Luottamus rakentuu tutustumisen kautta 

Tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa tapaamisen alussa, koska sillä luodaan pohjaa vaikeidenkin asioiden käsittelyyn. Luottamus lapsen ja ammattilaisen välillä voi syntyä heti ensi kohtaamisessa. Olennaista on lapseen ja lapsen maailmaan tutustuminen. Tutustuminen voi alkaa osoittamalla kiinnostusta lapsen kokemusta kohtaan, esimerkiksi yhteisen leikin kautta. Vuorovaikutuksessa keskeistä on vastavuoroisuus – lapsi tarvitsee ikätasoista tietoa siitä, kuka työntekijä on sekä siitä, mitä arviointi ja siihen liittyvä työskentely tarkoittavat. Luottamuksen synnyttäminen edellyttää yleensä aikaa ja useampia tapaamisia. Syvempi luottamus rakentuu lapsen kanssa kohtaaminen kerrallaan.

Tilan merkitys kohtaamisessa

Kokemusasiantuntijanuoret ovat nostaneet esille tilan merkityksen. Tila ja siihen asettuminen vaikuttavat paljon kohtaamisessa - olemmeko toimistossa pöydän äärellä vai lapsen kanssa lattialla yhdessä leikkimässä? Pienten lasten kohdalla usein luontainen ympäristö on lapsen koti. Mahdollisuuksien mukaan lapselta voi kysyä toivetta tapaamispaikasta tai ehdottaa voisiko lasta tavata tutustumismielessä vaikkapa ulkona leikkipuistossa? 

Toimistotilat tulisi tehdä lapsiystävällisiksi, niin että lapset kokisivat olonsa tervetulleiksi. On hyvä miettiä, millaisin muutoksin lapsi kokisi tilan viihtyisänä ja turvallisena. Lapsille sopivan kokoiset huonekalut, pehmeät istumanurkkaukset sekä tietenkin lelut ja kirjat voivat tuoda lapsiystävällisyyttä tilaan. Lapset kannattaa aina ottaa mukaan tilojen suunnitteluun. Heillä on paras tieto siitä, mikä heidän mielestään tekee tilasta viihtyisän.

Lapselle tärkeät ihmiset

Arvioinnissa kartoitetaan muun muassa lapsen ja perheen verkostoa. Verkoston kartoittaminen myös lapsen omasta näkökulmasta on tärkeää – keitä lapsi itse kokee tärkeiksi ihmisiksi itselleen? Verkoston kartoittamisen lapsen kanssa voi yksinkertaisimmillaan toteuttaa niin, että pyytää lasta kertomaan itselleen tärkeitä ihmisiä ja asioita. Lapsi itse tai työntekijä voi kirjoittaa, piirtää tai vaikka askarrella ne tyhjälle paperille. Olennaista on, että lapsi itse saa kertoa ajatuksensa ja perustelunsa.

Monen aikuisen verkostopalaveri voi olla lapselle hämmentävä tilanne ja vaarana on, että lapsi jää sivurooliin. Siksi on tärkeää, että mukana on lapselle tuttu ja turvallinen aikuinen ja mahdollisuuksien mukaan joku työntekijöistä keskittyy pelkästään lapseen. Pienempien lasten voi tällaisissa tilanteissa olla vaikea kertoa ajatuksiaan, joten hyvä käytäntö on käydä lapsen kanssa ennakkoon läpi verkostopalaverissa käsiteltäviä asioita. Tärkeää on myös kertoa lapselle palaverissa sovitut asiat lapsiystävällisellä tavalla. 

Asenne ratkaisee!

Yhteisessä työskentelyssä olennaista on, miten työntekijä asennoituu lapsiin ja lasten tietoon - pidetäänkö lasten tietoa yhtä tärkeänä kuin aikuisen tietoa? Lapsilla on tärkeää kerrottavaa omasta elämästään ja työntekijän olisi hyvä suhtautua lapseen oman elämänsä asiantuntijana, jolla on paljon ilmaistavaa itsestään ja elämästään. Erityisesti pienempien lasten kohdalla työntekijä saattaa ajatella kohtaamisen ja kuulemisen olevan liian vaivalloista ja ehkä vaativan liikaa aikaa. Lapsen kanssa yhteinen työskentely vaatii aikuiselta rohkeaa sukellusta lapsen kokemusmaailmaan ja lapsen tiedon arvostamista - halukkuutta asettua lapsimukavuusalueelle!

Kirjoittajat:

Tanja Koskinen toimii Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeessa erikoissuunnittelijana vastaten erityisesti monitoimijaisesta arvioinnista. 

Hanna Tulensalo toimii Pelastakaa Lapset ry:ssä kehittämispäällikkönä. Vastuualueena hänellä varhaisen tuen toiminnot, lasten osallisuus ja lapsiköyhyys.