Kirjoittajat: Minna Rantalaiho, Projektipäällikkö, Helsingin kaupunki ja Kirsi Hokkila, Osallisuustyön asiantuntija, Osallisuuden aika ry, IntO – Integraatiota osallistaen. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien sosiaaliset innovaatiot –hanke (2025–2027).
Lapsen oikeuksien viikon teema muistuttaa meitä perustavanlaatuisesta asiasta: jokainen lapsi on arvokas. Lapsen arvo ei riipu hänen terveydestään, käyttäytymisestään, koulumenestyksestään tai siitä, kuinka paljon tukea hän tarvitsee. Se ei myöskään riipu siitä, kuinka vaikeita haasteita hän kohtaa tai kuinka paljon hänen auttamisensa vaatii yhteiskunnan voimavaroja. Jokainen lapsi on arvokas omana itsenään.
Suomessa jokaisella lapsella on oikeus tarvitsemiinsa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Osalle lapsista tämä tarkoittaa tuen ja hoidon lisäksi myös suojelua. Yhä useammin lastensuojelun asiakkaat tarvitsevat samanaikaisesti myös psykiatrista hoitoa. Tällöin puhutaan usein yhteisasiakkuudesta, jossa lapsi tai nuori on yhtä aikaa usean palvelun asiakkaana.
Näissä usein monimutkaisissa tilanteissa palvelujen yhteensovittaminen ei ole lisäarvo, vaan välttämättömyys, koska lasten hyvinvointi ei rakennu yksittäisissä palveluissa, vaan niiden muodostamassa kokonaisuudessa. Tässä blogissa pohdimme, mitä lapsen ehdoton arvo tarkoittaa palvelujen yhteensovittamisen näkökulmasta.
Palvelujen välinen yhteistyö ei ole valinta vaan velvollisuus
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi kesällä lastensuojelua koskeva ratkaisun, joka käsitteli lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian välisen yhteistyön toteutumista lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Ratkaisun sisältöä voidaan pitää vahvana muistutuksena siitä, että organisaatiorajat ylittävä yhteistyö ei ole hallinnollinen lisätehtävä, vaan osa lapsen oikeuksien toteutumista.
Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies tarkastelee asiaa ennen kaikkea lapsen oikeuksien näkökulmasta: lapsen edun sekä hänen tarvitsemiinsa palveluihin liittyvien oikeuksien kautta.
Lapsella on oikeus siihen, että hänen ympärillään olevat palvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden. Hän ei saisi joutua kantamaan seurauksia siitä, että palvelut eivät tee yhteistyötä tai vastuut jäävät epäselviksi.
Ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies myös korostaa, että lainsäädäntöön yhteistyön vaade on kirjoitettu velvoittavaan muotoon.
Tämä on merkittävä viesti. Kyse ei ole siitä, tehdäänkö yhteistyötä silloin, kun aikaa tai resursseja sattuu olemaan. Kyse on siitä, että yhteistyö on yksi keskeinen tapa toteuttaa lapsen oikeuksia. Lapsen oikeus tarvitsemiinsa palveluihin sisältää myös oikeuden siihen, että ammattilaiset muodostavat yhteisen tilannekuvan, jakavat tarpeellista tietoa ja kantavat vastuuta yhdessä silloin, kun lapsen tilanne sitä edellyttää.
Yhteinen suunnitelma tekee vastuun näkyväksi
Apulaisoikeusasiamies nostaa esiin yhteisen palvelutarpeen arvioinnin ja yhteisen suunnittelun merkityksen. Yhteinen suunnitelma ei ole pelkkä asiakirja, vaan väline, jonka avulla rakennetaan jaettua ymmärrystä siitä,
- mitä lapsi tarvitsee,
- mitä palveluilla tavoitellaan,
- kuka vastaa mistäkin,
- miten tavoitteiden saavuttamista seurataan.
Parhaimmillaan yhteinen suunnitelma kokoaa eri toimijat yhteisen tavoitteen äärelle ja tekee vastuista läpinäkyviä. Se on käytännön väline yhteisen vastuun rakentamiseen lapsen ympärille.
Lapsen oikeudet tarvitsevat myös toimivia rakenteita
Ratkaisun ehkä tärkein viesti on, ettei yhteistyö toteudu pelkän lainsäädännön voimalla. Tarvitaan myös rakenteita, jotka mahdollistavat yhteistyön käytännössä.
Tämä edellyttää yhteisiä toimintamalleja, säännöllisiä yhteistyöfoorumeita, yhdessä sovittuja toimintakäytäntöjä ja johdon tukea. Jos yhteistyö jää yksittäisten ammattilaisten aktiivisuuden varaan, lapsen oikeuksien toteutuminen muuttuu helposti sattumanvaraiseksi.
Juuri tähän IntO – Integraatiota osallistaen -hankkeessa pyritään. Kehitämme yhdessä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian ammattilaisten sekä nuorten kanssa toimintatapoja, jotka vahvistavat 13-17-vuotiaan yhteisasiakkaan palvelujen yhteensovittamista ja tukevat yhteistä vastuunottoa silloin, kun hän tarvitsee apua useilta eri toimijoilta. Tavoitteena on rakentaa pysyviä yhteistyön rakenteita, joiden avulla lapsen tarvitsema tuki voidaan muodostaa aidosti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi riippumatta siitä, kuinka monen palvelun osaamista hänen tilanteessaan tarvitaan.
Lopuksi
Lapsen näkökulmasta sillä ei ole merkitystä, kuuluuko hänen asiansa hallinnollisesti lastensuojelulle vai nuorisopsykiatrialle. Lapsen elämä on yksi kokonaisuus, eivätkä hänen tarpeensa jakaudu palvelujärjestelmän rakenteiden mukaisesti. Siksi myöskään tuen ja hoidon ei tulisi näyttäytyä tai toteutua lapselle erillisinä, hajanaisina ja toisistaan irrallisina palveluina.
Kun lapsen tarpeet ovat monimutkaisia, myös vastuun on oltava yhteinen. Siksi kysymys ei ole ensisijaisesti organisaatioiden välisen yhteistyön kehittämisestä, vaan lapsen oikeuksien toteuttamisesta käytännössä. Jokainen lapsi on arvokas, ja siksi myös palvelujärjestelmän on kyettävä toimimaan jokaisen lapsen näkökulmasta yhtenä kokonaisuutena.
Lapsen oikeuksien viikolla voimmekin kysyä itseltämme: rakentuvatko palvelumme organisaatioiden vai lasten tarpeiden ympärille? Jokainen askel kohti sujuvampaa yhteistyötä on samalla askel kohti lapsen oikeuksien parempaa toteutumista.
Lähteet
Blogi pohjautuu Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Mikko Sarjan 17.6.2026 tekemään ratkaisuun (EOAK/6893/2025) ”Lapsen terveydenhuollon järjestäminen lastensuojelun asiakkaille”.
Tietoa hankkeesta
IntO – Integraatiota osallistaen. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien sosiaaliset innovaatiot -hankkeen tavoitteena on pysyvä parannus Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin lastensuojelun sekä HUS nuorisopsykiatrian integroidussa asiakas- ja potilastyössä. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama. Lisätietoja www.socca.fi/into

