Kirjoittaja: geriatri, ylilääkäri Niina Hyvärinen, Vantaa-Keravan hyvinvointialue
Kaikkiin eteneviin muistisairauksiin liittyy ajoittaisia käytösoireita. Käytösoireet voivat olla luonteeltaan passiivisia kuten apatia ja eristäytyminen, mutta esimerkiksi iltaa kohden lisääntyvä levottomuus, touhuilu, agitaatio ja harhaluuloisuus ovat varsin tavallisia. Erityisesti fronto-temporaaliseen dementiaan, Lewyn kappale -tautiin ja alkoholidementiaan liittyy usein vaikeitakin käytösoireita, mutta niitä esiintyy toki myös Alzheimerin taudissa ja verisuoniperäisissä muistisairauksissa.
Mitä käytösoire kertoo tilanteesta?
Käytösoire on usein jonkin ulkoisen tarpeen tai tapahtuman laukaisemaa. Ensimmäiseksi tulisikin pohtia, missä tilanteessa ja minkä ärsykkeen laukaisemana käytösoireita esiintyy. Mitä tapahtui silloin, kun käytösoireita ilmeni? Mitä asiakas oli tekemässä? Mitä hoitaja oli tekemässä? Missä tilanteessa oltiin?
Jos asiakas vastustelee hoitotoimia kuten esimerkiksi peseytymistä, kannattaa pohtia, löytyisikö vastustuksen juurisyytä. Ymmärtääkö asiakas enää puhetta? Tekevätkö hoitotoimet hänelle kipeää? Kokeeko hän hetken vääräksi, onko hän häveliäs tai miten asia on aiemmin kotona asuessa hoitunut?
Käytösoireiden lääkkeetön hoito edellyttää potilaan taustan ja elämänkaaren ymmärrystä. Jos ihminen on aina halunnut ensin juoda aamukahvin, sitten käydä wc:ssä ja käydä suihkussa vasta illalla, hoivakodissa tavoitteena on elää edelleen asukkaan itsensä näköistä elämää ja päivää voi rytmittää asukkaalle tuttuun ja tavalliseen tapaan.
Elämäntarinan tunteminen auttaa hoidossa
Työhistoriasta voi löytyä oljenkorsi, jolla levoton muuttuu levollisemmaksi. Vanha arkkitehti sai hoivakodissa eteensä rakennuspiirustuksia tarkastettavakseen ja kynäili erilaisia merkintöjä tunteja päivässä. Kissaihminen rauhoittui kissapehmoa hoitamalla. Entinen siivoja sai rätin käteensä ja pyyhki pöytiä. Käsityöihminen saa lankaa ja virkkuukoukun. Muusikko saa huoneeseensa instrumenttinsa. Sillä ”syntyykö jotain” ei ole merkitystä vaan osallistuminen ja tekeminen on merkityksellistä. Ihmisellä on tarve kuulua jonnekin, osallistua ja olla hyödyksi.
Taustasta voi löytyä työkaluja. Vanha alkoholisti, jota ei saatu suihkuun millään, sai saunavuoron, kylpytakin ja kylmän alkoholittoman saunakaljan – peseytyminen alkoi sujumaan taas ongelmitta. Metsästäjä, jolle koira oli ollut läheisin ystävä vuosikymmenet, rauhoittui kun hoitajan koira kävi silloin tällöin kylässä ja puhe käännettiin hankalina hetkinä koiran kuulumisiin ja suunnitelmiin sen ulkoiluttamisesta.
On tärkeä tunnistaa ja löytää yhteinen kieli. Duunarin kanssa yhteisymmärrys voi löytyä karkeallakin ilmaisulla ja parilla ärräpäälläkin höystettynä, kun taas pankinjohtajan rouva asettuu yhteiseloon, kun häntä rouvitellaan, kutsutaan kohteliaasti aamukahville, ehdotetaan kauneusunia ja kysytään, sopisiko rouvalle suihku ennen lounasta vai sen jälkeen, laitetaanko kynsilakkaa, papiljotit vai olisiko se vain huulipunaa?
