Kerro lyhyesti itsestäsi ja miten systeeminen työote on teillä käytössä?

Olen Eija Kastarinen ja tällä hetkellä työskentelen perhekuntoutusohjaajana lastensuojelun toimintayksikkö Viisikossa Hollolassa, Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä. Toimin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten sekä heidän perheiden kanssa lastensuojelun laitoksessa. Työni on vastata vanhemmuustyöskentelystä laitokseen sijoitettujen lasten ja heidän perheiden parissa. Oman työni lisäksi toimin perheterapeuttina lastensuojelun systeemisissä tiimeissä. Systeemisen työotteen (syty) koulutuksen olen käynyt syksyllä 2020. Olen myös syty-kouluttaja. 

Kuvaile perheterapeutin roolia systeemisessä tiimissä? 

Osallistun kahden lastensuojelun systeemisen tiimin viikkokokouksiin kahdesti viikossa. Asiakkaan tilanteen esittelyn ja haastattelun aikana teen sukupuuta tai mind map -tyyppistä karttaa perheen tilanteesta. Ennen pohdiskelevaan ryhmään asettumista, autan tarvittaessa ydinkysymyksen määrittämisessä, yhdessä konsultoivan sosiaalityöntekijän kanssa. 

Koen ja ajattelen, että parhaimmillaan roolini on yhteisen puheen ja kielen luomisessa sekä ymmärryksen ja oivalluksien muodostamisessa ydinkysymyksen ja perheen tilanteen äärellä. Perheterapeuttina pyrin kokoamaan yhteistä reflektiota systeemisten hypoteesien muodossa. Reflektoivassa, pohdiskelevassa keskustelussa pyrin pitämään reflektoinnin voimavarakeskeisenä ja onnistumisia korostavana, suhteisiin keskittyvänä, teemoitettuna ja tuomaan esiin sitä, mikä kuulemassani resonoi. Palauttelen kuulemaani takaisin keskusteluun ja pidän reflektointia ja keskustelua vastavuoroisena; sellaisena, että puhuminen ja kuuntelu erotetaan toisistaan ja kaikilla on omantahtiseen pohdintaan ja puhumiseen aikaa ja tilaa.

Miten asiakas hyötyy syty-työskentelystä? 

Asiakkaat ovat kokeneet hyvänä sen, että työntekijät ovat nähneet vaivaa ja kutsuneet heidät perheenä paikalle ja perheen kanssa työskentelevien lisäksi muita ammattilaisia pohtimaan perheen asioita isolla kokoonpanolla. Mielestäni asiakkaat hyötyvät juuri siitä, että perheen suhteita ja sen hetkistä tilannetta mietitään mahdollisimman monesta näkökulmasta. Perhe voi oivaltaa kuulemastaan jotakin uutta tai kokemus voi vahvistaa jo tehtyä ja aiemmin ymmärrettyä.  Ajattelen asiakkaan hyötyvän viikkokokoukseen rakennetusta ajasta ja tavasta kuulla ja tulla ymmärretyksi.

Miten olette ammattilaisina hyötyneet sytystä?  

Viikkokokouksissa käydyissä case-työskentelyissä on ollut mahdollista moniäänisesti reflektoiden muodostaa systeemisiä hypoteesejä perheen tilanteesta ja tehdä suunnitelmaa eteenpäin. Ja vahvistaa olemassa olevaa yhteistyösuhdetta työntekijän ja asiakkaan välillä - toisinaan miettiä pieniä askeleitä sen luomiseksi. Tärkeä havaintoni on ollut suhteiden merkityksellisyyden ymmärryksen lisääntyminen muutostyöskentelyssä. 

Antoisimpia oivalluksia työskentelystä?

Antoisimpia kokemuksia viikkokokouksissa ovat olleet hetket, kun olen kuullut asiakkaiden kuvaavan ryhmämme ajatusten olleen merkityksellisiä ja  hyödyllisiä - vaikkakin juuri siten, että se on vienyt asioita eteenpäin tuoden onnistumisia perheen suhteiden korjaantumiseksi. Hienoja hetkiä ovat ne, kun työntekijän mieleen on syntynyt paitsi uusia oivalluksia, niin myös voimavarojen ja toivon näkökulmaa.  Näissä kohtaamisissa koen, että olemme tiiminä onnistuneet. 

Antoisia ovat ne tilanteet, jolloin koen terapeuttina olevani osa tiimiä ja olemme valmistautuneet yhdessä asiakasperheen kanssa viikkokokoukseen. Asiakkaan läsnä ollessa on ollut turvallisen tuttua reflektoida ja ylläpitää perheterapeuttista ymmärrystä ja suhdeperusteisuutta. 

Mikä on ollut haastavaa? 

Systeemisissä tiimeissä on ollut työntekijämuutoksia. Tiimeissä on ollut uusia työntekijöitä ilman kouluttautumista systeemiseen työotteeseen tai systeemisen viikkokokouksen rakenteeseen. Tiimissä olen ollut sekä kouluttajan roolissa suhteessa työntekijöihin, perheterapeuttina että myös perheeseen kytkeytyvänä työntekijänä, mikäli viikkokokouksen asiakas on laitokseen sijoitettuna lapsena.  

Yhteinen tiimiaikamme ja yhteinen dialogimme jää kertaviikkoiseksi ja tiimiin sisälle pääseminen on ollut hidasta. Irrallinen vierailu tiimeissä ilman osallisuutta asiakastyöhön on myös osaltaan hidastanut tätä. Tiimikokouksissa olleet asiakastyöskentelyt ovat olleet usein kertaluonteisia ja jatkumo jää näin itseltäni kuulematta ja palaute työntekijältä ja perheeltä toisinaan saamatta. Systeeminen asiakastyö sinällään, viikkokokouksien välillä ei näy terapeutille, mistä voisi saada palautetta, miten kohtaamisemme arjessa etenikään. Monesti olen kuullut toivetta asiakastyöskentelyyn osallistumisesta, minkä toivon muutoksena tulevankin perheterapeutin työnkuvaan systeemisessä tiimissä. 

Miten kehittäisit työskentelyä ja millaista tukea olet saanut?

Viikkokokoukseen valmistautumisen ja siihen asettumisen näen vielä kaipaavan vahvistamista ja siihen toivoisinkin tiimeissä vielä enemmän kiinnitettävän huomiota. Perheterapeuttina itse koen tiimin ja asiakastyön kannalta tärkeänä sen, että perheterapeutti olisi osa tiimiä, asiakastyöhön osallistujana.

Perhekuntoutusohjaajana ja perheterapeuttina toimimiseen saan tukea työnohjauksesta ja perheterapeuttien verkostoista.  Tulevaisuuden lastensuojelun -hankkeen kautta olen pysynyt ajan tasalla, mitä sytyssä tapahtuu paikallisesti ja laajemmalla tasolla.  


Juttusarjan työryhmä: 
Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke:  Maija Leskinen, Jaana Ryynänen ja Henna Tarjanne-Lekola

Aiemmin juttusarjassa ilmestynyt juttu konsultoivan sosiaalityöntekijän roolista: ”Kellokallesta emännäksi systeemisen tiimin viikkokokouksessa” (linkki)