Ongelmien kasautuessa perheet ovat neuvottomia. Miten toimia kapinoivan nuoren kanssa, joka on öitä poissa kotoa? Tai nuoren kanssa, jonka ainoa kiinnostuksen kohde on tietokonepelit ja joka lukkiutuu omaan huoneeseensa? Ongelmat voivat kasautua niin, että nuori käyttäytyy väkivaltaisesti, varastaa kotoa tai vanhemmat saattavat epäillä nuoren sekaantumista huumausaineisiin.

Useimmat näyttöön perustuvat vanhempainohjelmat on suunnattu pienten lasten vanhemmille, mutta israelilainen psykologi ja perheterapeutti Haim Omer on kehittänyt NVR-ryhmämallin väkivaltaisesti oireilevien murrosikäisten lasten vanhemmille. Vanhempainryhmiä on järjestetty monessa eri maassa ja tulokset näyttävät lupaavilta. Vanhemmat ovat sitoutuneet ohjelmaan ja kokivat saavansa tukea ja konkreettista apua vaikeisiin tilanteisiin.

NVR-malli perustuu systeemiseen perheterapiaan ja se on ottanut vaikutteita Mahatma Gandhin ja Martin Luther Kingin väkivallattoman vastarinnan ideoista. Systeemisessä ajattelussa lähdetään siitä, että nuoria voi auttaa vanhempien kautta, ilman että nuori on mukana tapaamisissa Vanhemmat saavat tukea ja konkreettisia välineitä vastata nuoren uhmakkaaseen käytökseen. Vanhempia tuetaan olemaan provosoitumatta.  Ryhmässä painotetaan, että ”On hyvä takoa, kun rauta on kylmää”.

Vanhemmat kokevat helposti huonommuutta ja epäonnistumista, jos työntekijät eivät näe vanhempien halua ja kykyjä toimia vanhempina.  Mallissa painotetaan, että ryhmänvetäjät luovat arvostavan ja luottamuksellisen suhteen vanhempiin.

Suhteen luominen vanhempiin on lastensuojelussa haastavaa, mutta siksi erityisen tärkeää. Lastensuojelun lähtökohta on lapsikeskeisyys ja perustehtävänä on turvata lapsen oikeudet ja hyvinvointi. Joskus perustehtävä toteutuu parhaiten vahvistamalla nuoren ja vanhempien välisiä suhteita. Tärkeää on, että nuoren molemmat vanhemmat osallistuvat ryhmään riippumatta siitä, asuvatko he yhdessä vai erillään. Myös vanhempien uusien puolisoiden tulisi olla ajan tasalla ryhmätyön prosessin etenemisestä, jotta kaikki voisivat puhaltaa yhteen hiileen nuoren asioissa.

Ryhmään osallistuvien vanhempien vertaistuen lisäksi vanhempien kanssa mietitään, mistä löytyy oma tukijoukko, joka auttaa asettamaan rajoja nuorelle. Samalla vanhemmat joutuvat avaamaan perhetilannettaan ystäville ja sukulaisille. Vaikka se tuntuisi häpeälliseltä, se on tie kohti muutosta perhekuvioissa. Mallissa korostetaan vanhempien kykyä ottaa vastaan tukea.

Muutoksen on lopuksi tapahduttava perheenjäsenten välisissä suhteissa. Lähettävän tahon eli ammattilaisten on uskottava vanhempien ja heidän tukijoiden voimavaroihin sekä motivoitava heitä osallistumaan vanhempainryhmään ja sen mahdollisuuksiin.

Pahinta nuoren kehitykselle on yksinäisyyden tunne ja toivottomuus. Tunne, ettei kuulu minnekään eikä kukaan välitä. Rajojen asettaminen nuorelle ei ole pääasia, vaan vanhempien yhteyden uudelleenrakentaminen lapseensa. Kun nuori suostuu yhteistyöhön, vanhempien tulisi lähestyä lastaan ilman ironiaa tai kostoa. Tähän vanhemmat tarvitsevat tukea. Vanhemmat muodostavat yhdessä tukijoukkojensa kanssa tukiverkoston nuorelle. ”Olemme aina sinun vanhempiasi. Et voi antaa meille potkuja”. Sen sijaan, että pohditaan sijoitusta tai huostaanottoa, tavoitteena on vakuuttaa nuori siitä, että hänellä on perhe- ja sukuverkosto, jonne hän aina on tervetullut.”

Katarina Fagerström
Projektisuunnittelija
Monialainen lastensuojeluhanke, VERSO, Itäinen Uusimaa /
Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke, Socca

Vanhempainryhmä Porvoossa
Lokakuussa 2021 alkaa Suomen ensimmäinen Väkivallaton vastarinta (NVR) vanhempainryhmä, joka kokoontuu 12 kertaa Porvoossa. Se on osa Etelä Suomen Tulevaisuuden Lastensuojelu  (TULLAS) hankkeen kehittämistyötä ja sen toteuttaa sosiaalialan osaamiskeskus Verson Monialainen lastensuojeluhanke itäisellä Uudellamaalla.  Ohjaajina toimivat hanketyöntekijän lisäksi sosiaalityöntekijä ja kokemusasiantuntija Porvoon päihdeklinikalta. Lisätietoja ryhmästä antaa Katarina Fagerström, katarina.fagerström(at)phhyky.fi