Blogin syöttösivu
Lastensuojelu lapsen etuna (ETU) tutkimuksen -blogi
Hyvinvointialueiden asiakasvalinta ja organisaatiokulttuuri
Tutkijat Minna Veistilä ja Eveliina Heino ja Minna Veistilä tarkastelevat Lastensuojelu lapsen etuna? -hankkeessa (ETU-tutkimus) lapsen palvelutarpeen arviointia sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden järjestämän ja tuottaman palvelun johtamisena. Esihenkilöhaastattelujen alustavia tutkimustuloksia esiteltiin webinaarissa 9.9.22. Tilaisuudessa pohdittiin muun muassa organisaatioiden institutionaalista tehtävää lapsiperheiden palvelutarpeen ja lastensuojelun tarpeen arvioinnin järjestämisessä.
![Tienviitta ja teksti Blogi lastensuojelu lapsen etuna tutkimus](files/9580/522/Blogikuva_ETU.png)
Lapsiperhepalveluiden ja lastensuojelun esihenkilöt johtavat lasten palvelutarpeiden arviointia ja näin toimiessaan toimeenpanevat sosiaalihuollon järjestämisvastuulla olevaa tehtävää, jonka kautta asiakasvalinta käytännössä tehdään. Tutkimuksessamme haastattelimme kuntien ja kuntayhtymien johtavia sosiaalityöntekijöiltä ja palvelupäälliköitä ja kysyimme, miten he tämän tehtävän tällä hetkellä näkevät.
Alustavien tutkimustulosten mukaan arviointi oli organisoitu esihenkilöiden edustamissa organisaatioissa eri tavoin – yleisimmin kuitenkin keskitettynä erillisiin arviointiyksiköihin, joissa sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan muodostama työpari toteutti arviointitehtävää, tarvittaessa yhteistyössä muiden lapsen ja perheen lähellä olevien toimijoiden kanssa. Keskitetyn palvelun eduksi on aiemmissa tutkimuksissa todettu asiantuntijuuden ja osaamisen kasautuminen, mutta sen haasteita ovat palveluiden pirstoutuminen, siiloutuminen ja osaoptimointi. Tällä tarkoitetaan sitä, että näkemys laaja-alaisemmasta palvelukokonaisuudesta saattaa hämärtyä ja - esimerkiksi talouden reunaehtojen ohjatessa toimintaa - voidaan keskittyä tekemään sellaisia asioita, jotka tuottavat etua omalle yksikölle tai asiakkaalle, huomaamatta, että samalla saatetaan tuottaa haittaa jollekin toiselle yksikölle tai asiakkaalle.
Esihenkilöt kertoivat kuitenkin tässä tutkimuksessa, että siihen, tuleeko lapsesta lastensuojelun vai lapsiperhepalvelujen asiakas, vaikuttavat organisointitavan sijaan eniten organisaatiokulttuuri ja yksittäisen työntekijän harkinta. Esihenkilöiden näkemys yksittäisen työntekijän harkinnan merkityksestä asiakkaaksi valikoitumiselle liittyy hankkeemme tutkimussuuntaan, jossa Jenni Repo ja Tarja Pösö pohtivat arvioinnin samanlaisuuden ja erilaisuuden merkityksiä ja seurauksia.
Tutkimushaastatteluissa
ei kysytty jatkokysymystä siitä, miten esihenkilöt määrittelevät
organisaatiokulttuurin. Organisaatiokulttuuritutkimuksen perusteella sen
voidaan ajatella olevan osa organisaation sosiaalista kontekstia ja ilmenevän
organisaation arvoissa, uskomuksissa, normeissa, asenteissa ja traditioissa.
Organisaatiokulttuurin merkitys palvelujen asiakkuuteen valikoitumiselle
haastaa meidät miettimään sitä, miten hyvinvointialueet uusina organisaatioina
rakentavat ja tunnistavat kulttuuriaan. Tulevat hyvinvointialueet ovat
parhaillaan strategiatyössään määritelleet arvojaan, missioitaan ja visioitaan
sekä palvelustrategioissaan konkretisoineet tavoitteitaan. Onkin syytä kysyä, miten
hyvinvointialueet huolehtivat siitä, että organisaatioiden muuttuva sosiaalinen
konteksti organisaatiokulttuureineen tukee näiden strategisten tavoitteiden
saavuttamista.
Kirjoittajat:
Minna Veistilä ja Eveliina Heino ovat tutkijatohtoreita Tampereen yliopistossa.
ETU-tutkimushanke järjesti Koronapandemia ja organisaatiot arvioinnissa -webinaarin 9.9.22 kello 12.30–14.00.
VTR-rahoitteisesta ETU-tutkimuksesta vastaa Tampereen yliopisto ja tutkimuksen hallinnollisesta kokonaisuudesta vastaa Socca. Lisätietoa ETU-tutkimushankkeesta (socca.fi)