Systeeminen toimintamalli vahvistaa työtyötyytyväisyyttä ja asiakaskokemuksia  

Satakuntalaiset lastensuojelun työntekijät kokivat lähiesimiehien tunnistavan hyvin työn vaativuuden, koska esimiehet toimivat tiimeissä konsultoivina sosiaalityöntekijöinä. Lastensuojelun systeemistä työotetta kartoittanut kysely tehtiin syksyllä 2019. Tulosten mukaan systeemisen mallin tukirakenne mahdollisti työntekijän keskittymisen asiakastyöhön vaikeissakin tilanteissa. Työtyytyväisyyden lisääntymiseen vaikuttivat mahdollisuus jakaa vaikeita asioita ja paneutua asiakkaiden asioihin syvällisesti sekä tiimin tuki.

Työntekijöiden mielestä systeeminen työote toi asiakastyöhön läpinäkyvyyttä ja kuulluksi tulemista, mikä näkyi myös asiakkaiden myönteisempänä suhtautumisena lastensuojelutyöhön. Asiakkaiden myönteiset kokemukset liittyivät työntekijöiden mukaan suhdeperustaiseen työskentelyyn – suhteen rakentamiseen, yhteistyöhön ja aitoon välittämiseen.

Espoossa työote alkaa jo vakiintua 

Espoon lastensuojelussa on edetty pilottivaiheesta kohti systeemisen työotteen vakiinnuttamista. Systeemisen lastensuojelun pilotointi alkoi Espoossa vuonna 2018 avohuollon tiimien koulutuksella. Perhe-, laitos- ja jälkihuollon tiimit koulutettiin vuotta myöhemmin. Kaikkiaan Espoossa toimii nyt 15 lastensuojelun systeemistä tiimiä ja niiden tukena kaksi perheterapeuttia.

Tavoitteena on, että kaikki työntekijät osallistuvat viikoittaisiin systeemisiin tiimikokouksiin ja oppivat omien ja toisten tiimiläisten asiakasprosesseista. Kun asiakastilanteita pohditaan yhdessä tiimikokouksissa, työotetta opitaan soveltamaan vähitellen laajasti asiakkaiden tilanteisiin. Lastensuojelun perustehtävän kannalta tärkeää on, että systeemisessä työskentelyssä käsitellään tehokkaasti lapseen kohdistuvaa riskiä ja riskiin liittyvää epävarmuutta.

Systeeminen tiimikokous koetaan tärkeäksi arjen tukirakenteeksi 

Espoossa kartoitettiin työntekijöiden kokemuksia tammikuussa 2020 kahdessa avohuollon toimistossa. Kyselyyn vastanneista työntekijöistä 83 % piti systeemistä työotetta hyödyllisenä tai erittäin hyödyllisenä ja 12 % hieman hyödyllisenä. Lisäksi 95 % vastaajista piti perheterapeutin tukea systeemisissä tiimikokouksissa erittäin hyödyllisenä tai hyödyllisenä. Vastanneista 39 % koki työskentelevänsä hyvin tai melko systeemisesti myös niiden asiakkaiden kanssa, joiden tilannetta ei käsitelty tiimikokouksessa. Useimmat työntekijät kokivat tiimikokouksen ja perheterapeutin osallistumisen siihen tärkeäksi tueksi työlleen.

Espoossa asiakkaiden kokemukset systeemisiin tiimikokouksiin osallistumisesta olivat myönteisiä, vaikka työtapa tuntui perinteiseen työskentelyyn nähden uudenlaiselta. Iso osallistujamäärä viikkokokouksissa arvelutti etukäteen. Kuitenkin kokoukset ovat olleet sekä asiakaslapsille ja -nuorille että heidän vanhemmilleen hyviä kokemuksia. Tiimikokouksen hyvä suunnittelu ja turvallinen ilmapiiri on rohkaissut myös tiimikokouksiin osallistuneita nuoria puhumaan asioistaan avoimesti.

Asiakkaiden kokemuksissa korostuu kuulluksi tuleminen 

Keskeistä asiakaspalautteissa oli kokemus kuulluksi tulemisesta ja siitä, että oma tilanne on otettu vakavasti. Monien vanhempien luottamus lastensuojeluun oli kasvanut systeemiseen tiimikokoukseen osallistumisen myötä.  Lastensuojelusta oli tullut helpommin lähestyttävää ja vähemmän pelottavaa.

Sosiaalityöntekijöiden mukaan työskentely asiakkaiden kanssa on helpottunut tiimikokouksen jälkeen. Osa vanhemmista kertoi, että luottamus kasvoi koko tiimiin. Hyvänä asiana pidettiin sitä, että työntekijän vaihtuessa uusi työntekijä oli mahdollista saada jo tutuksi tulleesta tiimistä.  

Tiimikokoukseen osallistuminen oli monelle asiakkaalle voimaannuttava kokemus. Ytimessä on ollut kokemus arvostavasta vuorovaikutuksesta.

