GeroMetron uusi kehittämiskausi polkaistiin käyntiin – aloitusseminaarin aiheina yhteisöllinen asuminen ja digitalisaatio

Ikäihmisten palvelujen kehittämisverkoston GeroMetron kehittämiskauden aloitusseminaarissa 3.10. pohdittiin kauden teemaa eli yhteisöllistä asumista ja liikkuvia palveluja. Alkavalla kehittämiskaudella työskentelyä rakennetaan entisten kehittämistulosten päälle syventäen, täydentäen ja juurruttaen. Etäpalvelut ja digitalisaation mahdollisuudet keskusteluttivat GeroMetron aloitusseminaarissa.

GeroMetroa uudelle kehittämiskaudelle luotsaavat Tiina Soukiala Soccasta (vas.), ohjausryhmän puheenjohtaja Helena Venetvaara Helsingistä ja Margit Granberg Soccasta.

Digitaalisuus asumisen tukena 

Yhteisöllinen asuminen tarvitsee onnistumisensa tueksi erilaisia liikkuvia ja digitaalisia palveluja, joiden avulla voidaan vähentää tarvetta läsnä oleville työntekijöille. Johtava tutkija Jaana Leikas VTT:ltä pohti digitaalisuuden mahdollisuuksia ja uhkia ikäihmisten asumisessa.  Erilaiset valvontajärjestelmät tuovat turvaa ja mahdollistavat esimerkiksi toimintakyvyn muutosten tunnistamisen, mutta muuttaako moderni teknologia kodin perusolemusta?  

Digiteknologian arvo on sen kyvyssä tuottaa hyvinvointia käyttäjilleen. Uudet teknologiat eivät saa heikentää hyvinvoinnin kokemusta. Tärkeää on myös huomioida, millainen ihmiskuva ohjaa suunnittelua, ovatko suunnittelijoiden arvot oikeat ja kenen ehdoilla suunnitellaan: Tuleeko kodista kotisairaala, valvontakohde tai neuvotteluhuone, joihin eri ammattilaiset piipahtavat sisään joskus pyytämättä ja yllättäenkin? Säilyykö yksityisyyden suoja ja itsemääräämisoikeus, entä miten varmistetaan laitteiden helppokäyttöisyys ja tarvittavien digitaitojen osaaminen?   

Digiosallisuus on yhteiskunnan tavoitetila, jossa kaikki pystyvät osallistumaan digitalisoituneen yhteiskunnan toimintaan. Yhdeksi ratkaisuksi Leikas ehdotti digitalkkareita, jotka voisi kutsua kotiin yhdellä napin painalluksella auttamaan teknisissä pulmissa tai seuraamaan antureiden tuottamaa tietoa.  

Yhteisöllisen asumisen määritelmä ja edellytykset 

Yhteisöllinen asuminen on hyvinvointialueen järjestämisvastuulla joustavaksi eri asiakasryhmille räätälöity sosiaalipalvelu, joka voi sisältää erilaisia palveluita. Käsitteenä yhteisöllinen asuminen on vielä muotoutumassa. Pääsääntöisesti sillä tarkoitetaan esteetöntä ja turvallista asumisyksikköä, jossa on sosiaalista kanssakäymistä edistäviä tiloja. Näissä asumisyksiköissä tulee järjestää sosiaalista toimintaa asukkaiden toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Asukkaiden tarvitsemat tukipalvelut ja kotihoito voidaan järjestää erikseen, myös muiden kuin yhteisöllisen asumisyksikön tuottamina.  

Erilaiset kotona asumista tukevat ratkaisut ovat olleet jo pitkään osana ikäihmisten palvelujen kehittämisverkosto GeroMetron kehittämistä. Yhteisöllinen asuminen on myös vahvasti esillä uudessa hallitusohjelmassa, kertoi neuvotteleva virkamies Satu Karppanen STM:stä.  

THL:n arvion mukaan noin neljäsosa palvelu- ja hoiva-asumisessa olevista ikääntyneistä voisi heidän palvelutarpeenarvionsa perusteella sopia yhteisölliseen asumiseen ja kotihoidon asiakkaista 7 %. Tavoitteena on, että yhteisölliseen asumiseen siirtyisi noin 5 % kotihoidon asiakkaista ja 12 % ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista. Näin yhteisöllisen palveluasumisen asiakasmäärä kasvaisi 17000 hengellä. 

