Poikkeukselliset olot eivät kuitenkaan hidastaneet Soccan toiminnan uudistumista. Vuoden aikana valmisteltiin muutoksia, jotka tähtäsivät sosiaalihuollon kehittämisen, tutkimuksen ja koulutuksen vahvempaan koordinaatioon Uudellamaalla. Socca, Sosiaalitaito ja Verso tiivistivät yhteistyötään ja syntyi yhteinen tahtotila toiminnan kokoamisesta yhteiseen organisaatioon. Uudet tuulet puhalsivat myös sosiaalityön käytäntötutkimuksessa. Helsingin yliopisto esitteli syksyllä suunnitelman selkiyttää ja vahvistaa käytäntötutkimuksen rakenteita. Heikki Waris -instituutti ja Mathilda Wrede -instituutti sulautuisivat uuteen, sosiaalityön tieteenalan johtamaan kolmikieliseen Helsinki Practice Research Centreen. Suunnitelma sai yksimielisen kannatuksen ja kiitosta myös nykyistä Heikki Waris -instituuttia rahoittavilta kunnilta.

Kesäkuussa eduskunta hyväksyi lopulta sote-uudistusta koskevan lakipaketin. Uudistus saattoi myös sosiaalialan osaamiskeskusten tulevaisuuden epävarmaan tilaan. Uuden lainsäädännön mukaan hyvinvointialueilla on vastuu järjestää tutkimus- ja kehittämistoiminta haluamallaan tavalla ja sopia keskenään myös YTA-tasoisesta toiminnasta. 

Ihmettelyä herätti, mitä mahtaa käydä sosiaalialan osaamiskeskuksille tässä myllerryksessä. Kyseltiin lakkautetaanko laki sosiaalialan osaamiskeskuksista, katoaako valtionavustus tai yhdistetäänkö sosiaalialan osaamiskeskukset isommiksi koko yhteistyöaluetta koskeviksi? Ei kuitenkaan ollut epäilystä siitä, etteikö sosiaalihuollon tutkimusta tai kehittämistoimintaa pidettäisi valtakunnassa tärkeänä.  Eduskunta otti sote-lainsäädäntöä hyväksyessään vahvan kannan, että sosiaalihuoltoon on luotava yliopistosairaaloita vastaava tutkimuksen, kehittämisen, koulutuksen ja innovaatiotoiminnan rakenne. Kirjaus vahvisti uskoa tulevaisuuteen ja auttoi visioimaan myös Soccan tulevaisuutta.

Vuosi päättyi yllätykseen. HUS julkaisi oman organisaatiouudistuksensa ja teki myös Soccan asemaa koskevan päätöksen. Socca siirtyisi vuoden 2022 alusta uuteen Aluepalveluyksikköön, jonka tehtävä olisi huolehtia alueellisesta yhteistyötä kullakin uudella hyvinvointialueella. Vasta seuraava vuosi osoittaisi, edistikö vai haittasiko tämä mahdollisuuksia sosiaalihuollon kehittämiselle ja tutkimukselle.

Tämä on viimeinen toimintakertomus, jota saan olla tekemässä. Monet asiat ovat hyvällä uralla ja näköpiirissä siintävät uudistuvat sosiaalipalvelut ja tiivistyvä yhteistyö terveydenhuollon kanssa.  Kiitän lämpimästi työtovereita ja yhteistyökumppaneita kaikesta, mitä olemme vuosien varrella yhdessä tehneet, paljon hyviä muistoja vien mukanani. Samalla toivotan rohkeutta tuleviin koitoksiin. 

Pirjo Marjamäki