”Tyttärelle tämä oli tärkeä asia ja hän on ollut jälkikäteen iloinen tästä tiimistä…se tuntui hänestä kivalta, kun sosiaalityöntekijä antoi ihanaa palautetta…Voisin ihan väittää, että sosiaalityöntekijän huomiointi tyttärelle voimaannutti tyttöä aivan erityisesti.”

”Mulle jäi mieleen, että meidän perheestä puhuttiin nätisti, se kosketti mua. Musta tuntui sen tiimin jälkeen, että voin paremmin, tuli vähän toivoa lisää.”

Kohti palkitsevaa ja tuloksellista lastensuojelutyötä 

Kiire ja kuormitus voivat aiheuttaa lastensuojelun työntekijöissä riittämättömyyden tunnetta, uupumusta ja turhautumista. Lastensuojelua tutkinut ja kehittänyt brittiprofessori Eileen Munro on todennut, että hyvätasoisen lastensuojelupalvelun tärkein mahdollistaja on organisaatio, ei yksittäinen työntekijä.  

Työn merkityksellisyydestä ei lastensuojelutyössä ole vajetta – alalle tulleet ja siellä pidempään pysyvät työntekijät kokevat työnsä usein erittäin merkittäväksi ja omien arvojensa mukaiseksi. Työ haastaa ja opettaa joka päivä jotakin uutta.

Työ lastensuojelussa vaatii laaja-alaista palvelujärjestelmän ja lainsäädännön tuntemusta ja kykyä kanavoida tätä osaamista asiakkaiden hyväksi. Työ vaatii hyviä sosiaalisia- ja yhteistyötaitoja, kykyä ammatilliseen harkintaan ja itsereflektioon, tutkimus- ja teoriatietoon perehtyneisyyttä ja monenlaisten perheiden elämässä vaikuttavien sosiaalisten, psykologisten ja terveydellisten ilmiöiden tuntemusta. Vaativaan työhön opitaan vähitellen työkokemuksen myötä hyvän ja tukea tarjoavan työyhteisön tuella

Ydinkysymys on, miten vaativa työ ja sille tarjottava arjen tuki pitäisi organisoida, jotta lastensuojelun sosiaalityöstä ja ihmisten kohtaamisesta innostuneet työntekijät voisivat kokea työnsä riittävän hallittavaksi ja palkitsevaksi. Kokemuksemme mukaan systeeminen toimintamalli ja sen kehittäminen on keskeinen osa onnistunutta monialaista lastensuojelutyötä.

Kirjoittajat:

Päivi Petrelius, Jaana Ryynänen, Veronica Lundqvist ja Vappu Koskinen

Kirjoittajat ovat Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeen työntekijöitä. Heiltä saa mielellään kysyä lisää hankkeesta.

Kirjoitus on tiivistetty versio Sosiaalitaidon sivuilla julkaistusta blogista. Lue alkuperäinen teksti.

Kirjoittajien yhteystiedot:
paivi.petrelius(at)sosiaalitaito.fi 
jaana.ryynanen(at)hus.fi
veronica.lundqvist(at)fskc.fi 
vappu.koskinen(at)sosiaalitaito.fi

Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke ja systeeminen työote

Lastensuojelua kehitetään laaja-alaisesti viidessä alueellisessa kehittämishankkeessa. Tulevaisuuden lastensuojelu- hankkeen 2021-2022 yksi työpaketeistakeskittyy systeemisen lastensuojelun työotteen ja toimintamallin juurruttamiseen Etelä-Suomen YTA-alueella (yhteistoiminta). Hankkeessa tehdään sekä hanketasoista että alueellista työtä.

Hanketyöntekijät jalkautuvat alueella toimivien systeemisten tiimien keskustelukumppaniksi käymään dialogia arjen haasteista ja työotteen avaamista mahdollisuuksista. Koko hankkeen tasolla verkostoidaan lastensuojelun toimijoita ammattiryhmittäin. Konsultoiville sosiaalityöntekijöille ja perheterapeuteille on perustettu omat YTA-tasoiset alueelliset verkostonsa. Alueen organisaatioiden edustajia on kutsuttu mukaan koordinaatiorakenteisiin, joiden on tarkoitus jäädä pysyvästi tukemaan alueen toimijoita.

Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke järjestää sekä perus- että täydennyskoulutuksia systeemisen toimintamallin käyttöönoton tueksi ja kehittää verkostotyötä systeemisellä otteella esimerkiksi koulun ja päihdehuollon toimijoiden kanssa.

Lähteet:

Jaana Ryynänen & Virpi Heinola (2021): Kokemuksia systeemisen otteen kehittämisestä ja asiakkaan osallistumisesta tiimeihin Espoon lastensuojelussa. Teoksessa Päivi Petrelius, Laura Yliruka & Nanna Miettunen (toim.) Systeemisiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. THL. Työpaperi 7/2021.

Petra Ahonen & Marketta Raivio (2021): ”Annan vielä tämän mahdollisuuden lastensuojelulle.” Teoksessa Päivi Petrelius, Laura Yliruka & Nanna Miettunen (toim.) Systeemisiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. THL. Työpaperi 7/2021.