Tytti Hytti
Sosiaalihuollon johtajien kokema puristus hyvinvointialueilla
PURJO-hanke (Johtajat puristuksessa – sosiaalihuollon johtaminen ja sen tulevaisuus hyvinvointialueilla) toi alaseminaarissa esiin, että sosiaalihuollon johtajien kokema puristus liittyy ensisijaisesti toimintaympäristöön, ei yksilöihin. Keväällä 2024 osana tutkimushanketta toteutettuun kyselyyn vastasi 358 sosiaalihuollon johtajaa. Paineita vähensivät mahdollisuus vaikuttaa oman työn määrään ja sisältöön sekä eettisen johtamisen saama tuki. Eettinen kuormitus, toimintaympäristön vaatimukset ja taloudelliset reunaehdot puolestaan lisäsivät puristusta. Strategisen johtamisen vahva painottuminen koettiin kuormittavana erityisesti hyvinvointialueiden alkuvaiheessa, jolloin samanaikaisesti tehtiin laajoja rakenteellisia uudistuksia.
Ryhmäkeskusteluissa korostui ylemmän johdon rooli tulevaisuususkon vahvistajana. Jatkuvan talouspuheen, lisääntyneiden kontrollikäytäntöjen sekä päätöksenteon monitasoisuuden koettiin kuormittaneen johtamistyötä. Tarpeellisena nähtiin johtajien työnhallinnan vahvistaminen ja ajan turvaaminen johtamisajattelulle.
Tutkimustulokset osoittavat, että painekokemuksilla on yhteys stressiin ja aikeisiin vaihtaa työtä. Samalla yhteensovittava johtaminen on vasta muotoutumassa hyvinvointialueilla ja vaatii aikaa, tilaa ja tahtoa. PURJO-hankkeen politiikkasuosituksissa korostetaan sosiaalihuollon aseman vahvistamista hyvinvointialueiden johtamisessa ja päätöksenteossa, johtajien painekokemusten rakenteellisten juurisyiden tunnistamista, yhteensovittavan johtamisen edistämistä sekä sosiaalihuollon tiedontuotannon parempaa hyödyntämistä tiedolla johtamisen tukena.
Näyttöön perustuva toiminta edellyttää rakenteita ja johtamista
Näyttöön perustuva toiminta ja suositukset ‑alaseminaarissa pohdittiin, miten näyttöön perustuvaa toimintaa voidaan edistää aikuissosiaalityössä ja millaisia reunaehtoja se vaatii toteutuakseen käytännössä. Näyttö ymmärrettiin parhaana saatavilla olevana tietona. Suositusten nähtiin perustuvan yksittäisiä tutkimuksia laajempiin, systemaattisiin ja korkeatasoisiin tutkimuskoonteihin.
Keskusteluissa nousi esiin, että näyttöön perustuva toiminta voi parhaimmillaan yhtenäistää aikuissosiaalityön käytäntöjä, vahvistaa työn laatua ja tasalaatuisuutta sekä tarjota aiempaa vahvemman ja selkeämmän perustan aikuissosiaalityön resurssien perustelemiselle. Samalla osallistujat kantoivat huolta työskentelyn kokonaisvaltaisuuden heikkenemisestä, luovuuden ja joustavuuden vähenemisestä sekä liiallisesta teknistymisestä. Lisäksi näytön saaminen ja näyttöön perustuvien toimintamallien käyttöönotto nähtiin haastavana.
Keskeinen viesti oli, että näyttöön perustuva toiminta ei voi nojata yksittäisten sosiaalityöntekijöiden kiinnostukseen tai jaksamiseen. Sen edistäminen edellyttää johdon selkeää tahtotilaa, pysyvää rahoitusta ja selkeitä vastuutahoja. Osallistujat korostivat henkilöstön jatkuvaa koulutusta sekä työaikaan sisältyvää aikaa tutkimustiedon etsimiseen ja soveltamiseen sekä suositusten omaksumiseen. Toimivina käytäntöinä mainittiin tutkimusaamukahvit sekä erilaiset tutkimus- ja lukupiirit.