Käytösoireista keskustelu työyhteisön sisällä on usein hyödyllistä. Tavallisesti käy ilmi, että siinä missä yksi kokee pärjäävänsä asukkaan kanssa vallan mainiosti, on jollakulla toisella vaikeuksia liki jokaisessa vuorossaan. Tällöin on tärkeää miettiä, mitä toinen hoitaja tekee toisin tai miksi ja miten on näin? Voisiko onnistunutta kohtaamista ja tilanteita sanoittaa auki ja kopioida, onnistuisiko hoito helpommin näin muiltakin?
Milloin lääkärin apua tarvitaan ja miten konsultaatioon kannattaa valmistautua?
Hoitajan ei kuitenkaan kuulu pelätä töihin tulemista ja asukkaan kohtaamista, eikä toisten asukkaiden pidä pelätä kanssa-asukastaan. Mikäli lääkkeettömin keinoin ratkaisua tilanteeseen ei löydy, on aika ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa. Käytösoireiden hoito ei yleensä ole päivystyksellistä eikä aivan kiireellistäkään. Parasta on, jos asia voidaan keskustella kiireettä seuraavan soittokierron yhteydessä.
Kun konsultoit lääkäriä käytösoireista, tee ennakolta hoitotyön yhteenveto ja tarkastele päivittäismerkintöjä ainakin edeltävän kahden viikon ajalta.
Kirjaa vähintään seuraavat asiat:
- Koska käytösoireet alkoivat? Tapahtuiko silloin jotain erityistä? Mitä?
- Jos käytösoireita on ollut kuukausia tai jopa vuosia, mitä omaiset osaavat kertoa? Onko ihminen ollut aina mielialtaan ärtyisä, kielteinen, omaehtoinen, muuta? Mistä hän pitää, mikä läheisten mielestä auttaa?
- Kuinka usein käytösoireita on? Milloin viimeksi? Kuinka usein viikossa, kuinka monta kertaa kuukaudessa?
- Miten käytösoire ilmenee? Mitä tapahtuu ennen kuin käytösoire ilmenee? Mitä on tehty silloin, kun käytösoire ilmenee? Auttaako se?
- Kuka kärsii käytösoireesta? Asukas itse? Toiset asukkaat? Hoitajat? Läheiset? Mitä käytösoire aiheuttaa?
Lääkärin katsetta ei kannata kaventaa ehdottamalla suoraan tiettyä lääkettä tai rajoitustoimia. Mikäli kysymys on suppea ”saisiko Opamoxia?”, lääkäri vastaa suppeasti ”saa” tai ”ei saa.” Jos kysymys on sen sijaan avoin ”meillä on tällainen ongelma, mitä voisimme tehdä?”, vastauskin on luultavasti parempi.
Konsultaatio, jossa pyydetään vain esimerkiksi hygieniahaalaria, lupaa rajoittaa liikkumista tai ehdotetaan ”kemiallista sitomista” antipsykooteilla tai rauhoittavilla vedoten kestoltaan ja määrältään epämääräisiin käytösoireisiin, on tasoltaan riittämätön ja epäasiallinen. Pystymme yhdessä parempaan!
Blogi perustuu Etelä-Suomen yhteistyöalueen ammattilaisille suunnatun koulutussarjan ensimmäiseen osaan. Koulutussarja käsittelee eri näkökulmista palveluasumiseen liittyviä haastavia asiakas- ja omaistilanteita. Koulutussarjalla vastataan Soccan keväällä 2026 julkaisemassa Ikääntyneiden palveluasumisen henkilöstön osaamiskartoituksessa nousseisiin ammattilaisten osaamisen kehittämisen toiveisiin ja tarpeisiin.
