoiden sekä muiden asiantuntijoiden kesken, erotuksena sille, että tehtäisiin tutkimusta heille tai heistä. Sitä voi pitää lähestymistapana, jolla varmistetaan, että tutkimus on relevanttia ja käytännönläheistä, ja että se vastaa todellisiin tarpeisiin. Vaikka kanssatutkijuuden idea saattaakin kuulostaa yksinkertaiselta, on kyseessä tutkimusstrategia, joka edellyttää reflektointia eikä itsessään vielä takaa tiedontuotannon inklusiivisuutta (Kulmala ym. 2024).
Askeleita tutkimuksen ideoinnissa
Meillä on kokemusta tutkimushankkeen valmistelusta kanssatutkijuuden keinoin. Aiheet nousevat käytännöstä, mutta merkityksen tuo se, miten niitä työstetään ja hiotaan yhdessä. Olemme voineet valmistella ja suunnitella tutkimusta yhteistyössä Etelä-Suomen aikuissosiaalityön verkoston kanssa.
Lähdimme liikkeelle ideoiden keruusta lomakekyselyn avulla. Kyselyllä haluttiin selvittää, millaisia tutkimustarpeita Etelä-Suomen alueen aikuissosiaalityössä olisi, mihin suuntaan tutkimusta halutaan kohdentaa ja mitä yhtäläisyyksiä eri alueiden toiveista olisi nähtävissä. Tutkimusaiheita sai esittää vapaasti, eikä niiden tarvinnut olla loppuun saakka hiottuja. Kokosimme aiheet yhteiseen keskusteluun aikuissosiaalityön verkostolle, jossa tehtiin valinnat aiheen suunnasta. Verkostojen lomassa aihetta on työstetty ja hiottu pienemmissä kokoonpanoissa. Myös tutkijoiden joukko on kasvanut matkan varrella. Ymmärrys tutkittavasta asiasta lisääntyy, kun sen äärellä ovat sekä tutkijat että käytännön tekijät.
Yhteistyössä ja kanssatutkijuudessa on perustana yhteinen arvostus. Yhteisen sävelen löytäminen ei aina ole helppoa, koska intressejä ja toiveita, niin tutkijoiden kuin hyvinvointialueidenkin suunnasta, on paljon. Mitä enemmän asioista keskustellaan, sitä helpommin sävel löytyy. Kun kaikki arvostavat toistensa osaamista ja näkemyksiä, syntyy synergiaa, joka vie tutkimusta eteenpäin. Käytännössä arvostus näkyy esimerkiksi siinä, kenelle tarjotaan tilaisuus ideoida yhteistä tekemistä tai tulla mukaan toteutukseen. Ammattilaisten ja asiakkaidenkin kokemuksia ja havaintoja pidetään yhtä tärkeinä kuin taitoa toteuttaa tutkimusta ja omata akateemista osaamista.
Lopuksi
Yhteistyön vahvistamiseksi tarvitaan pysyviä mutta joustavia rakenteita tutkimushankkeiden suunnitteluun käytäntölähtöisesti. Tämä tarkoittaa vuoropuhelua, verkostoitumista, yhteisiä työpajoja ja koulutuksia sekä avoimuutta ja luottamusta osapuolten välillä. Rakenteet ja toimivat prosessit sitouttavat osapuolia kanssatutkijuuteen ja näin syntyy hedelmällinen maaperä uudenlaiselle yhdessä tekemiselle ja kehitykselle.
Kirjoittajat
Katri Viitasalo, yliopistonlehtori, Helsinki Practice Research Centre (lv. 2025-2026 erikoistutkija INVEST/TY)
Tytti Hytti, erikoissuunnittelija, Socca
Kaisa Palomäki, kehittämispäällikkö, Socca
Lähteet
Isokuortti, N., Jäppinen, M., Haikonen, M., Hyrri, E., Pasanen, K., Alatalo, M., & Laakso-Kiviluoto, S. (2025). Asiakastyön ja tutkimuksen yhdistäminen vahvistaa sosiaalipalvelujen tutkimusperusteisuutta. Yhteiskuntapolitiikka 90:1. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150885/YP2501_Isokuorttiym.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kulmala, M., Venäläinen, S., Hietala, O., Nikula, K., & Koskivirta, I. (2024). Lived Experience as the Basis of Collaborative
Knowing. Inclusivity and Resistance to Stigma in Co-Research. International Journal of Qualitative Methods, 23. https://doi.org/10.1177/16094069241236271