Rakenteellinen sosiaalityö tuo arjen tiedon näkyviin
Rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin alaseminaarissa keskityttiin tapoihin tuottaa ja hyödyntää tietoa, joka nousee suoraan asiakastyön arjesta. Sosiaalista raportointia voidaan toteuttaa monin tavoin: asiantuntijatyönä, tiimeissä tai useamman hyvinvointialueen yhteistyönä. Ratkaisevaa on kokemus siitä, että tuotettua tietoa myös aidosti hyödynnetään.
Keskusteluissa korostui ajatus siitä, että johto on pitkälti asiakastyötä tekevien ammattilaisten tuottaman tiedon varassa. Rakenteellisen sosiaalityön keinoin voidaan tuoda esiin ilmiöitä, joita muuten ei välttämättä tavoiteta päätöksenteossa. Rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisen tueksi toivottiin hyvinvointialuetasoisten toteutussuunnitelmien lisäksi yksikkökohtaisia toimintasuunnitelmia, jotka kytkisivät tiedontuotannon osaksi arjen johtamista ja kehittämistä.
Digitaalinen kehittäminen edellyttää sosiaalihuollon ääntä
Digiosallisuutta ja digitalisaatiota käsittelevässä alaseminaarissa nousi esiin jännite digitalisaation hyötyjen ja siihen liittyvien riskien välillä. Digitaaliset palvelut voivat parantaa saavutettavuutta ja sujuvoittaa toimintaa, mutta samalla ne hyödyttävät erityisesti niitä asiakkaita, joilla on jo valmiiksi digiosaamista ja tarvittavia resursseja. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat voivat jäädä digitalisaation myötä entistä helpommin palvelujen ulottumattomiin.
Digitaalisten palvelujen kehittämisessä korostuu tarve integroida kehittämistyöhön aina myös sosiaalityön substanssin edustajat. Digiratkaisut ja niiden käyttöönotto eivät ole pelkästään teknisiä kysymyksiä, vaan ne merkitsevät muutoksia toimintaan ja toimintatapoihin. Onnistuminen edellyttää työn sisältöjen ja asiakastyön ymmärtämistä. Sosiaalityön eettisten periaatteiden huomioiminen on välttämätöntä kaikissa digitaalisten palvelujen kehittämisen ja käytön vaiheissa. Erityisen tärkeää tämä on, kun hyödynnetään tekoälyyn perustuvaa teknologiaa.
Parempi saatavuus ei poista pitovoimatyön tarvetta
Sosiaalityön pitovoima ja vaihtuvuus -alaseminaarissa todettiin, että sosiaalityöntekijöiden saatavuus on viime aikoina parantunut ja vaihtuvuus monin paikoin vähentynyt. Tämä näkyy esihenkilötyössä lisääntyneenä ennakoitavuutena ja parempina mahdollisuuksina turvata asiakastyön jatkuvuus. Samalla muistutettiin, että pitovoima ei synny itsestään eikä yksittäisistä keinoista. Keskeisiksi pitovoimatekijöiksi tunnistettiin hyvä perehdytys, yhteydenpito ennen työn alkamista, toimiva työyhteisö, ammatillisen kasvun mahdollisuudet sekä suurempien hyvinvointialueiden tarjoama joustavuus. Johtamisen näkökulmasta pitovoima edellyttää pitkäjänteisiä ratkaisuja ja arjen työoloihin panostamista.
Lopuksi
Esihenkilöiden ja johdon rooli on keskeinen aikuissosiaalityön tulevaisuuden rakentamisessa. Johtajien kokema puristus, näyttöön perustuvan toiminnan edellytykset, rakenteellisen sosiaalityön merkitys, digikehittämisen eettiset kysymykset sekä pitovoiman pitkäjänteinen vahvistaminen kietoutuvat yhteen arjen johtamiskäytännöissä. Näissä luodaan toimintaedellytykset ja perusta vaikuttavalle aikuissosiaalityölle.
