Sosiaalityöntekijöiden ja heidän esihenkilöidensä kanssa arvioinnista keskustellessa on tullut esiin selkeiden viitekehysten, menetelmien ja mittareiden kaipuu lastensuojelun ja lapsiperheiden arviointityön tueksi. Arviointi koetaan kentällä hajanaiseksi. Käytännöt eroavat kuntien eri yksiköiden - ja jopa tiimin yksittäisten työntekijöiden välillä. Menetelmiä, selkeitä viitekehyksiä ja mittareita toivotaan myös tuomaan rakennetta ja tarkkuutta asiakaskohtaiseen arviointiin jo mainitun yhtenäisyyden lisäksi.

Arviointi ei kuitenkaan kutistu pelkiksi menetelmiksi tai viitekehyksiksi, vaan se on jatkuvasti mukana sosiaalityön prosesseissa. Arviointia tapahtuu tavanomaisessa kohtaamisessa asiakkaiden kanssa. Jo ensi tapaamisesta teemme mielessämme arviointia asiakkaan tilanteesta, voinnista ja verkostoista. Pyrimme saamaan tietoa ja ymmärrystä lapsen ja perheen tilanteesta, jotta voisimme perustella näkemyksiämme ja päätöksiämme - ja tietysti auttaa lasta ja perhettä.

Hanketyöntekijöiden keskuudessa olemmekin keskustelleet arvioinnin kahdesta ulottuvuudesta: mitä arvioidaan ja miten arvioidaan. Mitä keskittyy menetelmiin ja sisältöihin, kuten asiakkuutta eri näkökulmista kuvaileviin mittareihin tai niin sanottuina check-listoina toimiviin viitekehyksiin (kuten BBIC ja Helsingin lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin malli). Miten fokusoituu sosiaalityön kontekstiin eli siihen, miten organisaatiossa ja työyhteisössä asiakassuhteeseen ja asiakkaisiin liittyvän tiedon hankkimiseen suhtaudutaan.

Arvioinnin miten-ulottuvuuden näkökulmasta olennaista on, ajatellaanko arviointia ensisijaisesti tiedon hankkimisena asiakkaalta vai suhdeperustaisena työnä, jossa luottamus on tiedon saannin edellytys? Ja pitävätkö työyhteisö ja organisaatio yllä tietynlaisia rakenteita, joissa laadukas arviointi on mahdollista? Saavatko työntekijät arviointia tukevaa koulutusta – vai onko arvioinnin laadun ylläpitäminen jäänyt yksittäisen työntekijän omalle vastuulle?

Systeeminen ajattelu- ja toimintamalli kokoaa tietotaidon suhdeperustaiselle, dialogiselle ja pulmiin tehokkaasti tarttuvalle työlle. Kun alussa tutustumme asiakkaan tarinaan, tilanteeseen, vointiin ja verkostoihin, saamme arvioinnille asiakasta kunnioittavat raamit ja osallistavan toimintakehyksen. Arviointityössä tarvitsemme myös yhteistyötä asiakkaan palveluverkostossa. Jotta monialainen yhteistyö arvioinnissa onnistuu, tarvitaan yhteistä työskentelyn viitekehystä, jonka esimerkiksi systeeminen ajattelumalli tarjoaa.  Päivi Petrelius on aiemmin kirjoittanut arvioinnista hankkeesamme:  Systeemisyydestä näkökulmana lastensuojelun arviointiin (linkki blogiin) .

Kentällä olemme havainneet, että erilaisten menetelmien ja viitekehysten käyttäminen systeemisen mallin sisällä toimii, jos niihin liittyvät teoreettiset ja käsitteelliset sitoumukset tiedostetaan. Esimerkiksi Vantaan ja Keusoten lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä pilotoidaan nyt aiemmin Kuntaliitossa kuntien kanssa yhteistyössä kehitettyä, nykyään FCG Finnish Consulting Group Oy:n hallinnoimaa ARVOA®-menetelmää. Menetelmällä kartoitetaan lapsen ja perheen elämässä olevia riski- ja voimavaratekijöitä strukturoidusti kysymyslomakkeiden avulla.

Ensivaikutelmamme on, että lastensuojelussa ja lapsiperhesosiaalityössä ymmärretään kontekstin luomisen tarve. Mitä ja miten näyttävät kulkevan käsi kädessä ja puhuvan vuoropuhelua keskenään. Näemme, että kovan kiireen ja paineen alla toimivat työntekijät ja organisaatiot kaipaavat tukea menetelmien käyttöönottoon ja mahdollisuutta pysähtyä sen äärelle, miten arviointia tehdään. Juuri tässä voimme olla tukena Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeen työntekijöinä.

Kirjoittajat:
Ilona Akkila ja Vappu Koskinen
Kirjoittajat ovat Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeen työntekijöitä, Ilona toimii pääkaupunkiseudulla ja Vappu Keski-Uusimaan alueella.

Tulevaisuuden lastensuojelu -hanke järjestää arviointia koskevan webinaarin 12.11.21 klo 9-12 otsikolla ”Voiko noille puhua? Luottamus ja suhdeperustaisuus lasta koskevan ymmärryksen edellytyksenä monitoimijaisessa arvioinnissa”. Webinaarissa kuvaillaan Etelä-Suomen yhteistoiminta-alueen nykytilannetta arvioinnin suhteen ja pohditaan, miten voisimme tehdä arviointia paremmin.
Lisätietoa webinaarista ja ilmoittautuminen (linkki)..