Tulevaisuusajattelu kehittämistyössä

Tulevaisuusajattelu on valloittanut sekä kehittämisen että tutkimuksen kenttiä. Suuntaamalla ajatuksiamme tulevaisuuteen voimme parhaimmillaan nähdä mitä muutoksia tässä hetkessä tarvitsemme, jotta toivottu tulevaisuus olisi mahdollinen. Tulevaisuudenvisiot luovat suuntaa nykyhetkeen motivoimalla toimintaan ja herättämällä toivoa. Tämän kautta ne voivat parhaimmillaan myös muovata tulevaisuutta. (Hänninen yms. 2021, 133–134.) 

Tulevaisuusajattelussa ei mietitä ainoastaan sitä, mikä on mahdollista vaan tarkoituksena on visioi-da tulevaisuutta, jossa ei ole rajoitteita. Tämä jos mikä vaatii mielikuvitusta. Kehittämistyössä tulevaisuuden pohtiminen on tärkeää, koska kehittäminen tähtää yleensä kohti parempaa tulevaisuutta. Luovuus ja mielikuvitus ovat oleellisia asioita tukemassa kehittämistä. 

Unelmana toimiva tiedonkulku

Ammattilaiset nostivat tulevaisuuden visioissaan sekä hyvin realistisia toiveita että hieman villim-piäkin ideoita. Tiedon tarve toisten toimijoiden työstä oli toiveena monilla. Tällä nähtiin myös selkeitä vaikutuksia yhteistyöhön; jatkuva koulutus eri toimijoiden työnkuvien tuntemisesta voisi lisätä ja pitää yllä eri toimialojen tuntemista ja vähentää vääriä odotuksia eri toimijoiden toimintamahdollisuuksista. 

Tulevaisuuden yhteistyössä nähtiin myös digitaaliset mahdollisuudet. Ideoitiin esimerkiksi suojattua tiedonvälityskanavaa. Tämän kautta lapsen ja perheen ympärillä toimiva verkosto saisi tarvittavan tiedon ja erityisesti yhteyden muihin verkoston jäseniin helposti ja nopeasti. 

Tiedonkulku onkin pitkään ollut yksi keskeisistä haasteista monialaisessa yhteistyössä. Yhteistyötä helpottaisi, jos tiedonkulkuun liittyvät pelisäännöt sovittaisiin lapsen, vanhempien ja verkoston kanssa heti alussa. Tämän jälkeen kaikki tieto kuuluisi kaikille, elleivät lapsi ja vanhemmat toisin päätä. 

Tiedonkulkua säätelee eri aloja koskeva lainsäädäntö, jonka nähdään toisinaan hankaloittavan monialaista yhteistyötä. Jotta tieto kulkee, tarvitaan myös yhteistä kieltä. Käytettävän kielen tulisi olla ymmärrettävää sekä lapselle ja perheelle että muille ammattilaisille. Esimerkiksi eri alojen ammattislangi ei välttämättä aukea oman alan ulkopuolisille ihmisille. 

Toiveita nousi myös palvelujen monimuotoisuudesta. Ammattilaiset näkivät tärkeänä tuen ja palveluiden jalkautumisen lapsen arkeen. Lapset viettävät suuren osan arkipäivistään koulussa, joten tuen saaminen esimerkiksi lastenpsykiatriselta sairaanhoitajalta koulussa voisi olla toimivaa.   

Verkostojen yhteistyössä on voimaa

Verkostotyöhön kaivattiin selkeitä pelisääntöjä ja toimintamallia, jossa huomioidaan koko verkosto. Usein jokaisella toimijalla on omat neuvottelut, kuten lastensuojelussa asiakassuunnitelmaneuvottelu ja lastenpsykiatriassa hoitoneuvottelut. 
Tulevaisuuden verkostotyössä koulu, lastensuojelu ja lastenpsykiatria järjestäisivät verkostoneuvottelun yhdessä, jolloin voitaisiin tehdä yhdessä lapsen ja koko verkoston kanssa asettaa tavoitteet ja luoda toimintasuunnitelma. Koko verkoston ollessa paikalla erilaisista vastuukysymyksistä sopiminen voi helpottua. Myös eri toimijoiden yhdessä tekemät kotikäynnit nähtiin tärkeänä.

Toiveita nousi myös yhteisestä suunnitteluajasta ennen verkostoneuvottelua. Suunnittelu nähtiin mahdollisuutena keskustella erilaisista näkökulmista, jotta verkostoneuvottelussa ei vahingossakaan syntyisi tilannetta, missä asiakas joutuu kuulemaan toimijoiden välistä kiistelyä esimerkiksi vastuukysymyksistä. Etukäteissuunnittelun ajateltiin myös vaikuttavan positiivisesti verkostoneuvottelun kulkuun. 

Villeimmissä visioissa sosiaali- ja terveystoimi olisivat aidosti yhtä organisaatiota, ja asiakkaat saisivat palvelunsa samasta paikasta, jolloin vastakkainasettelua ei olisi. Yhteinen budjetti pakottaisi tarkastelemaan palveluiden päällekkäisyyksiä ja pohtimaan uudelleen resurssien kohdentamista.  

Tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä

Tulevaisuus on aina epävarmaa, mutta varmaa on se, että tarvitsemme monialaista yhteistyötä myös tulevaisuudessa. Usein ajattelemme yhteistyön haasteet suurena asiana, mitä se toki osaltaan myös on, koska rakenteet ja toimintakulttuurit haastavat sitä. Mutta asiaa voidaan hahmottaa myös pala kerrallaan. 

Pienillä, systemaattisilla muutoksilla voi olla merkittävä vaikutus. Tähän myös kehittämistyössämme uskomme. Pilotissa kehitettävä toimintamalli kotiutumisen tueksi voi parhaimmillaan toimia tukena ja varmistajana siihen, että monialainen yhteistyö vaativassa tilanteessa sujuu ja yhteinen tavoite toteutuu – se, että asiakas perheineen saa tarvitsemansa tuen ja avun. Nyt ja tulevaisuudessa. 

Lähde

Hänninen, Vilma & Pohjola, Hanna & Tarvainen, Merja & Hätilä, Johanna & Korhonen, Heidi & Rovamo, Helena & Stools, Anneke (2021) Kirje tulevaisuudesta -menetelmä. Teoksessa Sanna Ryynänen & Anni Rannikka (toim.) Tutkiva mielikuvitus. Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Tallinna: Gaudeamus Oy. 132–153.

Kirjoittaja

Erikoissuunnittelija Tanja Koskinen, Socca

Blogisarjan aiemmat kirjoitukset

• Lastensuojelun moniammatillisia asiantuntijaryhmiä tulee kehittää vastaamaan paremmin ammattilaisten tarpeisiin erityisen vaativissa asiakastilanteissa
  
• Ammattilaiset kutovat turvaverkkoa lastenpsykiatrian akuuttijaksolta kotiutumisen tueksi KOKO-tiimissä
  
• OT-seulan pilotointia Päijät-Hämeessä

Seuraa OT-kehittämistä

Verkkosivut : Tilaa uutiskirje :  Facebook : Twitter