Uusia tutkimusartikkeleita lapsen tilanteen arvioinnista ETU-tutkimuksessa

Uudet artikkelit käsittelevät palvelutarpeen arvioinnin yhdenmukaisuutta ammatillisen kuvittelun näkökulmasta ja lapsen tilanteen arviointia käsityömäisenä arviointikäytäntönä. Tutkimukset on tehty Lastensuojelu lapsen etuna (ETU) -tutkimushankkeessa.

Palvelutarpeiden arvioinnin yhdenmukaisuus perhesosiaalityön ja lastensuojelun rajapinnoilla: Ammatillisen kuvittelun näkökulma

Artikkelin aineisto koostuu 28:sta tapausesimerkkiin pohjaavasta ryhmähaastattelusta. Tuloksissa korostuu ammattilaisten jaettu näkemys siitä, että tapausesimerkeissä orientoidutaan lisätiedon hankkimiseen, tiedon testaamiseen sekä jokaisen perheenjäsenen tapaamiseen. 

Yhdenmukaisuus näkyykin arvioinnin tekemisen tietointensiivisen tapaus- ja yksilökohtaisuuden korostamisena. Tämän vuoksi lapsen ja perheen tilanteen arvioinnista puhutaan ehdollisesti ja valmiiden tulkintojen ja ratkaisuiden esittämisestä vetäydytään. 

Miten arvioinnissa työstetään tapaus- ja yksilökohtaisia asioita ja miten niille annetaan tilaa, voisikin olla yksi niistä asioista, joita tulisi seurata palvelujärjestelmässä silloin, kun ollaan kiinnostuneita arviointien yhdenmukaisuudesta.

Repo, Jenni & Pösö, Tarja (2024) Palvelutarpeiden arvioinnin yhdenmukaisuus perhesosiaalityön ja lastensuojelun rajapinnoilla: ammatillisen kuvittelun näkökulma. Hallinnon tutkimus 43(1), 6-19.

Tutustu artikkeliin tästä

Lapsen tilanteen arviointi käsityömäisenä arviointikäytäntönä

Artikkelissa tarkastellaan arviointikäytäntöä silloin, kun arvioidaan lapsen tilannetta sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapinnassa. Kysymyksiä ovat, millaisista elementeistä arviointi koostuu ja miten ammattilaiset vievät arvioinnin läpi. 

Lapsen tilannetta arvioidessaan ammattilaiset pyrkivät analysoimaan kokonaisvaltaisesti lapsen elinolosuhteita, esiin tulevia riskejä ja tukevia elementtejä. Sosiaalityöntekijän on analysoitava tietoja kriittisesti ja luotava oikea "kuva" lapsen tilanteesta ja tarpeista. Arviointikäytäntö näyttäytyy myös lapsen ja perheen tukemisen ja suojelemisen punnintana.

Artikkeli pohjautuu lapsi- ja perhepalveluissa työskentelevien ammattilaisten ryhmähaastatteluihin (120 osallistujaa). 

Arviointikäytännön tunnistettiin sisältävän seuraavat elementit:

1. Yksilöllinen ja kokonaisvaltainen arviointi
2. Pysyvät ja muuttuvat rakenteet
3. Ristiriitainen tai yhteinen ymmärrys
4. Epäspesifinen oikeudellinen ohjaus 

Näin ollen ammattilaiset ”räätälöivät” arviointia ja yhdistävät eri arviointielementtejä tapauskohtaisesti arviointiprosessin aikana. Arviointiprosessin sisältämä räätälöinti liittyy arvioitavaan tapaukseen, päätöksentekijään, organisatoriseen sekä ulkoisiin tekijöihin. Tämä jättää runsaasti tilaa ammatilliselle harkinnalle.

Lapsen tilanteen arviointi käsityömäisenä arviointikäytäntönä: Lamponen, Tuuli & Aarnio, Noora (2024) Social workers’ assessment of a child’s need for services as ‘craftwork’ practice. Journal of Social Work Practice.

Tutustu artikkeliin tästä

Aiemmat artikkelit

Tutustu ETU-tutkimuksesta aiemmin julkaistuihin artikkeleihin täältä.

Tietoa ETU-hankkeesta

Tutkimuksen tavoitteena oli vuosina 2021-2022 selvittää lapsen tilanteeseen liittyvää tietoa, ymmärrystä ja tulkintoja, kun arvioidaan lastensuojelun tarvetta. Kiinnostuksen kohteena olivat sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten arviot lapsesta lastensuojelussa ja sen rajapinnoilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kokemusasiantuntijoiden näkemyksiä. Vastauksia etsittiin kysymyksiin, miten, missä ja kenen lasta ja perhettä tulee tukea sekä edellyttääkö lapsen tilanne lastensuojelun vai lapsi- ja perhepalveluiden toimia.  

Arviointia lähestyttiin useista eri näkökulmista: arvioinnin osaaminen, johtaminen, käytännöt, yhdenmukaisuus ja asiakasturvallisuus, monikielisyys arvioinnissa, asiakasnäkökulma arviointiin sekä strukturoitujen arviointimenetelmien käyttö. 

Lisätietoa ETU-tutkimuksen tuloksista

Jenni Repo 
Tutkija
050 514 3153
jenni.repo(at)tuni.fi
www.socca.fi/etu-tutkimus

Palaa otsikoihin