Hyvinvointialueiden kehittämisteemat 

Hyvinvointialueiden edustajat, tehtäväaluepäälliköt Helena Soilas ja Susanne Laine Vantaa-Keravan alueelta, palveluyksikköpäällikkö Heidi Leppänen Länsi-Uudeltamaalta ja seniorikeskuksen johtaja Maria Sarkio Helsingistä keskustelivat paneelissa hyvinvointialueiden suunnitelmista tulevalle kehittämiskaudelle ja minkälaista kehittämistä aiheiden parissa tällä hetkellä jo tehdään. Paneelin veti Soccan projektipäällikkö Petteri Heino. 

Helsingissä yhteisölliseen asumiseen on kehitetty malleja, joiden toimivuutta ja kustannusvaikutuksia sekä asiakkaille että palvelujärjestelmälle tarkastellaan. Nykyisin yhteisöllistä asumista järjestetään palvelutaloissa, seniorikeskuksissa ja ostopalveluissa. Pohdinnassa on myös tarve liikkuville ja etäpalveluille silloin, kun asiakkaan palvelutarve kasvaa. 

Haasteena on asiakaskunnan heterogeenisuus. Kehittämisen suunta ja mihin tarpeisiin ensisijaisesti vastataan, on vielä valittava. Isossa kaupungissa on tärkeää alusta lähtien varmistaa myös se, että kehitettävät toimintatavat on mahdollista skaalata muihin yksiköihin. 

Länsi-Uudellamaalla kehittäminen lähtee yhteisöllisen asumisen määrittelystä. Mukaan osallistetaan vahvasti asiakkaat ja asukkaat. Kysymyksiä ovat mm. mitä yhteisöllisyys on, mikä on minimivaatimus yhteisöllisyydelle sekä millaista toimintaa ja palveluita se edellyttää. Palvelukonseptia työstetään nykyisten palvelujen ja asiakkaiden toiveiden pohjalta. Ajatuksena on, että palvelukonsepti voisi toimia myös kilpailutuksen pohjana.  

Länsi-Uudenmaalla alun perin Espoossa pilotoitu Liikkuva Sairaala LiiSa laajennetaan palvelemaan koko hyvinvointialuetta. 

Vantaa-Keravalla lisätään kuntoutusta, parannetaan yhteistyötä järjestöjen kanssa ja laajennetaan liikkuvia palveluja. Akuuttitilanteissa auttava liikkuva sairaala on jo käytössä, mutta tarkoituksena on tarjota muitakin terveyspalveluja ja liikkuvia lääkäreitä kotihoidon asiakkaille ja omaishoitoperheille. Heille pyritään nimeämään omalääkäri ja lisätään sairaanhoitajien ja lähihoitajien osaamista tunnistaa hoidontarvetta kotona. Tarkoituksena on miettiä myös sitä, onko asiakkaita tarkoituksenmukaisinta tavata kotona vai vastaanotolla.  

Ikäpalvelujen työntekijöiden osaamisen lisäämisellä ja moniammatillisen ja monimuotoisen tiimityön vahvistamisella pyritään saamaan hoiva-alaa houkuttelevammaksi. Eri ammattiryhmät ja tehtävänkuvat, eri ikäiset ja -koulutustaustaiset työntekijät tekevät tiimityöstä hedelmällisempää ja mielekkäämpää.   

GeroMetro-yhteistyöstä Uudellamaalla odotetaan monialaisuutta, osaamisen laajentamista ja ajallista jatkuvuutta. GeroMetron moniammatillisen lähestymistavan avulla asiakkaan näkökulma korostuu ja kehittämiseen saadaan yhteistä teoriapohjaa sekä mahdollisesti tutkimusta.  

Keskustelussa todettiin, että on hyvä siirtää painopistettä raskaista asumispalveluista yhteisölliseen asumiseen. Tämän edellyttämiä asumisratkaisuja on pohdittava yhteistyössä myös kuntien ja järjestöjen kanssa. Perhehoitoa pyritään lisäämään myös ikääntyneiden palveluissa, sillä siinä toteutuu yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ja elämän spontaanisuus.  

Seuraa GeroMetron kehittämismatkaa!

Tiina Soukiala 
Erikoissuunnittelija
050 462 0761
tiina.soukiala(at)hus.fi

Palaa otsikoihin