Erikoissuunnittelija Johanna Vaitomaa, IntO – Integraatiota osallistaen. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien sosiaaliset innovaatiot –hanke (2025–2027).
Integraatiolla tarkoitetaan muun muassa palveluiden, toimintatapojen ja ammatillisen osaamisen yhteensovittamista niin, että asiakkaan tarvitsema tuki muodostaa mahdollisimman sujuvan kokonaisuuden. Sen tavoitteena on vähentää palvelujärjestelmän pirstaleisuutta, ehkäistä asiakkaan putoamista palveluiden väliin ja parantaa tuen laatua sekä vaikuttavuutta. Erityisen tärkeää integroiva työtapa on silloin, kun nuoren tilanteessa on useita samanaikaisia hyvinvointiin ja arjessa pärjäämiseen liittyviä haasteita.
Onnistunut integraatio edellyttää yhteistä arvopohjaa. Pelkkä rakenteellinen yhteistyö ei riitä, jos toimijat eivät jaa käsitystä yhteistyön tavoitteista ja toimintaperiaatteista. Tätä kutsutaan normatiiviseksi integraatioksi: yhteiseksi ymmärrykseksi siitä, miksi yhteistyötä tehdään ja mitä sillä tavoitellaan. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyössä yhteisenä tavoitteena tulisi olla nuoren kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Se onnistuu sitoutumalla yhteisiin toimintaperiaatteisiin, sinnikkyydellä niissäkin kohdassa, kun ei ymmärrä toisen toimintaa ja yhteistä suuntaa on vaikea löytää.
Vuorovaikutus on integraation ydin ja luottamus sen liima
Yksi tärkeimmistä integraation onnistumisen edellytyksistä on vuorovaikutus. Monialainen yhteistyö rakentuu luottamuksesta, avoimesta keskustelusta ja kyvystä käydä myös vaikeita rajaneuvotteluja. Ammattilaisen on pystyttävä vastaamaan kysymykseen: miksi juuri minun kuuluu osallistua tähän yhteistyöhön ja mitä lisäarvoa tuon yhteiseen työskentelyyn?
Yhtä tärkeää on, että myös nuori tietää, ketkä hänen asioissaan ovat mukana ja miksi. Luottamus on yhteistyön liima. Toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö ammattilaisten välillä lisää myös nuoren luottamusta ja sitoutumista hoitoon ja tukeen.
Toiminnallinen integraatio syntyy arjen yhteistyössä
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyössä integraatio ei synny organisaatiokaavioita muuttamalla. Selkeä johtaminen, rakenteet ja resurssit ovat kuitenkin välttämättömiä yhteistyön mahdollistajia. Ratkaisevaa on toiminnallinen integraatio: mitä tapahtuu asiakkaan ympärillä olevien ammattilaisten yhteistyössä.
Tällainen työ edellyttää suhdeasiantuntijuutta. Ammattilaisen on kyettävä tunnistamaan oman osaamisensa rajat ja hyödyntämään muiden toimijoiden tietoa ja näkökulmia. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä, nuorisopsykiatrian lääkäri, opettaja tai sijaishuoltopaikan ohjaaja näkevät kukin nuoren elämästä erilaisia puolia. Vasta näiden näkökulmien yhdistäminen nuoren ja perheen kokemustietoon mahdollistaa riittävän laajan ymmärryksen nuoren tilanteesta.
Integraatio toteutuu viime kädessä kohtaamisissa, joissa nuori, hänen läheisensä ja eri toimijat rakentavat yhteistä ymmärrystä tilanteesta ja sopivat yhteisestä suunnasta.
Asiakaslähtöisyys onkin integraation tärkein periaate. Nuorta ei tule nähdä yhteistyön kohteena, vaan aktiivisena toimijana omassa asiassaan. Hänen kokemuksensa, toiveensa ja näkemyksensä ovat välttämätön osa yhteistä ymmärrystä. Samalla yhteistyöhön tulee ottaa mukaan nuorelle tärkeät ihmiset aina, kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Ammattilaisten tehtävä on varmistaa riittävän turvallinen ja kannatteleva ilmapiiri nuoren toimijuuden vahvistumiselle.
Nuoren pallottelusta yhteisen vastuun kantamiseen
Liian usein aikaa kuluu neuvotteluihin siitä, kenen vastuulla nuoren ”ongelma” on, kenen kuuluu vastata palvelun järjestämisestä ja millä resursseilla. Yhteistyö ei kuitenkaan tarkoita vastuiden hämärtymistä. Jokaisella ammattilaisella on edelleen oma perustehtävänsä, osaamisensa ja vastuunsa. Integroiva työtapa ei poista ammattirajoja, mutta se haastaa ylittämään niitä silloin, kun lapsen etu sitä edellyttää.
Keskeistä on siirtyminen rajojen vartioimisesta yhteisen vastuun kantamiseen. Nuoren näkökulmasta olennaisempaa on, että ammattilaiset sitoutuvat yhdessä edistämään hänen hyvinvointiaan.
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian integraatio ei tapahdu organisaatiokaavioita muuttamalla. Se on tapa ajatella vastuuta yhdessä ja edellyttää nuoren asettamista aidosti yhteistyön keskiöön.
Yhteistyön arvo näkyy nuoren arjessa
Integraatio vaatii aikaa, johtamista, yhteistyötä tukevia rakenteita, resursseja ja sitoutumista. Siksi sitä ei kannata toteuttaa itseisarvona tai kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Resursseja on järkevää kohdentaa erityisesti niihin tilanteisiin, joissa nuoren hoidon ja tuen tarpeet ovat niin kompleksisia, ettei yksittäinen palvelu pysty niihin yksin vastaamaan.
Tule kuulemaan lisää aiheesta IntO-hankkeen webinaariin 27.11. klo 9-11.30
Webinaarissa pohditaan, miten lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian integraatio rakentuu arjen työssä ja mitä tarvitaan yhteisen tavoitteen, sujuvien yhteistyökäytäntöjen ja ennakoivan tuen toteuttamiseksi.
Lisätietoja ja ilmoittautuminen
Tietoa hankkeesta
IntO – Integraatiota osallistaen. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien sosiaaliset innovaatiot -hankkeen tavoitteena on pysyvä parannus Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin lastensuojelun sekä HUS nuorisopsykiatrian integroidussa asiakas- ja potilastyössä. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama. Lisätietoja www.socca.fi/into
Lähteet
Blogin kirjoittamisessa on hyödynnetty integraatiota käsitteleviä tutkimuksia.
Raitakari, S., Räsänen, J.-M., Kostiainen, T., & Juhila, K. (2019) Integroiva työtapa muotoutuvassa perhekeskuskontekstissa. Tampere, Tampereen yliopisto.
Raitakari, Suvi (2025) Integraatiokeskustelun kriittisiä jäsennyksiä. Teoksessa A. Ritala-Koskinen, J-M. Räsänen & A. Salo (toim.) 2025. Sosiaalityö ja sote-integraatio. Tampere: Tampere University Press, 16–44.
Timperi, Tiina (2022) Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22.
Pasanen, Kaisa (2026)Exploring collaboration in co-located health and social services – A case study of multidisciplinary knowledge practices. Väitöstutkimus. Helsingin yliopisto. Helsinki Practice Research Publications; 7/2026.
