Kehittämistyössämme Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeessa olemme keskustelleet fokusryhmähaastatteluissa ammattilaisten, kokemusasiantuntijanuorten ja kokemusasiantuntijavanhempien kanssa monitoimijaisesta arvioinnista.  

Arvioinnissa tarvitaan monitoimijaisuutta 

Fokusryhmähaastatteluista tulee näkyviin tarve tehdä arvioinnissa laajaa yhteistyötä ja huolehtia asiakkaan osallisuuden toteutumisesta ja asiakkaan oman kokemustiedon huomioon ottamisesta. Monitoimijaisuus lisää osaamista ja ymmärrystä arviointityössä. Monitoimijaisuus myös yhtenäistää asiakkaan palvelujen polkua, kun sekä asiakas että ammattilainen tietävät miten, miksi ja milloin arviointia tehdään.  

Arvioinnin johtamisessa tuntuu kuitenkin olevan haasteellista huolehtia yhteisistä arvioinnin rakenteista ja arviointia ohjaavista, yhteisistä periaatteista. Monitoimijainen arviointi voi olla mahdollisuus ylittää palvelujen siiloutunut rakenne, mutta sen onnistumiseen tarvitaan tietoa ja taitoa tehdä yhteistyötä ja ennen muuta tuon tiedon ja taidon johtamista. 

Asiakkaiden osallisuus arviointityöskentelyssä 

Kokemusasiantuntijanuoret kertovat, että arviointi tuntuu siltä, että itseä arvioitaisiin. Arvioinnin kohteena olemisen sijaan lapsi ja nuori on kuitenkin yksi arviointia tekevistä aktiivisista toimijoista, ja arvioinnin kohteena on elämäntilanne, johon tarvitaan muutosta. Lapsi ja nuori tarvitsee ikätasoisesti tietoa arviointiprosessista, ei vain prosessin alussa, vaan pitkin matkaa – mitä ollaan tekemässä ja miksi? 

Lapsiystävällinen tila ja tasa-arvoinen kohtaaminen nousevat myös keskeisiksi tekijöiksi onnistuneessa arvioinnissa. Asiakkaiden osallisuutta lisäävät yhteiseen asian äärelle asettuminen ei-tietämisen tilassa, jotta voimme yhdessä pohtia, mistä on tärkeää puhua juuri nyt.  

Systeeminen lähestymistapa arvioinnin työotteena

Systeeminen ajattelu- ja toimintatapa merkitsee työskentelyn rakentamista suhdeperustaisuuden ja dialogisuuden perustalle. Systeemisyys avaa mahdollisuuden pohtia miten arviointityötä toteutetaan ja edellytyksen huolehtia siitä, että asiakas todella on työskentelyn keskiössä. Suhdeperustaisuus arvioinnissa merkitsee ymmärrystä siitä, että suhde asiakkaan kanssa pitää pystyä luomaan, jotta arvioinnista olisi hyötyä. Systeemisyys mahdollistaa työparin ja tiimin tuen arviointityössä ja asiakkaan oman kokemustiedon merkityksen ja osallisuuden korostamisen työskentelyssä. Systeeminen työskentely avaa suojaavien tekijöiden merkitystä ja tukee riskien käsittelyä sekä korostaa yhteisen pohdiskelevan keskustelun roolia arvioinnissa. Se antaa lisäksi työskentelyvälineitä ja tukea lapsen kohtaamisen, osallisuuden ja lapsen kanssa työskentelyn erityisyyden korostamiseen arviointityöskentelyssä. 

Organisaation tulee olla arviointityöskentelyn tukena 

Arvioinnin ja siihen liittyvien tekijöiden määrittely organisaatiossa on keskeinen lähtökohta sille, että voimme kehittää monitoimijaista arviointia. Arviointia olisi hyvä lähestyä pohtimalla sitä, mitä ylipäänsä tarkoitamme arvioinnilla ja miten ymmärrämme arvioinnin. Ajattelemmeko arvioinnin tapahtuvan esimerkiksi ainoastaan palvelutarpeen arvioinnissa? Vai näemmekö sen laajempana kokonaisuutena, jatkuvana arviointityöskentelynä lapsiperheiden palveluissa ja lastensuojelussa? 

Kirjoittajat:
Tanja Koskinen ja Vappu Koskinen